Please Please Me -LP (UK 1st pressing) MONO grooved - PÄIVITETTY -

Päivitin kuvat otsikon mukaiseen julkaisuun, jotta labelin alla olevat urat näkyisivät vähän paremmin. Kyseessä on (ainakin levyhyllyn mielestä) harvinaisin UK PPM 1st mono-painoksen variaatio, vanhalla koneella prässättynä.

Ohessa linkki:

http://tapio-thebeatles.blogspot.fi/2011/07/please-please-me-lp-uk-1st-pressing_25.html

Please Please Me -LP (UK 2nd pressing) MONO Northern Songs - PÄIVITETTY -

Tarkastelin uudelleen marraskuun 2011 kirjoitusta, joka koski levyhyllyyn silloin hankittua Please Please Me Gold-Black UK 2. painosta. Raapustelin vähän lisää, alensin harvinaisuusluokitusta ja kuvat olivat aika huonoja, joten uusin nekin vähän paremmiksi.

Päivitetty raapustus:

http://tapio-thebeatles.blogspot.fi/2011/11/please-please-me-lp-uk-2nd-pressing.html

Beatles VI –LP (UK 2nd pressing) EXPORT

UK 2^nd pressing 1969, Parlophone CPCS104

Mothers, stampers: 1R,1R

YEEX-112-A15 / ST2 2451 YEEX-113-A15

disc weight: 141g

Levyhyllyyn on saatu kolmas The Beatles VI UK-export LP.  Tällä kertaa kyseessä 2. painos hopea-mustalla, yhden laatikoidun EMI:n logolla varustetulla etiketillä, vuodelta 1969. 2-puolen matriisissa on edelleen sama yliviivattu koneella painettu teksti kuin 1. painoksessakin:  ST2 2451. 

Tarkastelen levyhyllyssä olevia, kolmen eri painoksen mothers ja stempersejä:

1. painos 1O, 1L  (virhepainama ”SOLD IN U.K. SUBJECT TO…”)

1. painos 1O, 1O

2. painos 1R, 1R

Kun numero on masterista väännetty peilikuva mother ja stamper otetaan sanasta GRAMOPHLTD, niin huomataan, että kaikki ovat siis saman motherin satsista ja edelleen, että ensin painettiin 1969-painos, sitten 1-painos ilman virhettä ja lopuksi 1. painos, jossa virhepainama. Loogista? Eihän tähän ole juuri muuta selitystä kuin, että kaikki levyt prässättiin yhteen putkeen vuonna 1966. Kasan alimmaiset laitettiin viimeiseksi liikkeelle. Ei kuulosta järkevältä, mutta enpä keksi muutakaan selitystä. Toisaalta exportteja painettiin määrällisesti niin vähän, että voi ollakin juuri näin. Kaikki levyhyllyssä olevat painavatkin +/- 3g saman verran, joka mennee mittausvirheen piikkiin.

Pienellä tutkimustyöllä, vertailun vuoksi, muita löydettyjä mothers ja stampers-koodeja:

1. painos 1O, 1O

1. painos 1O, 1O

1. painos 1O, 1O

1. painos 1O, 1O

1. painos 1M, 1O (virhepainama ”SOLD IN U.K. SUBJECT TO…”)

1. painos 1M, 1M

1. painos 1O, 1M

1. painos 1A, 1M

1. painos 1A, 1M

1. painos 1A, 1M

1. painos 1A, 1M

1. painos 1A, 1O

1. painos 1A, 1O

2. painos 1A, 1R (disc weight 126g!)

1. painos 1R, 1R

1. painos 1R, 1R

1. painos 1R, 1R

1. painos 1R, 1R

1. painos 1R, 1R

1. painos 1R, 1R

1. painos 1G, 1A

1. painos 1G, 1A

1. painos 1G, 1G (löytyihän tämäkin viimein!)

2. painoksen levyjen koodeja oli aika vaikea löytää. Tuosta löydetystä kuitenkin huomaa, että osa toisen painoksen levyistä painettiin myöhemmin, johtuen kevyestä vinyylistä. 1A, 1R on kuitenkin aika alkupään painos siltikin. Tätä täytyy miettiä myöhemmin uudestaan. Nyt tuntuu liian sekavalta 2.painoksen osalta (kun tuo paino 126g sekoitti). Joka tapauksessa 1G, 1G on kuitenkin tavanomainen kelta-musta 1. painos ilman virheitä ja 1R, 1R löytyy myös 1.painoksen levyistä. Virhepainamia ei muuten löytynyt juurikaan, eli arvio harvinaisuudesta pitänee paikkansa.

Kaikki 1969 yhden EMI-logon CPCS-exportit ovat melko harvinaisia. Kokemusperäisesti Something New –LP:tä on ehkä helpoimmin saatavissa (poislukien ultraharvinainen ”4. 4.”-virhepainama). Second Albumin ja VI:n 69-painokset löytyvät vasta pitkäjänteisemmän metsästyksen jälkeen. Second Albumia tulee näistä kahdesta vielä harvemmin vastaan, ehkäpä sen vuoksi, että vain siitä julkaistiin vielä kahden laatikoidun EMI-logon versio vuonna 1970-1971. Ehkäpä yhden logon painos jäi ko. levyn osalta liian pieneksi?

Molemmista löytyvät kelta-mustat 1. painokset näitä 2. painoksia helpommin, kunhan eivät ole virhepainamia (McCarthy tai SOLD IN U.K…)

Tämän VI-exportin kansi on hyvin samanlainen kuin kelta-mustissakin. Ainoa havaittava ero on selkämyksessä, joka on aavistuksen enemmän ”70-lukulainen”, eli vähän kapeampi. Kaikki flipbackit löytyvät, joten takakannesta on vaikea löytää eroa. Something Newissa kaikki kannethan näyttävät samanlaisilta.

Viime aikoina levyhyllyn suosituimmaksi hankintamaaksi on muodostumassa Ruotsi. Tämäkin levy saatiin alkuperäiseltä omistajalta ja vielä sopivalla 800 kr. hinnanalennuksella, kun ei ollut omistajan mielestä luvatussa, melkein uudenveroinen -kunnossa. Ei tarvinnut ollakaan. Kiiltävä ja vähän soitettu vinyyli siltikin on.

Tunnettuja VI-exportin kelta-musta etikettivariaatioita on vielä pari näiden levyhyllyssä olevien lisäksi, joskin erot ovat ihan minimaalisia ja löytyvät vain tarkastelemalla etikettejä vierekkäin. Saako täydellistä UK-discographya koskaan? No, ainakin mahdollisimman lähelle sitä yritetään päästä…

Harvinaisuus: 3

Etupuoli

Takakansi

1-puoli

2-puoli

2-puolen matriisi

Ylh alas: 1966, 1966 virhepainama, 1969

Ylh alas: 1966, 1966 virhepainama, 1969

Alh-ylös: 1966, 1966 virhepainama, 1969

Help –LP (UK 1st and 2nd pressings) STEREO

UK 1^st – 2^nd pressing 1965, Parlophone PCS3071

 YEX158-1 / YEX159-1

mothers, stampers: 2OA, 2AL

disc weight: 144g

UK 1^st pressing 1965, Parlophone PCS3071

 YEX158-1 / YEX159-1

mothers, stampers: 2MM, 3PD

disc weight: 143g

UK 2^nd pressing 1969, Parlophone PCS3071

 YEX158-1 / YEX159-1

mothers, stampers: 3PT, 3PO

disc weight: 147g

Vaikka Help-pitkäsoitto on loistava albumi sisällöllisesti, keräilymielessä se on jotenkin tylsimmästä päästä, ainakin levyhyllyn mielestä. Hyväkuntoisen UK-originaalin metsästäminen on vaikeaa. Kannet ovat keltaisia, pikemminkin kuin valkoisia. Lisäksi sivustakatsottuna kansi ”taipuu” takakannesta etupuolen laminoituun puoleen päin. Eli selkämys ei ole enää suora. Tämä koskee The Beatles UK-originaaleista tietääkseni ainoastaan Help-albumia. En tiedä miksi, laminointi liian kireä tai väärää materiaalia? Ringwearkin näkyy tässä kannessa muita paremmin, kun on valkoinen kansi, vaikka eihän se toisaalta White Albumin UK-painoksissa juuri näy. Levyä on myös soitettu aika paljon aikanaan, joten vähän soitettu on suhteellisen harvinainen. Se ei tietysti ole ihme, että on soitettu.

Levyhyllyyn hankitussa Help-stereo albumissa eivät kaikki tunnusmerkit täsmää. Muuten en vaivautuisi selvittämään asiaa, mutta on 100% varma (alkuperäinen, luotettava omistaja ostanut itse aikanaan levykaupasta), että tämä levykokonaisuus kuuluu yhteen. Kaikkien tämän levyn osien kunto vastaavat myös toisiaan erittäin tarkasti (kansi, sisäpussi ja levy), jotka puoltavat asianomaisen lausuntoa levykaupasta ostamisesta. Tällä kertaa hienoa excellenttiä. Vertaan levyä pariin levyhyllyssä jo olleeseen stereo-painokseen, jotka ovat: UK 1. painos ja 1969 painos.

Jos tarkastellaan kokonaisuutta, joka alun perin ostettu 1960-luvulla Ruotsista:

Kansi: selkeästi 1969 UK-painos. G&L 3-flipbackin kokonaisuus ilman stereo-merkintää etupuolella.

Levy: selkeästi 1965 UK 1. painos. Toisaalta KT-verokoodi on 1-puolella ja levyhyllyn toisessa originaalissa 2-puolella. Tämä on vain yksi variaatio verrattuna aikaisempaan 1. painokseen. Esim. "I Need You" -biisin symboli "*" on eri puolella tekstiä. Siis normi variaatio.

Sisäpussi: Tällaista ei ole tullut vastaan, mutta UK Patent no 1,072,844 esiintyy mm. 1970 Let It Be:n sisäpussissa, jossa kuitenkin todetaan, että Patent nos 1,072,844  ja  1,125,555. Voisi siis arvailla, että 1960-luvun puolelle mennään. Ainakin Decca käytti samaa patenttinumeroa vuonna 1967 Rolling Stones -albumin sisäpussina. Tästä en sen enempää tiedä. Rolling Stones? Hauska nimi. Minkälaista musiikkia ne? ;)

Miksi siis levy matriiseineen ja painoineen on tismalleen 1965 painos ja muuten paketti 1967-1969? Lisäksi levyn kunto antaa viitteitä siitä, ettei tätä haettu kaupasta ilmestymispäivänä ja buumin ollessa kuumimmillaan. En tiedä ja tähän loppuu mielenkiinto…

Loppuarvio: UK 1.painoksen levyjä on painettu käsittämätön määrä (matriisinumerohan on kaikissa näissä painoksissa -1 / -1 kaikkina vuosina 1965-1969) ja Ruotsissa niitä jäi myymättä. 1. painoksen levyjä varastoitiin ja kun etiketti ei juuri muuttunut vuoteen 1969 mennessä, laskettiin markkinoille ihan 1960-luvun lopussa painoksia, jotka sisältivät 4-vuotta vanhan levyn, mutta kannet ja sisäpussit uudempia.  Melkoista arvailua. Lisäksi voisi arvailla tämän olevan 1969 kelta-mustan korvike. Osa (varastossa olleista) myytiin tekstillä ”SOLD IN U.K. SUBJECT TO RESALE…”  ja loput sillä oikealla 1969 Y/B-painoksella ilman tekstiä. Kaikki nämä levyt painavat saman verran. Mielenkiintoista sekin. Yleensä vinyylin paino keveni ajan myötä.

Hienohan tätä valkoista,. melkein virheetöntä  Garrod & Lofthouse kantta on pidellä käsissään, olkoonkin sitten Ruotsin myöhempi UK-sekoituspainos. Kuvista muuten huomaa kuinka 1969 stereo-logo on pudonnut alemmaksi verrattuna originaaliin. Ei kuitenkaan koske kaikkia 1969-painoksia.

Harvinaisuus 1,5 (tässä kunnossa enemmän)

Kannen etupuoli

Kannen etupuoli

Kannen etupuoli

Kannen etupuoli

Takakansi

Takakansi

Takakansi, G & L

Sisäpussi

Sisäpussi

Sisäpussi

1-puoli

1-puoli, KT-veroodi

2-puoli

Ylhäältä alas: 1965. 1969 ja tämä uusi

Ylhäältä alas: 1965. 1969 ja tämä uusi

1969, 1-puoli

1969, 2-puoli

UK. 1. painos 1-puoli

UK. 1. painos 2-puoli

UK. 1. painos 2-puoli, KT-verokoodi

SGT. Pepper’s Lonely Hearts Club Band –LP (UK 1st pressing) STEREO

Uk 1^st pressing 1967, Parlophone PCS7027

YEX637-1 / YEX638-1

mothers, stampers: 3LL, 3 3TG

disc weight: 158g

Uk 1^st pressing 1967, Parlophone PCS7027

YEX637-1 / YEX638-1

mothers, stampers: 3LL ,2R

disc weight:153 g

Tarkoituksena hankkia entistä parempikuntoinen, tavallinen UK stereo Sgt. Pepper onnistui suhteellisen hyvin. Vähintään excellenttiä haettiin ja sellainen saatiin. Aiemmin hankittu oli kyllä aika lailla samaa luokkaa, mutta loppujen lopuksi hieman lisäarvoa levyhyllyn sisältöön ehkä kuitenkin tuli.

Levy ei sinänsä ole mitenkään harvinainen, minimivaatimuksena onkin saada täydellinen 1. painoksen paketti. Nämä molemmat ovat complete, eli cutout-sheet ja fools inner löytyvät. Pieni ero näissä kahdessakin on. Label näyttää melko samalta, mutta pienet erot havaittavissa kuvista. Painoeroa näillä on 5g. Pepper UK 1. painoksen stereo-etikettejä on virallisesti vain yksi ja siitä on olemassa vajaa kymmenen variaatiota, joiden erot keskenään ovat minimaalisen pieniä. SGT. Pepper UK stereo-albumeista ei löydy virhepainamia tai muulla tavalla harvinaisia painoksia. Monopuolelta sen sijaan löytyy kaikenlaista. Tietenkin jos vastaan tulisi jostain mothers/stampers 1G / 1G, niin sellaisen arvo olisi huikea. Levyhyllyn mono-virhepainamia yms. löytyy saman tunnisteen alta tuolta oikealta.

Harvinaisuus: 1+

Kannen etupuoli

Takakansi

1-puoli

2-puoli

Kansi avattuna, cutout-sheet ja fools inner

Kannen etupuoli

Takakansi

1-puoli

2-puoli

Kansi avattuna, cutout-sheet ja fools inner

Fools inner

Magical Mystery Tour -LP (US 1st pressing) STEREO

US 1^st pressing 1967, Capitol SMAL-2835

SMAL-1-2835-A-1 / SMAL-2-2835-B29

disc weight: 131g

US 1^st pressing 1967, Capitol SMAL-2835

SMAL-1-2835-B22  3 / SMAL-2-2835-A23  3

disc weight: 126g

Levyhyllyyn hankittu vain normitäydennystä. Magical Mystery Tour on kyllä mielestäni kerrassaan hieno kokonaisuus, niin sisällöllisesti kuin ulkoasultaankin. Vaikka pidänkin erityisesti MMT tupla EP–kokonaisuuksista, niin ihan ok tämä pitkäsoittokin on. USA:ssa MMT ilmestyi vain tässä muodossa.

Avattavan kannen sisältä löytyy tuttu vihkonen, jossa kaikenlaista stooria. Usein tämä liite on irronnut kansista, mutta tässä kappaleessa se on pysynyt paikallaan. Vertailun vuoksi otan levyhyllystä aiemman MMT US stereon. Erojahan näissä on, sillä tämä uudempi on Los Angelesin –painos ja aikaisempi Scrantonin tehtaalta.

Molempien levyjen matriisit ovat käsinkirjoitettuja, sillä erolla, että Scrantonin painoksessa on koneella painetut viimeiset numerot varsinaisen matriisin lisäksi. Tehtaiden symbolit ovat koneella painettuja. Soittoalueen ulkopuolelta löytyvät siis:

       / \   

      / I \     Scranton, Pennsylvania

     / A M \

     -------

     \  |  /

      \ | /

   ----   ----  Los Angeles, California

      / | \

     /  |  \

Tehtaiden logojen kuvat liitteenä, tosin suhteellisen alhaisen resoluution otoksilla niistä on hieman vaikea saada selvää. En halua blokisivustosta kovin raskasta, sen vuoksi kuvat ovat aina vaatimatonta luokkaa 640*480.

Gatefold-kansi on selkämyksen suhteen pikkaisen erilainen näissä kahdessa. Selkämyksen alaosassa Scrantonin versiossa on teksti: ”Capitol 2835” ja L.A. –versiossa ”SMAL 2835”.

Jostain kumman syystä aiemmassa MMT:ssä on sisäpussina fools inner. Todennäköisesti levyn alkuperäiseltä omistajalta (Harry) on mennyt MMT:n ja SGT. Pepperin sisäpussit vain sekaisin. En ainakaan usko, että Scrantonin tehtaalla olisi ollut ylimääräisiä punaisia sisäpusseja Pepperin jälkeen työnnettäväksi myös seuraavaan julkaisuun, eli MMT:iin.

Harvinaisuus 1

Etupuoli

Takakansi

GF avattuna, liite keskeltä

1-puoli

2-puoli

L.A. symboli koneella painettuna

Etupuoli

Takakansi

1-puoli

2-puoli

Scranton symboli koneella painettuna