Mothers, stampers: 5, 5
XEX447-7N / XEX448-7N
disc weight: 117g
Tämän levyn voi joku sekoittaa 60-luvun kelta-mustaan Parlophoneen, mutta kyseessä on kelta-musta ”retropainos” vuodelta 1981. On se siltikin vasta UK 3.painos. Vuonna 1981 painettiin monona 10 ensimmäistä The Beatles-albumia uusintapainoksena. Nämä myytiin nopeasti loppuun.
Albumit julkaistiin myös ”The Beatles in mono”-boksina (BMC10). Paketti sisälsi 10 ensimmäistä pitkäsoittoa ja ylimääräisen albumin ”Mono Masters”. Rajoitettu painos oli 10000kpl. Suuren kysynnän ja pienen painostuksen alla EMI päätti painaa lisää näitä albumeja pienehkön määrän uudelleen, vain erillismyyntiin, vuonna 1982. En tiedä kuinka paljon.
Nämä 1981-1982 monolevyt painettiin originaaleista mono-mastereista ja osan niistä uudelleen leikkasi uudelleen Harry Moss, ins. Käsittääkseni siis ensimmäiset irtomyyntiin tulleet ovat suoria leikkaamattomia, analogisia ”tube-cutteja”” ja loput siis Mossin ”re-cuttteja”. Matriisinumero on kuten originaalissa, ainakin tässä ”tube-cutissa” (XEX447-7N / XEX448-7N). Mossin uudelleen käsitelty on varustettu matriiseilla XEX447-8 / XEX448-8 ja siinä on lisäksi run-out-groovella kirjaimet ”HTM”.
Nämä 1981-1982 kelta-mustat erottaa kyllä helposti 60-luvun painoksista:
- Etikettiä kiertävä teksti alkaa sanoilla: ”ALL RIGHTS OF THE PRODUCER…”
- Keltaisen PARLOPHONE –tekstin yläpuolella on sana ”MONO”
- Vinyyli on huomattavasti kevyempi (tämäkin vain 117g)
- Kannesta puuttuvat flipbackit ja se on ohuempaa materiaalia.
- Mothers ja stampers on jotain erilaista, hieman eri kohdissakin. Väärinpäin jotenkin.
Jos on epähuomiossa sortunut ostamaan tällaisen retrokelta-mustan originaalin sijasta, ei se sinänsä ole välttämättä huono ostos. Aito analoginen soundi ja tämä on jopa aavistuksen harvinaisempi kuin originaali XEX447-7N / XEX448-7N.
Levyhyllyssä on nyt siis periaatteessa kaikki UK ”With The Beatles”-monopainokset. Siis 1.-4. painokset, kun enempää ei ole. WTB –monoalbumista ei ole tyypillistä 60-luvun puolivälin painosta, jossa olisi teksti: ”SOLD IN U.K. SUBJECT TO RESALE…” tai ilman sitä olevaa 1969 painosta. Ei edes yhden EMI-laatikon painosta. STEREO-puolelta nämä kyllä löytyvät.
Levyhyllyn WTB monot:
1.painos, kelta-musta, ”RECORDING FIRST…”, GOTTA / JOBETE
2.painos, kelta-musta, ”RECORDING FIRST…”, GOT A / BELINDA -1N/-1N
2.painos, kelta-musta, ”RECORDING FIRST…”, DECCA
3.painos, kelta-musta, 1981 reissue
4.painos, hopea-musta, kaksi EMI-laatikkoa, 1991
1.painoksen toinen etikettivariaatio puuttuu kokoelmasta. Sitten homma olisi paketissa tämän albumin osalta…tai siis melkein. 1982 HTM ainakin puuttuu. Kansien osalta on vielä hommia. "Mid-sized" mono on havaittu olevan olemassa ja ainakin "small monoa" saa vissiin "helpostikin".
Tämä kyseinen kappale on varustettu ”FACTORY SAMPLE”-tarralla, eli lähetetty jonnekin hornan tuuttiin promootiomielessä tai jotain muuta mielessä. Siis tarkoitan sitä, että 80-luvulla tuskin tarvitsi enää kovinkaan laajasti promota tätä 1963-vuoden levyä. Ei siis kuitenkaan yleiseen myyntiin tarkoitettu kansi ja levy. Tämä tarra tuo kuitenkin vain minimaalisesti lisäarvoa tähän levyyn.
Albumit julkaistiin myös ”The Beatles in mono”-boksina (BMC10). Paketti sisälsi 10 ensimmäistä pitkäsoittoa ja ylimääräisen albumin ”Mono Masters”. Rajoitettu painos oli 10000kpl. Suuren kysynnän ja pienen painostuksen alla EMI päätti painaa lisää näitä albumeja pienehkön määrän uudelleen, vain erillismyyntiin, vuonna 1982. En tiedä kuinka paljon.
Nämä 1981-1982 monolevyt painettiin originaaleista mono-mastereista ja osan niistä uudelleen leikkasi uudelleen Harry Moss, ins. Käsittääkseni siis ensimmäiset irtomyyntiin tulleet ovat suoria leikkaamattomia, analogisia ”tube-cutteja”” ja loput siis Mossin ”re-cuttteja”. Matriisinumero on kuten originaalissa, ainakin tässä ”tube-cutissa” (XEX447-7N / XEX448-7N). Mossin uudelleen käsitelty on varustettu matriiseilla XEX447-8 / XEX448-8 ja siinä on lisäksi run-out-groovella kirjaimet ”HTM”.
Nämä 1981-1982 kelta-mustat erottaa kyllä helposti 60-luvun painoksista:
- Etikettiä kiertävä teksti alkaa sanoilla: ”ALL RIGHTS OF THE PRODUCER…”
- Keltaisen PARLOPHONE –tekstin yläpuolella on sana ”MONO”
- Vinyyli on huomattavasti kevyempi (tämäkin vain 117g)
- Kannesta puuttuvat flipbackit ja se on ohuempaa materiaalia.
- Mothers ja stampers on jotain erilaista, hieman eri kohdissakin. Väärinpäin jotenkin.
Jos on epähuomiossa sortunut ostamaan tällaisen retrokelta-mustan originaalin sijasta, ei se sinänsä ole välttämättä huono ostos. Aito analoginen soundi ja tämä on jopa aavistuksen harvinaisempi kuin originaali XEX447-7N / XEX448-7N.
Levyhyllyssä on nyt siis periaatteessa kaikki UK ”With The Beatles”-monopainokset. Siis 1.-4. painokset, kun enempää ei ole. WTB –monoalbumista ei ole tyypillistä 60-luvun puolivälin painosta, jossa olisi teksti: ”SOLD IN U.K. SUBJECT TO RESALE…” tai ilman sitä olevaa 1969 painosta. Ei edes yhden EMI-laatikon painosta. STEREO-puolelta nämä kyllä löytyvät.
Levyhyllyn WTB monot:
1.painos, kelta-musta, ”RECORDING FIRST…”, GOTTA / JOBETE
2.painos, kelta-musta, ”RECORDING FIRST…”, GOT A / BELINDA -1N/-1N
2.painos, kelta-musta, ”RECORDING FIRST…”, DECCA
3.painos, kelta-musta, 1981 reissue
4.painos, hopea-musta, kaksi EMI-laatikkoa, 1991
1.painoksen toinen etikettivariaatio puuttuu kokoelmasta. Sitten homma olisi paketissa tämän albumin osalta…tai siis melkein. 1982 HTM ainakin puuttuu. Kansien osalta on vielä hommia. "Mid-sized" mono on havaittu olevan olemassa ja ainakin "small monoa" saa vissiin "helpostikin".
Tämä kyseinen kappale on varustettu ”FACTORY SAMPLE”-tarralla, eli lähetetty jonnekin hornan tuuttiin promootiomielessä tai jotain muuta mielessä. Siis tarkoitan sitä, että 80-luvulla tuskin tarvitsi enää kovinkaan laajasti promota tätä 1963-vuoden levyä. Ei siis kuitenkaan yleiseen myyntiin tarkoitettu kansi ja levy. Tämä tarra tuo kuitenkin vain minimaalisesti lisäarvoa tähän levyyn.
Harvinaisuus: 1,5
Etupuoli |
Takakansi |
Takakansi |
Takakansi, FS |
Sisäpussi |
1-puoli |
1-puoli, mono |
1-puoli, matrix -7N |
2-puoli |
2-puoli, matrix -7N |