Souvenir Of Their Visit To America –EP (US 1st pressing) PROMOTIONAL COPY

US 1st pressing 1964, Vee Jay VJEP 1-903
A matrix: Δ51772 64-3915 URJ
B matrix: 64-3916 R Δ51772X URJ

Levyhyllyn 7” EP-osastoon saatiin täydennykseksi vähän harvinaisempaa herkkua, pienen jahtaamisen jälkeen. 

Julkaisu oli aikanaan vain vähän kiinnostusta herättävä, vaikka VeeJay:n singlet menivätkin melko hyvin kaupaksi British Invasionin alkuaikaan. EP koostui silloin jo pari kuukautta aiemmin julkaistuista albumiraidoista (Introducing…The Beatles) ja vuotta aiemmin ilmestyneestä Please Please Me –singlen kääntöpuolen biisistä Ask Me Why. Eipä siis ihme, ettei tämä EP ollut kiinnostavimmasta päästä, vaikkakin se varustettiin kuvakannella (tässä promossa ei ole kuvakantta). VeeJay mainosti julkaisua tällaisen promo-EP:n muodossa. Muutaman kuukauden aikana selvisi, ettei Souvenir Of Their Visit To America myy niin paljon kuin oli haluttu. VeeJay halusi uskoa sen myyvän ja painoi lisää promoja, joiden etikettiin tehtiin muutos: Ask Me Why-biisiä haluttiin korostaa, kuten se olisi ”uusi single”. 

Heti tämän julkaisun perään kaavailtu promokin oli taas: Anna / Ask Me Why. Se taitaa muuten olla yksi harvinaisimmista The Beatles-promoista. Tollie oli Vee Jay:n tytäryhtiö ja julkaisi Twist And Sout / There’s A Place sekä Love Me Do / Baby, It’s You-singlet. Swan oli taasen erillinen oma pikkuyhtiö ja EMI:n kumppanina julkaisi vain She Loves You-singlen .
VeeJay ”joutui” käyttämään vain vanhempia biisejä, sillä USA:n valloittaminenhan alkoi vasta Capitol-levymerkillä ja biisillä I Want To Hold Your Hand, joka oli Billbord-listan #1, helmikuussa 1964. Voi kuvitella siis VeeJay:n kiireen julkaista kaikki mahdollinen, joihin heillä oli vielä oikeudet. Siihen se sitten jäi VeeJay:n, Tollien ja Swanin osalta ja Capitol otti ohjat käsiinsä jatkossa.

USA:n promot, olkoonkin jopa Vee Jay:n promo, eivät yllä harvinaisuudessaan UK-demojen tasolle.
Oli miten tahansa, erityisen hienohan tämä VeeJay:n sininen promoetiketti on. Samanlaisella etiketillä julkaistiin promot myös singleistä: Please Please Me ja Do You Want To Know A Secret sekä jo mainittu, ultraharvinainen Anna.

Vee Jay ei painanut levyjä itse, vaan teetti kaikki levynsä muilla valmistajilla.

Vaikka Souvenir Of Their Visit To America-promoista ei ole tiedossa yhtään kelvollista väärennöstä, Vee Jayn painoksista on vain tullut sellaisia, että niiden aitous pitäisi aina pystyä todistamaan jollain tavalla. Tässä levyssä se on aika helppoa:

1-puolen run-out-groove: Δ51772 64-3915 URJ
2-puolen run-out-groove: 64-3916 R Δ51772X URJ

Kyseessä on siis Monarch Record Mfg. Co.-tehtaan painama levy. Tämän tunnistaa kolmiosta, joka on ennen tilausnumeroa. Monarch käytti yksilöityä tilausnumeroa levyissään, jotta pysyivät kärryillä siitä mitä kulloinkin oli painettu ja millekin tilaajalle. Työ/tilausnumerot listattiin hyvin tarkasti ja tässä levyssä se on siis tuo 51772.

Ainoa promoväärennös, joka SOTVTA:sta on tiedossa, tavattiin sellaisella etiketillä, jossa on valkoinen pohja ja Vee Jayn ovaali-logo mustalla. Kyseessä on 70-luvun fantasiapromo, jota ei ole oikeasti olemassa. Etiketti mukailee aavistuksen Vee Jayn Please Please Me ja From Me To You –promosinglejä, joissa siis on kuvatun kaltainen ovaali-logo. Muuta samankaltaisuutta ei sitten olekaan. Väärennös on tekstien, etiketin harmaan reunan puutteellisuuden, painatuslaadun ja yleisilmeen osalta kovin kaukana noista kahdesta tehdasvalmisteisesta originaalista.

Levyhyllyn singlelaatikkoon saatu promo-EP on kyllä erityisen hieno yksilö. Labelissa ei ole ensimmäistäkään kirjoitusta tai merkkiä ja soittokunto on EX, yhdellä kevyellä naarmulla. Tällaista metsästinkin. Ihan aina ei jaksa taipua VG-kuntoisiin...

Harvinaisuus: 3+

1-puoli

1-puoli

2-puoli

2-puoli

2-puolen työnumero D51772X

Please Please Me -LP (UK 6th pressing) MONO

UK 6th pressing 1965-1968, Parlophone PMC1202
Mothers, stampers: 10RHG, 6GA
XEX421-1N / XEX422-2M
disc weight: 146g

Levyhyllyssä on Please Please Me-albumia kappalemääräisesti eniten. Vielä puuttuu kuitenkin erilaisia painoksia ja variaatioita, joten yksi lisää ei ollut pahitteeksi. Kannessa on pieni ”mono”-teksti. Vähän erikoistakin on: 1-puolen labelissa on ylimääräinen piste lauseessa ”SOLD IN.U.K. SUBJECTO TO RESALE…”, eli siis ”IN.U.K.”. Se ei tee tästä erityisen harvinaista, vaan on vain yksi variaatio. Levyhyllyn PPM mono-osasto on tällä hetkellä seuraava:

1.painos, kulta-musta, Dick James krediitit, grooved OWZT
1.painos, kulta-musta, Dick James krediitit
2.painos, kulta-musta, Northern Songs krediitit
2.painos, kulta-musta, Northern Songs krediitit
3.painos, kelta-musta, ilman ”RECORDING FIRST PUBLISHED 1963”
3.painos, kelta-musta, ilman ”RECORDING FIRST PUBLISHED 1963”
4.painos, kelta-musta, ”RECORDING FIRST PUBLISHED 1963”
4.painos, kelta-musta, ”RECORDING FIRST PUBLISHED 1963”, DECCA
6.painos, kelta-musta, ”THE GRAMOPHONE…”, “SOLD IN U.K…”

Suhteellisen hyvällä mallilla, varsinkin kun UK 5.painoksen mono on vielä kaikilta muiltakin kerälijöiltä löytämättä. Siis se on vain oletus, että sellainen voisi olla olemassa, siksi on olemassa "varaus" 5. painokseen. Jos  löytää PPM monon missä etikettiä kiertää teksti ”THE PARLOPHONE CO.LTD…”, vasemmassa laidassa on teksti: ”RECORDING FIRST PUBLISHED 1963” ja keskellä ”SOLD IN U.K. SUBJECTO TO RESALE…”, voi onnitella itseään ja pitelee käsissään todellista harvinaisuutta. Olen kuitenkin aika varma, ettei sellaista ole. Ainakaan vuoteen 2013 mennessä ei ole tullut vastaan missään päin maailmaa. Huom. STEREO-puolelta sellainen siis tietenkin löytyy. 

Toisaalta esim. 3.painoksen variaatio ylimääräisellä ”33 1/3”-tekstillä löytyi vasta muutama vuosi sitten ja alkoihan niitä sitten tulla esiin, kun osattiin etsiä. Mikään ei siis mahdotonta The Beatles-keräilyssä. 

Levyhyllystä puuttuu siis 3.painoksen tuo 33 1/3 variaatio ja 7.-8. painos sekä lähes fiktiivinen 5.painos. 9.-11. painoksiin kiinnostus riittää vasta sitten, kun muuta hankittavaa ei ole. 60-luvun painoksista puuttuu myös sellainen kansi, missä on mid-sized ”mono”. Sellainen pitää saada.

Harvinaisuus: 1,5

Etupuoli

Takakansi

1-puoli

2-puoli

Please Please Me –LP (UK 6th pressing) STEREO

UK 6th pressing 1965-1968, Parlophone PCS3042
Mothers, stampers: 1AR, 1RT

YEX94-1 / YEX95-1
disc weight: 160g

Levyhyllyn PPM stereo-osastoa täydennetään edelleen. Nyt näyttää jo vähän paremmalta. Levyhyllyssä on:

1.painos, kulta-musta, Dick James krediitit
3.painos, kelta-musta, ilman ”RECORDING FIRST PUBLISHED 1963”-tekstiä
4.painos, kelta-musta, ”RECORDING FIRST PUBLISHED 1963”-tekstillä
5.painos, kelta-musta, siirtymävaiheen etiketillä, toisella puolella “SOLD IN U.K…”
5.painos, kelta-musta, molemmilla puolilla ”SOLD IN U.K. SUBJECT TO RESALE…”
6.painos, kelta-musta, etiketissä”THE GRAMOPHONE…” ja keskellä “SOLD IN U.K…”
7.painos, kelta-musta, ilman ”SOLD IN U.K. SUBJECT TO RESALE…”
8.painos, hopea-musta, yhden EMI-laatikon painos vuodelta 1969
12.painos, hopea-musta, kaksi EMI-laatikkoa, 1987

9.-12.painokset eivät ole kovin merkityksellisiä ja niitä kerään vain jos muuta ei enää tule vastaan. 2.painos on harmillinen, sillä harvinaisuutta ja hintaa on saman verran kuin 1.painoksessakin. 2. painos on muuten sama, mutta siinä on korjatut ”Northern Songs”-krediitit. 3. painoksen variaatio (jotkut ovat nykyisin luonnehtineet tämän 3. painokseksi ja entisen 3.painoksen 4. painokseksi), jossa on pieni ylimääräinen teksti ”33 1/3”, tekstin ”YEX.94” perässä. Mielestäni tämä on kuitenkin vain 3.painoksen variaatio. Sen hinta on lähellä 1.- ja 2.painosta, mutta se on kyllä liioittelua. Kiinnostus maksaa kelta-musta-etiketistä kulta-mustan hintaa? Ei kiitos. Odottelen jos tulisi tilaisuus saada sopivaan hintaan, ehkäpä jostain muualta kuin Englannista, vaikkei niitä koskaan toimitettukaan Englannin ulkopuolelle.

PPM stereo-painosten harvinaisuudesta kertoo kyllä paljon se, että jopa tämän 6. painoksen mother on edelleen 1. Molemmilla puolilla.

Levyhyllyn PPM stereoiden mothers/stampers:
1.painos 1G, 1R
3.painos 1P, 1G
4.painos 1GM, 1L
5.painos 1GP, 1GP (siirtymävaiheen painos)
5.painos 1GL, 1RR

6.painos 1AR, 1RT
7.painos 2MG, 1AT

Painava kiekko tämäkin. Pakko olla jotakuinkin v.1965.

Huutonetin lisäkuvat, marraskuu 2023:

Harvinaisuus: 1,5++

Etupuoli

Takakansi

1-puoli

2-puoli

Sleeves

Sleeves

Sleeves

Love Songs –2LP (INDIA 1st pressing) YELLOW-BLACK PARLOPHONE

India 1st pressing 1977, Parlophone PCSP 721
Mothers, stampers: 2D, D, 2O, L
YEX971-1 / YEX974-1 , YEX972-1 / YEX973-1
disc weights: 149g and 144g

”Love Songs” tupla-albumi on suhteellisen turha kokoelmajulkaisu, ainakin levyhyllyn mielestä. Jos ja kun se pitää kuitenkin hankkia kokoelmaan, ajattelin, että on parasta hankkia sellainen kappale jossa on jotain spesiaalia. UK-julkaisuissa ei oikein ole, mutta Intian painos kiinnostaa enemmän. Intiassa tämä 2LP julkaistiin Parlophonen levymerkillä, kuten Englannissakin, mutta etiketti on perinteinen klassikko: kelta-musta. Tässä on ehkä kysymys enemmän kelta-mustan tuomasta tunnetasosta, kuin harvinaisuudesta, vaikka tämä onkin UK-originaalia huomattavasti harvinaisempi. Sitä en tiedä, ilmestyivätkö kaikki Intian ”Love Songs”-kokoelmat tällä etiketillä vai kenties jollain muulla.
Tässä tuplassa on näköjään kaksi erilaista etikettiä. Ainakin kahta eri etikettivariaatiota on siis olemassa. 2-puolen etiketti on erilainen kuin muut. 1- ja 4-puolet ovat samassa levyssä ja 2- ja 3-puolet taas toisessa levyssä. Matriisit on painettu samalla ”DUM DUM”:n logiikalla, eli 1-levyn matriisit ovat YEX971-1 ja YEX974-1.
Etiketit ovat hienot ja levyjen paino on aika normaalia 60-luvun puoliväliä, joten rahalle saa siinäkin mielessä vastinetta. Tämä voisi olla kuin jokin 60-luvun brittipainos, vaikka kokonaisuus on painettu vasta 1977. Kannen etupuolella on Parlophonen logo jota ei muiden maiden painoksissa tiettävästi ole. Takakansikin on paljon hienompi kuin UK-originaalin pelkistetty, josta saa ennen kaikkea vain halvan vaikutelman. 

Harvinaisuus: 1,5

Etupuoli

Etupuoli

Takakansi

Takakansi

Koko paketti

1-puoli

2-puoli

3-puoli

4-puoli

1-puolen matriisi

Abbey Road -LP (UK/Barbados contract pressing) “DECCA pressing ring” EXPORT

UK/Barbados pressing 1970’s, Parlophone PPCS7088
Mothers, stampers: 9&12, 3 (no stampers)
YEX749-2 / YEX750-1
disc weight: 103g

Levyhyllyn tuotiin melkoisen harvinainen LP. Levystä on vain vähän hajanaista tietoa. Kyseessä on Abbey Road DECCA EXPORT –painos. Näin siis ainakin väitetään. 
Tutkin levyn huomattavan tarkasti ja seuraavia asioita selvisi.

LABEL:
-Etiketissä on tekstit: ”Mfd. in U.K.” ja ”An E.M.I. Recording”
-Verrattuna UK AR exporttiin, etiketistä puuttuu ”MADE IN GT. BRITAIN” sekä ulkokehän hopeinen rengas. Muilta osin etiketti on "hyvin saman oloinen".
- Etikettiin on ikään kuin jälkeenpäin lisätty teksti ”Made In Barbados”. Jälkikäteen sen vuoksi, että fontti on erilainen kuin labelin muissa osissa ja tekstin paikka on ”harkitsematon”
- Etiketistä löytyy samankaltainen pyöreä ura (pressing ring) kuin DECCA contract pressingeistä, mutta siis ei ole ollenkaan sama.
-Etiketit ovat hieman vaatimattomampaa painolaatua kuin UK-etiketit.

KANSI:

- Normaali UK-kansi (UK 2nd pressing). Selkämys hieman leveämpi kuin UK 1.painoksessa.

SISÄPUSSI:

- UK original 1970-1980

Tosiasiat: Sekä Abbey Roadin, että Let It Be:n hopea-mustista exporteista on osa painettu sopimustoimittajien toimesta. Tällöin kyseessä on kuitenkin tismalleen sama etiketti kuin EMI:n omassakin. Erona DECCAn ura ja poikkeavat mother-numerot. Paitsi, että ura ei ole DECCA:n ura. EMI ei olisi ikinä painattanut toisen englantilaisen kilpailijan toimesta pieniä määriä, ellei olisi ollut hätätilanne. Aiemmin kapasiteettiongelmia on ollut, mutta ei enää exporttien suhteen vuonna 1969 ja siitä eteenpäin.

AR UK hopea-musta "DECCA" EXPORT:
mothers: 1, 1
stampers: n/a
matriisi YEX749-4-3U / YEX750-1

AR UK hopea-musta EXPORT:
mothers, sampers: useita, esim. 6MMP, 3AAO / 5OOA, 1T / 1MRM, 4ADM 
matriisi YEX749-4-3U / YEX450-1 tai yleisemmin YEX749-2 / YEX750-1

AR UK hopea-musta GROOVED EXPORT:
mothers: 6, 6 – 8, 9
stampers: n/a
matriisi: YEX749-2 / YEX750-1

AR UK/Barbados ”DECCA” EXPORT:
mothers: 9&12, 3
stampers: n/a
matriisi: YEX749-2 / YEX750-1

Nämä siis PPCS7088-levyjä. Myös exporteiksi väitettyjä PCS-levyjä on, mutta ne ovat sitten jo labeliltaan erilaisia ja kaikkea muuta kuin exportteja. Exportin pitää olla PPCS. Näköjään grooved on myös contract pressing. Ainakin mother/stamper –koodien mukaan.

Joka tapauksessa Parlophone oli ylikuormittunut painamaan ”Abbey Road” -exportteja. Siitä osoituksena kaikki nämä variaatiot. Sinänsä ihmeellistä, kun harvinaisia nämä levyt ovat exporttina ja tarjonta on vähäistä. Painosmäärät olivat kuitenkin pieniä. Se on varmaa, että suurin osa EMI:n itse painamista AR exporteista meni Portugaliin. Se on tullut jo levyhyllekin selväksi.Made in Barbados –levyn etiketit ovat ehkä UK EMI:n toimittamia. Niistä on poistettu ulkoreuna, jossa sijaitsee myös teksti ”MADE IN GT. BRITAIN”. Tismalleen samanlainen kuin tämä levyhyllyyn hankittu, löytyy POPSIKESTA, mutta vain yksi kappale ja sekin on myyty jo vuonna 2009. Silloinen myyjä väittää, että tämä on DECCA contract pressing ja painettu DECCA:n Barbadosin tehtaalla. Itse olen aika skeptinen, sillä Barbadosin koon ja asukasmäärän (jotain 250 000) huomioon ottaen siellä ei varmaankaan voinut olla DECCA:n tehdasta, olkoonkin, että Barbados oli aikanaan Englannin siirtomaa ja itsenäistyi vasta 1966. Toisaalta se kyllä selittää sen, miksi EMI olisi voinut toimittaa etikettejä juuri Barbadosille. Uskon, että tämä on painettu Barbadosilla. Turhaan tekstiä ”Made in Barbados”, ei ole voitu laittaa. Sen on pakko pitää paikkansa. Joku sopimuskumppani EMI:llä oli siltikin juuri tällä saarella. Myös US Capitolilla oli yhteyksiä Barbadosiin. Onko etiketissä oleva ympyrä samanlainen kuin DECCA:n käyttämissä prässäyskoneissa? Vertasin sitä ”With The Beatles” DECCA-rinkulaan ja eihän niissä ollut mitään samaa. No, ajankohtakin on eri. Se kyllä on jo laajemmallekin levinnyt tieto, ettei DECCA ole osallistunut yhteenkään AR-levyn painamiseen. Pitäisikin poistaa DECCA-sana kokonaan tämän levyn kirjoituksesta, mutta kun se kummittelee aina maailmanlaajuisesti, niin olkoon. 

Barbadosin levyjen osalta on (toistaiseksi järkeen käyvin selitys) arveltu, että Barbadosissa painettiin AR exportteja Karibian markkinoille ja etiketit todellakin toimitettiin Englannista. Etikettien toimitus ei sinänsä ole epätavallista. EMI halusi pitää kontrollia ja kohdemaa pääsi helpommalla, kun etiketti oli jo valmis. Entinen siirtomaa halusi kuitenkin korjata etikettiä sen verran, että todellinen painamismaa tulee esille. Se oli varmaankin tärkeää. Painojälki on kuitenkin aika surkeaa verrattuna UK-originaaleihin.

EMI:n maailmanlaajuisten levyvalmistajien luettelosta löytyy seuraava tieto (vuonna 1967):

Maanosa: Pohjois-Amerikka (ja kyllä myös Karibia kuuluu siihen)
Maa: West Indies (Karibian saarivaltiot)
Sopimustuottaja: West Indies Records (Barbados) Ltd.
Osoite: Applewhaites Estate, St. Thomas, Barbados.

Tämän on pakko olla se yhteistyökumppani, johon etiketit toimitettiin, jos niitä ylipäätänsä toimitettiin. Ainakin osa Barbadoksella painetuista The Beatles Parlophone-singleistä on sijoitettu ”Manufactured by West Indies Records (Barbados) Ltd.” levypussiin. Niissä singleissä, joissa ei lue ”Made In Barbados”, lukee “Manufactured under the Licence of The Westindies”. Kaiken kaikkiaan West Indies ja Barbados diskografia on aika laiha. Tiettävästi vain joitain singlejä on painettu siellä. Parlophone levymerkin alta löytyvät vain singlet: Hey Jude, The Ballad Of John And Yoko, Sexy Sadie ja Get Back. Saattaa kyllä olla muitakin. Näiden julkaisuajankohta on 1968-1970, sopii siis hyvin tämän exportlevyn ajankohtaan, joka on varovaisella haarukalla arvioituna 1970-1980. Levyn sisäpussi kertoo mielestäni paljon. Se on UK-originaali: ”Patent No. 1,125,555” ja ”Important Notice”-tekstillä. 70-luvun juttu siis, muttei alkupään.

USA:sta löytyi tämä levy, Massachusettsista. Barbados tuskin kuitenkaan painoi tätä pelkästään USA:n markkinoille, muuten tämä export olisi useammin ollut myynnissä ja saatavilla. Sitä paitsi USA:ssa painettiin omaa Abbey Roadia käsittämättömiä määriä. Lomatuliainen aikanaan, kenties?

Maantietoon meni tämä ja ollaan aika pahasti levyhyllyn epämukavuusalueella.

Sen verran innostuin aiheesta, että alan etsimään The Beatlesin West Indies ja Barbados –singlejä levyhyllyyn. LP-levyjä kun tuntuu olevan vain tämä Abbey Road. No, se selviää onko niitä enemmän…tai no jää nähtäväksi hankinko niitä. Enpä taida.

Suomen Tulli (Eteläinen tullipiiri) kiinnostui myös harvinaisesta levystä. Piti oikein itse hakea HKI-Vantaan lentokentän viereisestä lentotullista, Siipitieltä. Myyntihinta ja postikuut USA:sta laskettiin yhteen ja niiden yhteenlasketusta summasta Tulli otti tullia 3,5% ja lisäksi verottajan puolesta arvolisäveroa 24%. Kaikki maksutavat kävivät ja palvelu oli hyvää. Virkailija oli kyllä hetken hieman hämmästyneen oloinen hinnasta, joka taisi olla mielestänsä paljon. Peittelin harmistumiseni hyvin. Marginaaliverotusta en alkanut vaatimaan, vaikka sekin tuli mieleen. Levyhylly olisi silloin saattanut odottaa levyä ties kuinka kauan. Mainostin kyllä tullivirkailijalle, kuinka harvinaisesta levystä on kysymys. Virkailija katsoi monitoriaan ja ilmeisesti odotti lähtöäni. 

Siis lyhyesti: Tämä on contract pressing, made in Barbados. Kaksi tavattu. Ensin vuonna 2009 ja heti perään 2013.

Harvinaisuus: 4- (voi olla jopa 4)

Etupuoli

Takakansi

Sisäpussi

Sisäpussi

1-puoli

1-puoli

1-puolen matriisi YEX749-2

2-puoli

2-puoli

2-puoli levylautasella...