torstai 29. toukokuuta 2014

Help / I’m Down (UK 3rd pressing) KTJ tax code

UK 1st pressing 1968-69, Parlophone R5305
mothers, stampers: 1RMA, 6RML
7XCE 18280-2 / 7XCE 18281-2

Levyhyllyn singlelaatikkoa täydennetään taas Help!-singlellä. Kyseessä on UK 1. painos (tai siis 1. label), vuodelta hmm…arvioisin 1968-1969. Voidaan pitää vissiin melkoisena sattumana, että edellisen Help! solid centren jälkeen hankittu push-out single tulee tismalleen samoilla mothers/stampers –koodeilla: 1RMA, 6RML. Etiketti on normaali 1. painoksen, mutta verokoodi on myöhäisempi KTJ. Verokoodin J-kirjain on erittäin koholla, T-kirjain näkyy hieman heikommin ja K-kirjainta saa jo peilata, että se erottuisi. Sen verran informatiivista arvoa tällä tiedolla on, että voisi olettaa solid centre -version julkaistun samoihin aikoihin. Ollaan siis lähellä vuosia 1968-1969. Ei uskoisi, että mother on vielä ensimmäinen ja verokoodissa on J-kirjain.

Verokoodit UK-singleissä:

WT: elokuu 1960
OT: heinäkuu 1961
ZT: huhtikuu 1962 - marraskuu 1962
PT: marraskuu 1962 - joulukuu 1962
MT: tammikuu 1963 - kesäkuu 1963
KT: heinäkuu1963 - vuoteen 1972 asti
JT (KTJ): tammikuu 1969 - joulukuu 1969

Tämä on suhteellisen virallinen luettelo, mutta poikkeamia toki on ja erityisesti The Beatlesin levyissä. Ennalta painetun verokoodin omaava äänite saattoi tulla kauppoihin vasta sitten kun veromuutos oli jo välissä ehtinyt tulla yms. Verokoodia löytyy sekä run-out-groovelta, että etiketistä. Varsinkin alkupään singleissä oli monen tyyppisiä yhdistelmiä, jos vertaa etikettiä ja soittoalueen ulkopuolista painatusta, etenkin Love Me Do -singlessä. Tässä käsittelen vain etiketin verokoodeja.
Em. verokoodien lisäksi löytyy myös kirjainyhdistelmiä. Ne mielletään hieman harvinaisemmiksi ja osa erittäinkin harvinaisiksi.

UK-levyjen verokoodien kirjainyhdistelmiä (esimerkkejä):


OWZT: Love Me Do, Please Please Me-LP
PZT, MPT: Love Me Do, Please Please Me
ZMT, MPT, ZPMT: Please Please ME-LP
WKT: Lady Madonna, If I Fell, Ticket To Ride, Beatles For Sale no.2 -EP


Levyhyllystä löytyy ainakin seuraavia, ehkä hieman harvinaisempia verokoodeja:

OWZT: Please Please Me –LP (UK 1st pressing mono)
PT: She Loves You (UK 1st pressing)
MT: A Hard Day’s Night –LP (UK 1st pressing mono)
WKT: If I Fell (UK export single)
MKT: The Beatles’ Hits –EP (UK 1st pressing)
MKT: The Beatles’ Hits –EP (UK 3rd pressing)
KTJ: The Beatles -2LP (white album, UK 1st pressing stereo)
KTJ: Help! (UK 1st pressing single)
JT: Hey Jude (UK 1st pressing single)

Varsinkin pitkäsoittopuolella MT-verokoodia on esiintynyt albumeissa A Hard Day’s Night, Help! ja vielä jopa A Collection of Oldies, vaikka koodin piti vaihtua jo heinäkuussa 1963. Etiketissä oleva verokoodi on hieman harvinaisempi alkaen white albumista. Levyhyllystä löytyy ainakin 1969 vuoden loppupuolelta oleva A Hard Day’s Night –LP (UK 3rd pressing stereo), jossa on KT.

Tämä on loputon suo. Kovin syvällisesti en lähde näitä verokoodeja analysoimaan. Olisi kuitenkin hienoa löytää Abbey Road ja Let It Be (tavattu ainakin KTJ) jonkin tyyppisellä verokoodilla.

Selvennän siis vielä miksi kutsun tätä 1. painokseksi ja esim. edellistä solid centreä 2. painokseksi. Help! -singlestä on vain kaksi erilaista etikettiä vuosilta 1965-1968. Toki variaatioita on lisäksi, mutta siis käytännössä kaksi. 3. painoksen etiketti on taas samanlainen kuin 1. painoksen, mutta siitä on poistettu teksti ”SOLD IN U.K. SUBJECT TO RESALE…”. Lienee varmasti jonkin tyyppinen virhe, että vuoden 1969 singlessä etikettiä kiertävä teksti olkaa edelleen sanoilla ” THE PARLOPHONE CO. LTD…”. Oma arvailuni on, että Help! –singlen 1. painoksen etikettejä painettiin liian suuri määrä aikanaan ja varastoa haluttiin pakostikin pienentää seuraavina vuosina. Tämän takia pitäisi joskus siirtyä käyttämään sanaa ”etiketti”, totutun ”painoksen” sijaan. 1. etiketti kuulostaa tässä nimenomaisessa tapauksessa melko järkevältä kun single on painettu noin 3-4 vuotta ilmestymisen jälkeen. Taidan kuitenkin vielä käyttää sanaa painos, siihen kun olen tottunut vuosien varrella.

Harvinaisuus: 1,5

1-puoli

1-puoli, KJT

2-puoli

lauantai 24. toukokuuta 2014

I Feel Fine / She’s A Woman (UK Oriole contract pressing) A / PA-stamper

UK 1st pressing 1964, Parlophone R5200
mothers, stampers: APA, 8
7XCE 18171-1N / 7XCE 18172-1N

UK I Feel Fine –singleä painettiin myös Deccan ja Oriolen (myöhemmin CBS) toimesta. Sopimuspainoksia on käsitelty tässä Levyhyllyssä ennenkin. Nyt hankittu single ei poikennut edellisestä vastaavasta mitenkään, paitsi, että taas kerran piti yrittää saada apua muilta UK-keräilijöiltä.
Tässä levyssä on kummallisuus 1-puolen run-out-groovella. Oriolen painoksissa ei ole Parlophonen kaltaista mother/stamper -numerokirjainjärjestelmää. Klo 9:ssä on numero ja klo 3 on aina tyhjä. Tässä kappaleessa klo 3 ei olekaan tyhjä ja klo 9 ei ole tavanomaista numeroa.

1-puoli:

klo 9: KT A 11
klo 3: PA

2-puoli:
klo 9: KT 8
klo 3: {tyhjä}

Täytyy ottaa kaikki keinot käyttöön. Verrataan painoja:

IFF Parlophone: 36g
IFF Parlophone: 38g
IFF Oriole: 43g
IFF Decca: 38g

Oriole on siis painavin, kuten kuuluukin. Ja kun vielä reunakin on terävämpi kuin EMI:n painoksessa, on todettava: tämä on takuuvarma Oriolen painos. Mitä 1-puolen klo 3 ja 9 sitten ovat?
Jossain vuosien takaisessa keskustelussa on käsitelty Cilla Blackin Parlophone/Oriole sopimuspainossinglejä. Keskustelussa vilahtaa samantyyppinen kirjainyhdistelmä. Cillan It's For You (Parlophone R 5162) Oriolen sopimuspainoksessa on 1-puolen klo 9 KT PA ja klo 3 A. Eli sama kirjainyhdistelmä, mutta päinvastaisessa sijainnissa.
Keskustelujen tasolle tämä sitten jääkin. Varmaa tietoa ei ole mitä nämä PA ja A ovat. Jos joku CBS/Oriole asiantuntija osaa vastata, olen tietenkin enemmän kuin kiitollinen. Harvinaisuutta arvioitaessa, pitää tietenkin todeta, että eihän näitä juuri tule vastaan. Se, kuinka paljon tälle annetaan lisäarvoa, on vähän kysymysmerkki. Siten luokitus on yhden ++ merkkiyhdistelmän lisäys normaaliin painokseen verrattuna.

Harvinaisuus: 1,5++

1-puoli

1-puoli, PA-stamper

1-puoli KT A - mother

1-puoli KT A - mother

2-puoli

lauantai 17. toukokuuta 2014

Help / I’m Down (UK 3rd transitional labels pressing) SOLID CENTRE

UK 3rd pressing 1968-69, Parlophone R5305
mothers, stampers: 1RMA, 6RML
7XCE 18280-2 / 7XCE 18281-2

Help!-singlestä ei ole paljon UK-harvinaisuuksia, varsinkaan kun demosingleä ei ikinä julkaistu. Decca sopimuspainos toki on, mutta sitä ei ole kovinkaan vaikea löytää. Sen sijaan kiinteällä keskiöllä, eli solid centrenä seiskatuumainen Help! on melkoisen harvinainen. 60-luvun alkupuolella EMI painoi Parlophonen levymerkillä solid centrejä singleistä: I Want To Hold Your Hand, Help! ja Paperback Writer. Kaikki nuo voidaan luokitella harvinaiseksi. Eleanor Rigbystä alkaen kaikki singlet painettiin molempina versioina ja kiinteiden osuus kasvoi voimakkaasti. ER-singleistä kumpikaan ei ole enää toistaan harvinaisempi. Kun mennään aina Something –singleen asti, niin siitä painoksesta on arvioitu push-out-centrejä olevan enää vain noin 5% ja solid centrejä 95%.
Kuten aiemmin on tullut todettua, sopimuskumppani Oriole painoi solid centreinä I Want To Hold Your Hand, Can’t Buy Me Love ja I Feel Fine singlejä. Ainoa single, jota molemmat tehtaat painoivat kiinteällä keskiöllä, on siis IWTHYH.
Tämä levyhyllyyn työnnettävä on siirtymävaiheen painos (transitional pressing), eli 1-puolen etiketti on erilainen kuin 2-puolella. 1-puolen etikettiä kiertää teksti ”THE GRAMOPHONE CO. LTD…” ja 2-puolella se on vielä aikaisempi ”THE PARLOPHONE CO. LTD…”. Kyseessä siis 2. painos, jossa on 1. painoksen etiketti 2-puolella.
Tätä solid centreä on tavattu tietenkin myös oikeilla etiketeillä, jolloin molemmilla puolilla on 1.painoksen etiketti. En osaa sanoa, kumpi on harvinaisempi. Arvelisin, että tämä siirtymävaiheen kappale on harvinaisempi. En ole tietoinen, että varsinaista 2. painosta (jossa siis molemmat puolet ovat ”THE GRAMOPHONE CO. LTD…”) olisi solid centrenä. Help!-singleä ei vuosina 1965-1968 painettu muilla, kuin näillä kahdella etiketillä, eikä variaatioita ole toistaiseksi tullut vastaan. Jopa 1969 painos on tismalleen samanlainen kuin 1. painos, sillä erolla tietysti, että SIUK jäi pois.


Yhteenvetona voi sanoa, että seuraavat 60-luvun UK solid centret ovat harvinaisia keräilylevyjä:

I Want To Hold Your Hand (EMI ja Oriole)
Can’t Buy Me Love (Oriole)
I Feel Fine (Oriole)
Help! (EMI)
Paperback Writer (EMI)

Muut, myöhäisemmät solid centret eivät ole kovinkaan harvinaisia, niiden arvo vain noin 5% edellä mainituista. Tämä siis singleissä. 7” EP-levyt ovat vielä tietysti erikseen. Oheisessa luettelossa ei ole huomioitu variaatioita. Ja jos ei huomioida variaatioita, levyhyllystä puuttuu  IWTHYH (EMI) ja IFF (Oriole).

Harvinaisuus: 3
1-puoli

2-puoli

lauantai 10. toukokuuta 2014

Revolver -LP (UK 2nd pressing) MONO, RIDGED LABELS

UK 2nd pressing 1966, Parlophone PMC7009
XEX605-2, XEX606-2
mothers, stampers 4LT / 2P

Inner sleeve: white, patents applied for
disc weight: 155g

Mono Revolver –LP:stä on olemassa ajan tyypillisestä EMI Parlophonesta poikkeava painos. Varsin pitkään ajateltiin tämän olevan sopimuspainos. Tyyli muistutti (etäisesti) CBS:n käyttämää prässäystä, mutta nykytiedon mukaan kyseessä ei ole todellakaan CBS-contract pressing, vaan EMI:n vanhemmalla kalustolla painettu sarja. On mahdollista, että EMI osti joitain vanhoja koneita itselleen, täyttääkseen The Beatles-levyjen kovaa kysyntää. Yleisesti tällaisesta labelista käytetään siis pelkistetysti nimitystä ridged tai muistaakseni olen joskus käyttänyt grooved. Aika vaikea keksiä suomenkielistä, tähän hyvin istuvaa sanaa. Varsinainen etiketti ei tietenkään muodosta reunuksia, vaan painamiseen käytetty stamper. 
Tätä ridged mono Revolveria on löydetty matriiseilla XEX605-2, XEX606-1 ja XEX605-2, XEX606-2 ja ainakin kahdenlaisella 1. ja 2. painoksen etiketillä, joissa fontteina SANS-SERIF ja ROMAN. XEX606-1 on harvinainen jo sinällään, mutta tällä prässäyskoneella painettu on sitten vieläkin harvinaisempi.
Tässä levyssä on siis molemmilla puolilla ridged label, mutta 2-puolella se vielä enemmän ”korostettu”. Käsittääkseni näin on kaikissa näissä painoksissa. 1-puoli ja 2-puoli ovat hieman erilaiset siis.
Vanhoja koneita ei hankittu tai olemassa olevia hylättyjä prässäyskoneita ei kaivettu naftaliinista pelkästään tätä levyä varten. Samanlaisella/tyyppisellä labelilla on tavattu myös A Hard Day’s Night ja Rubber Soul –albumeita. Lisäksi Please Please Me:n kulta-musta monosta on olemassa aavistuksen samankaltainen painos. Se on tietenkin kaikista näistä harvinaisin. Jos haluaa verrata sitä tähän, se löytyy tuosta oikealla olevasta nimikkeistöstä.

Harvinaisuus: 2,5

Etupuoli

Takakansi

Sisäpussi, patents applied for

1-puoli, ridged

1-puoli, matriisi

2-puoli, ridged

2-puoli, ridged

perjantai 2. toukokuuta 2014

The Beatles’ Second Album -LP (US Columbia contract 1st pressing) MONO

US 1st pressing 1964, Capitol T-2080
T-1-2080-F1 / T-2-2080-F3
disc weight: 162 g
Inner sleeve: blue advertising

Jenkki-painoksia ajautuu ajoittain levyhyllyyn, silloin kun niitä sopivasti saa. The Beatles’ Second Album ei ole monona yhtään harvinainen, vaikka kyseessä olisi 1. painos. Niitä painettiin todella paljon. Varsinkin monona. US 1. painoksen tunnistaa 2-puolen etiketistä, jossa kahdesta ensimmäisestä biisistä puuttuu soittoaika.
Kuten aikaisemminkin on tullut todettua, levy ostohetkellä ei välttämättä ole sitä mitä se lopulta on, sen jälkeen kun sitä halogeenilampulla tutkitaan. Tässä kyseisessä albumissa oli kummallinen koneella painettu tähti soittoalueen ulkopuolella. Tähteä en ole nähnyt aiemmin ja tukeuduin UK Beatles Collectors forumiin.

Jos katselee, mitä faktoja tästä oli löydettävissä ennen yhteydenottoa, niin ainakin: 

- Matriisi: T-1-2080-F1 / T-2-2080-F3
- Soittoalueen ulkopuolella (dead wax ts. run-out groove): IAM kolmioituna, viisisakarainen tähti ja jokin tunnistamaton merkki.

Kaikki on koneella painettuna.

T = verokoodi
1 = soittopuoli
2080 = katalooginumero
F = 1. painoksen mono
1 = stamper

IAM = Scranton, Pennsylvania (East Coast)

T = verokoodi
2 = soittopuoli
2080 = katalooginumero
F = 1. painoksen mono
3 = stamper

IAM = Scranton, Pennsylvania (East Coast)

Aika alkupään levystä on siis kysymys joka tapauksessa (1. ja 3. stamper). Tähän mennessä kaikki selvää.

Kannessa ei ole numeroa, joka osoittaisi, missä kansi on tehty. Kaiken järjen mukaan siinä pitäisi olla #2 tai #3 kun kyseessä on Scranton. Kansi ilman numeroa on ilmeisesti ns. In-House tuote. En viitsi selvitellä mitä se tarkemmin ottaen tarkoittaa.

Lisäksi siis soittoalueen ulkopuolella on ”tähti”, josta siis kyselin foorumilta.

Sain tietää, että etiketin ”rengas” (tai siis ura) merkitsee tässä eniten. Onhan niitä tullut joskus vastaan, mutta en ole aiemmin ajatellut niistä sen enempää. Kuvittelin, että se on vain painokoneesta riippuva juttu. Ja toisaalta se onkin juuri sitä, mutta silloin kyseessä ei ole Capitolin oma tehdas vaan jokin sopimustoimittajista. Ilmeisesti niitä on ainakin kaksi: Columbia Records ja RCA.
IAM symboli siis osoittaa, että metalliosat (stamper) valmistettiin Scrantonissa. 2-11/16 tuuman rengas taas tarkoittaa Columbian tehdasta. Tähti ja tunnistamaton merkki on ilmeisesti lisätty Columbian tehtaalla. Etiketin muotoilu kertoo taas sen olevan Keystonen tuote. Siis East Coast.
Homma vaikeutui kun tiedetään, että Columbian painokset ovat yleisesti alkaneet kunnolla vasta vuodesta 1966. Etiketillä on kaksi vaihtoehtoa glossy (slick) tai matte (flat). Kiiltävät olivat siis ennen syksyä 1965 ja matat sen jälkeen, aina vuoteen 1967 asti. Columbia ei ilmeisesti, tai siis ainakaan sen ei pitänyt tehdä kiiltäviä etikettejä The Beatles levyihin. RCA:n rengas (ura) on syvempi ja leveämpi kuin tämä Columbian, joten tässä ei ole kyse ainakaan RCA:n painoksesta.
Tämä on siis varmasti sopimuspainos, mutta Columbia jäi lopullisesti vahvistamatta, sillä juuri samanlaista ei kuulemma ole tullut ennen vastaan, ainakaan foorumille. Tosin sen verran todettiin, ettei se ole mahdotonta, että kyseessä olisi juuri Columbian painos. Kuulosti hyvältä, kyseessä ei ole ihan tavallinen 1. painos. Saattaapa olla jopa pikkaisen harvinainen.

Tämä on levyhyllyn muihin jenkkipainoksiin verrattuna aika painava kiekko, painoa on peräti 162 g.

Sen verran tästä aiheesta kuitenkin innostuin, että pitää nyt ainakin minimissään tarkastaa, löytyykö levyhyllystä RCA tai Columbia-painoksia lisää.

Harvinaisuus: 1,5

Etupuoli

Takakansi

Takakansi

Sisäpussi

1-puoli

2-puoli

2-puoli

2-puolen run-out