UK 1st pressing 1971, Apple PAS10003
Mothers, stampers: 3GDG, 1TA
YEX837-1: / YEX838-1
disc weight: 147 g
Paul McCartneyn toinen sooloalbumi Levyhyllyyn. RAM on mielestäni sisällöllisesti paras Paul McCartneyn soolouran pitkäsoitto. Keräilymielessäkin tämä pitää tietysti olla kokoelmassa UK originaalina.
UK 1. painoksen tunnistaa matriisinumerosta ja mother/stamper -koodista. Kansikin on hieman erilainen kuin jälkipainoksissa. Originaalin vinyylin matriisit ovat YEX837-1: ja YEX838-1. Kaksoispiste on tiettävästi merkittävä. Sitä ei enää näy matriisissa ihan ensimmäisen painoksen jälkeen.
Kannessa on yksi oleellinen ero myöhäisempiin painoksiin verrattuna: Avattavien kansien selkämys on valkoinen (white or whiter), myöhemmin se oli tummempi. Vuonna 1973 kansi oli laminoitu enää vain etupuolelta, kun taas originaali on laminoitu kaikilta sivuiltaan.
Ainoa, mikä tässä hieman hämää on se, että Apple-etiketti ei ole tumma (Dark Green Apple). Tässä on ns. Matte Light Green Apple. Olisi voinut ajatella, että kaikki ensimmäisen painoksen RAMit tulivat tummalla omenalla. Näin ei kuitenkaan sitten ole. Molempia käytettiin melko samaan aikaan. Tämänkin levyn 2-puolen mother/stamper on 1TA, joten aika lailla alkupään painos. Ehkä se tumma omena pitää myös hankkia.
Harvinaisuus: 1,5+
perjantai 29. toukokuuta 2015
perjantai 22. toukokuuta 2015
A Hard Day’s Night / Please Mr. Postman (South-Rhodesia 1st pressing) TRI-centre
South-Rhodesia 1st pressing 1964, Parlophone SPD-332
mothers, stampers: n/a
7XPEA 179-1 / 7XPEA 181
Sleeve: Parlophone company sleeve (South-Africa)
Vaikka Levyhyllyyn hankitaan pääosin vain UK-painoksia, joskus aina kiinnostus herää johonkin hieman eksoottisempaan. Etelä-Afrikassa painettiin ahkerasti The Beatles vinyyleitä. Yleensä painosmäärät ovat suhteellisen isoja, ainakin LP-puolella. Harvinaisuuksiakin toki löytyy.
South-Rhodesia oli Britannian siirtomaa 1965-1980. Se varmaan oli yksi syy, miksi The Beatles-levyjä painettiin sielläkin, Etelä-Afrikan lisäksi. Kun en ole ko. maanosien The Beatles diskografian juuri minkään sorttinen asiantuntija, en ala arvuuttelemaan sen enempää.
Singlepuolella molemmat valtiot käyttivät pitkään aika historiallisia painokoneita ja tuottivat vielä 60-luvullakin 40-luvun lopulla ja 50-luvulla tutuksi tullutta kolmio-keskiöllistä singleä. Push-out oli siis kolmio, nykyisen pyöreän sijaan. Etelä-Rhodesian kaikki 60-luvun The Beatles singlet painettiin kuitenkin edelleen TRI-centrenä ja osa Etelä-Afrikankin.
UK-diskografia tuntee yhden singlen, jossa on samanlainen keskiö: All You Need Is Love. Pitkään luultiin, että AYNIL, jossa on SIUK-teksti keskellä ja ihan normaali UK-etiketti, olisi valmistettu Etelä-Rhodesiassa tai Etelä-Afrikassa. Nykyisen tiedon mukaan (onko sitten oikempi tieto tai ei) EMI Hayesin tehtaalla oli Deccan jäämistöstä siirtynyt tri-center push-out kone ja jolla leikattiin pieni määrä normaaleista kiinteän keskiön singleistä push-outeiksi. Hyvin harvinaisesta singlestä on kysymys. Eipä niitä juuri näy ikinä.
Tämä single on kuitenkin ihan varmasti originaali South-Rhodesia, sillä se lukee vinyylissä, soittoalueen ulkopuolella levyn molemmilla puolilla. Suurimmassa osassa South-Rhodesian singleistä tämä teksti pitäisi löytyä.
Netistä on vaikea löytää kuvaa juuri tästä singlestä, A Hard Day’s Night ilmestyi ko. alueilla ainakin kolmella eri tavalla:
A Hard Day’s Night / All My Loving (Parlophone SPD-331) South-Africa
A Hard Day’s Night / All My Loving (Parlophone SPD-331) South-Rhodesia TRI
A Hard Day’s Night / Please Mr. Postman (Parlophone SPD-332) South-Rhodesia TRI
Joista yleisin on tuo AHDN / AML ja ilmeisesti harvinaisempi tämä AHDN / PMP. On vaikea arvailla miksi S-R AHDN ilmestyi kaksi kertaa peräkkäin ja B-puolella eri biisit. Olisikohan Mr.Postman ollut jonkinlainen hitti siellä hieman jälkijunassa?
Joka tapauksessa hyllyyn originaali South-Rhodesian TRI-centre painos vuodelta 1964. Näitä on aika vaikea saada hyväkuntoisena, tämä on kuitenkin sellainen.
Harvinaisuus: 2
mothers, stampers: n/a
7XPEA 179-1 / 7XPEA 181
Sleeve: Parlophone company sleeve (South-Africa)
Vaikka Levyhyllyyn hankitaan pääosin vain UK-painoksia, joskus aina kiinnostus herää johonkin hieman eksoottisempaan. Etelä-Afrikassa painettiin ahkerasti The Beatles vinyyleitä. Yleensä painosmäärät ovat suhteellisen isoja, ainakin LP-puolella. Harvinaisuuksiakin toki löytyy.
South-Rhodesia oli Britannian siirtomaa 1965-1980. Se varmaan oli yksi syy, miksi The Beatles-levyjä painettiin sielläkin, Etelä-Afrikan lisäksi. Kun en ole ko. maanosien The Beatles diskografian juuri minkään sorttinen asiantuntija, en ala arvuuttelemaan sen enempää.
Singlepuolella molemmat valtiot käyttivät pitkään aika historiallisia painokoneita ja tuottivat vielä 60-luvullakin 40-luvun lopulla ja 50-luvulla tutuksi tullutta kolmio-keskiöllistä singleä. Push-out oli siis kolmio, nykyisen pyöreän sijaan. Etelä-Rhodesian kaikki 60-luvun The Beatles singlet painettiin kuitenkin edelleen TRI-centrenä ja osa Etelä-Afrikankin.
UK-diskografia tuntee yhden singlen, jossa on samanlainen keskiö: All You Need Is Love. Pitkään luultiin, että AYNIL, jossa on SIUK-teksti keskellä ja ihan normaali UK-etiketti, olisi valmistettu Etelä-Rhodesiassa tai Etelä-Afrikassa. Nykyisen tiedon mukaan (onko sitten oikempi tieto tai ei) EMI Hayesin tehtaalla oli Deccan jäämistöstä siirtynyt tri-center push-out kone ja jolla leikattiin pieni määrä normaaleista kiinteän keskiön singleistä push-outeiksi. Hyvin harvinaisesta singlestä on kysymys. Eipä niitä juuri näy ikinä.
Tämä single on kuitenkin ihan varmasti originaali South-Rhodesia, sillä se lukee vinyylissä, soittoalueen ulkopuolella levyn molemmilla puolilla. Suurimmassa osassa South-Rhodesian singleistä tämä teksti pitäisi löytyä.
Netistä on vaikea löytää kuvaa juuri tästä singlestä, A Hard Day’s Night ilmestyi ko. alueilla ainakin kolmella eri tavalla:
A Hard Day’s Night / All My Loving (Parlophone SPD-331) South-Africa
A Hard Day’s Night / All My Loving (Parlophone SPD-331) South-Rhodesia TRI
A Hard Day’s Night / Please Mr. Postman (Parlophone SPD-332) South-Rhodesia TRI
Joista yleisin on tuo AHDN / AML ja ilmeisesti harvinaisempi tämä AHDN / PMP. On vaikea arvailla miksi S-R AHDN ilmestyi kaksi kertaa peräkkäin ja B-puolella eri biisit. Olisikohan Mr.Postman ollut jonkinlainen hitti siellä hieman jälkijunassa?
Joka tapauksessa hyllyyn originaali South-Rhodesian TRI-centre painos vuodelta 1964. Näitä on aika vaikea saada hyväkuntoisena, tämä on kuitenkin sellainen.
Harvinaisuus: 2
Levypussi |
Levypussi |
A-puoli |
A-puoli, MADE IN S. RHODESIA |
A-puoli, matriisi |
B-puoli |
B-puoli, MADE IN S. RHODESIA |
B-puoli, matriisi |
perjantai 15. toukokuuta 2015
John Lennon: Every Man Has A Woman Who Loves Him / It’s Alright (UK 1st pressing) + poster
UK 1st pressing 1984, Polydor POSP 712
mothers, stampers:
POSP712 A //1 D 420W / POSP712 B //1 D 420W
Sleeve: Picture sleeve
John Lennonin 18. UK-soolosingle. Milk And Honey albumin julkaisuoikeudet olivat Polydorilla ja albumilta lohkaistiin peräti kolme singleä. Seuraava Polydorin julkaisu oli Every Man Has A Woman -LP, joka oli kokoelma Johnin keskeneräisistä projekteista. Albumilla on vain tämä yksi Johnin itsensä esittämä biisi ja loput kappaleet esittävät ihan muut artistit.
Every Man Has A Woman single on lohkaisu ko. albumilta ja samalla viimeinen UK Polydorin single. Kyseessähän on Yoko Onon biisi, josta on leikattu Yonon "laulu" pois ja on siten vain Johnin esittämä. Alun perin biisi on peräisin albumilta Double Fantasy, jossa on Yokon ääni.
Vuonna 2007 single julkaistiin uudelleen 12” maksisinglenä ja silloin B-puolella oli Elvis Costellon tulkitsema Walking On Thin Ice, joka on Yoko Onon käsialaa.
mothers, stampers:
POSP712 A //1 D 420W / POSP712 B //1 D 420W
Sleeve: Picture sleeve
John Lennonin 18. UK-soolosingle. Milk And Honey albumin julkaisuoikeudet olivat Polydorilla ja albumilta lohkaistiin peräti kolme singleä. Seuraava Polydorin julkaisu oli Every Man Has A Woman -LP, joka oli kokoelma Johnin keskeneräisistä projekteista. Albumilla on vain tämä yksi Johnin itsensä esittämä biisi ja loput kappaleet esittävät ihan muut artistit.
Every Man Has A Woman single on lohkaisu ko. albumilta ja samalla viimeinen UK Polydorin single. Kyseessähän on Yoko Onon biisi, josta on leikattu Yonon "laulu" pois ja on siten vain Johnin esittämä. Alun perin biisi on peräisin albumilta Double Fantasy, jossa on Yokon ääni.
Vuonna 2007 single julkaistiin uudelleen 12” maksisinglenä ja silloin B-puolella oli Elvis Costellon tulkitsema Walking On Thin Ice, joka on Yoko Onon käsialaa.
perjantai 8. toukokuuta 2015
A Hard Day’s Night –LP (UK 2nd pressing) small mono sleeve
UK 2nd pressing 1966, Parlophone PMC1230
Mothers, stampers: 3HDA, 1APR
XEX481-3N, XEX482-3N
disc weight: 150 g
Pitkästä aikaa Levyhyllyn A Hard Day’s Night – albumikokoelma saa täydennystä. Stereopuoli on aina kiinnostanut enemmän, niiden ollessa huomattavasti monoja harvinaisempia. Tavallinen G&L mid-sized mono ja SIUK-tekstillä varustettu kelta-musta on melko tavallinen albumi ja jota saa suhteellisen helposti. Tässä kannessa on kuitenkin small mono, eli kannen etupuolen oikeassa yläkulmassa on pieni mono-logo. Niitä alettiin painaa vuoden 1965 loppupuolella. Pieni mono löytyy albumeista: PPM, AHDN, Revolver ja kokoelmalta ACOBO.
AHDN UK kelta-mustia monoetikettejä on ainakin 14 erilaista vuosilta 1964-1968 (tekstillä SIUK). Yhdeksässä niistä, etikettiä kiertävä teksti alkaa sanoilla ”THE PARLOPHONE CO. LTD….” ja viidessä ”THE GRAMOPHONE CO. LTD…”.
15. kelta-musta etiketti on sitten vuodelta 1969, jossa ei ole enää tekstiä ”SOLD IN U.K. SUBJECT TO RESALE…”
Stereopuolella kelta-mustia etikettivariaatioita on kaiken kaikkiaan 16 kpl. Joten toistaiseksi parhaan tiedon mukaan suhteellisen täydellinen UK-kokoelma kelta-mustia 60-luvun AHDN-albumeita on siis 31 kpl. Tuskin sekään on tismalleen oikea luku.
Ensimmäisissä kuvissa näkyy Levyhyllyn AHDN monot. Ylimpänä on suurella mono-logolla (large mono) varustettu LP. Kyseessä on 90-luvun painos, johon jostain kumman syystä painettiin suuri mono. Sitä käytettiin 1963-1964 albumeissa, mutta ei ikinä A Hard Day’s Nightissa, vaan silloin käytössä oli jo keskikokoinen (mid-sized) mono. Jonkin sortin virhe se on. Muutenkin levy on kovin epäonnistunut, sillä matriisit soittoalueen ulkopuolella ovat YEX. Koko levy soi siis oikeasti stereona, vaikka iso mono lukeekin kannessa ja etiketeissä.
Kansista, joissa on pieni mono, tämä AHDN on selkeästi harvinaisin. Please Please Me on yleisempi, Revolverissa ja Collection Of Beatles Oldies –LP:ssä pieni mono on oletuksena. Kannet on tehnyt Garrod & Lofthouse. Ernest J. Day painoi kyllä mid-sized monoa, mutta ei tätä pientä monoa.
Mothers, stampers: 3HDA, 1APR
XEX481-3N, XEX482-3N
disc weight: 150 g
Pitkästä aikaa Levyhyllyn A Hard Day’s Night – albumikokoelma saa täydennystä. Stereopuoli on aina kiinnostanut enemmän, niiden ollessa huomattavasti monoja harvinaisempia. Tavallinen G&L mid-sized mono ja SIUK-tekstillä varustettu kelta-musta on melko tavallinen albumi ja jota saa suhteellisen helposti. Tässä kannessa on kuitenkin small mono, eli kannen etupuolen oikeassa yläkulmassa on pieni mono-logo. Niitä alettiin painaa vuoden 1965 loppupuolella. Pieni mono löytyy albumeista: PPM, AHDN, Revolver ja kokoelmalta ACOBO.
AHDN UK kelta-mustia monoetikettejä on ainakin 14 erilaista vuosilta 1964-1968 (tekstillä SIUK). Yhdeksässä niistä, etikettiä kiertävä teksti alkaa sanoilla ”THE PARLOPHONE CO. LTD….” ja viidessä ”THE GRAMOPHONE CO. LTD…”.
15. kelta-musta etiketti on sitten vuodelta 1969, jossa ei ole enää tekstiä ”SOLD IN U.K. SUBJECT TO RESALE…”
Stereopuolella kelta-mustia etikettivariaatioita on kaiken kaikkiaan 16 kpl. Joten toistaiseksi parhaan tiedon mukaan suhteellisen täydellinen UK-kokoelma kelta-mustia 60-luvun AHDN-albumeita on siis 31 kpl. Tuskin sekään on tismalleen oikea luku.
Ensimmäisissä kuvissa näkyy Levyhyllyn AHDN monot. Ylimpänä on suurella mono-logolla (large mono) varustettu LP. Kyseessä on 90-luvun painos, johon jostain kumman syystä painettiin suuri mono. Sitä käytettiin 1963-1964 albumeissa, mutta ei ikinä A Hard Day’s Nightissa, vaan silloin käytössä oli jo keskikokoinen (mid-sized) mono. Jonkin sortin virhe se on. Muutenkin levy on kovin epäonnistunut, sillä matriisit soittoalueen ulkopuolella ovat YEX. Koko levy soi siis oikeasti stereona, vaikka iso mono lukeekin kannessa ja etiketeissä.
Kansista, joissa on pieni mono, tämä AHDN on selkeästi harvinaisin. Please Please Me on yleisempi, Revolverissa ja Collection Of Beatles Oldies –LP:ssä pieni mono on oletuksena. Kannet on tehnyt Garrod & Lofthouse. Ernest J. Day painoi kyllä mid-sized monoa, mutta ei tätä pientä monoa.
Sisäpussi on oikea, sepia -värinen mainospussi, jota käytettiin EMI:n levyissä vuosina 1966-1970.
UK AHDN monosta ei löydy kovin harvinaista painosta, olisiko harvinaisin sitten sellainen, jossa on tämä kansi ja levy ilman tekstiä SIUK. Stereopuolella sen sijaan harvinaisuuksia on useitakin.
Harvinaisuus: 2-
UK AHDN monosta ei löydy kovin harvinaista painosta, olisiko harvinaisin sitten sellainen, jossa on tämä kansi ja levy ilman tekstiä SIUK. Stereopuolella sen sijaan harvinaisuuksia on useitakin.
Harvinaisuus: 2-
Levyhyllyn AHDN monot |
Levyhyllyn AHDN monot |
Levyhyllyn AHDN monot |
Kannen etupuoli |
Kannen etupuoli, pieni mono |
Takaknsi |
Takakansi, G & L |
Sisäpussi, sepia ad |
1-puoli |
2-puoli |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)