sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

John Lennon: Stand By Me / Move Over Ms. L (UK 3rd pressing 1975-1981) -1U, -3

UK 3rd pressing 1975-1981, Apple R6005
mothers, stampers:
7YCE 21765-1U + S-45-X-49138-A-29 MCR / 7YCE 21766-3
Sleeve: Plain

John Lennonin UK 9. soolosingle hyllyyn. Singlen tarkoituksena oli mitä ilmeisimmin saada lisäpotkua pitkäsoiton “Rock’n’Roll” myyntiin. Tämä single ilmestyi ilman kuvakansia, eli pelkässä mustassa pussissa.

SBM julkaistiin uudelleen vuonna 1981. Mistä sitten tietää, että onko kyseessä 1975 vai 1981 painos? Matriisista tietenkin ja muutamista muistakin asioista. Ensimmäisen etiketin A-puolen biisin tekijöiksi on merkitty ”King-Glick” ja vasemmassa laidassa on julkaisuoikeudet omistava ”Trio Music”. Myöhemmin tekstit vaihtuivat niin, että biisin tekijät olivat ”King-Leiber-Stoller” ja oikeudet merkittiin ”Charlin Mus. Corp” nimiin. Välissä oli kuitenkin siirtymävaiheen painos, jossa oli King-Glick ja Charlin Mus. Corp. Glick –salanimen taakse kätkeytyvät siis herrat, Jerry Leiber ja Mike Stoller.

Sanoisin siis, että UK-painokset voidaan jakaa seuraavasti:

1. painos King-Glick ja Trio Music
2. painos King-Glick ja Charlin Mus. Corp
3. painos King-Leiber-Stoller ja Charlin Mus. Corp

Ensimmäisen painoksen matriisi päättyy molemmilla puolilla -1U.

Esimerkiksi demossa on matriisit:

7YCE 21765 - 1U, S-45-X-49138-A-29 MCR
7YCE 21766 - 1U, S-45-X-49204 29

Ko. demo on mother/stamper -koodilla 1G ja 1G, joten se on ihan ensimmäisiä painettuja kappaleita. S-alkuinen, käsinkirjoitettu matriisi on Capitolin. Singlessä on siis UK ja US matriisit. Levyhyllyyn hankitussa singlessä on Capitolin matriisi vain A-puolella.

Harvinaisuus: 1+

A-puoli

A-puoli

B-puoli

tiistai 16. kesäkuuta 2015

I Want To Hold Your Hand / This Boy (UK 2nd pressing) “SOLD IN U.K. SUBJECT TO RESALE…”

UK 2nd pressing 1968, Parlophone R5084
mothers, stampers: 16MLA, 22MAM
7XCE 17559-1N / 7XCE 17560-1N
Sleeve: Parlophone Company sleeve

Jopa kiusallisen harvinainen I Want To Hold Your Hand UK 2.painos levyhyllyyn. Tätä on odoteltu jo jonkin aikaa.
Originaalia IWTHYH –singleä painettiin jo alun perin melkoinen määrä. UK 1. Parlophonen painoksen lisäksi sitä tilattiin lisäksi kahdelta sopimustoimittajalta, kun EMI:n oma kapasiteetti ei riittänyt. Oriole ja Decca painoivat siis oman osansa. Painokset olivat sen verran suuria, että nämä sopimussingletkin ovat  melko tavallisia, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta: kiinteän keskiön Oriolen painos on toisaalta sitten taas erityisen harvinainen.

Koska singleä painettiin niin suuria määriä heti 1963, tarvetta 2. painokselle ei ollut pitkään aikaan. Vuonna 1968 painettiin kuitenkin pieni määrä lisää, jolloin keskiössä on teksti “SOLD IN U.K. SUBJECT TO RESALE…”.
Vuoden 1969 painosta ei tästä singlestä tehty, vaan 1968 SIUK:n jälkeen levyä painettiin seuraavaksi 1972. Silloin ilmestyi hieman eriskummallinen yhden EMI-laatikon etiketti, jossa etikettiä kiertävä teksti oli ”THE GRAMOPHONE CO. LTD…”. Vuonna 1976 samantyylinen etiketti ilmestyi singlesboksia varten, mutta tällöin etikettiä kiersi ”THE EMI RECORDS LTD…”. IWTHYH on ainoa The Beatles single, joka ilmestyi tuolla ”GRAMO” –tekstillä ja yhdellä EMI-laatikolla.

Harvinaiset UK IWTHYH singlet :
Demo, Parlophone
Solid centre Parlophone 1. painos
Solid centre Oriole 1. painos
Solid centre Parlophone (“SOLD IN U.K. SUBJECT TO RESALE…”) 2. painos
Push-out centre Parlophone (“SOLD IN U.K. SUBJECT TO RESALE…”) 2. painos

Melko tavalliset UK IWTHYH singlet:

Push-out centre, Parlophone 1. painos (N.C.B. tai ilman N.C.B.) 
Push-out centre, Decca 1. painos (N.C.B. tai ilman N.C.B.)
Push-out centre, Oriole 1. painos (N.C.B. tai ilman N.C.B.)
Push-out, Parlophone 70-80-luvun painokset yhdellä EMI-laatikolla (hieman harvinaisempi on yhden EMI-laatikon etiketti 70-luvun alkupuolelta, jonka kehää ympäröivä teksti alkaa sanoilla: ”The Gramophone Co. Ltd…”)

Virheelliset (harvinaiset) UK IWTHYH singlet:
A-puolen etiketti on sama kuin 1. painoksessa ja B-puolella on yhden EMI-laatikon etiketti vuodelta 1976.
Push-out centre Parlophone (“SOLD IN U.K. SUBJECT TO RESALE…”) 2. painos. Levyn molemmilla puolilla on This Boy –etiketti.

Listan harvinaiset singlet ovat hinnaltaan kolminumeroisia, eikä ensimmäinen luku ole yleensä yksi. Tavalliset singlet ovat joistain euroista pariin kymppiin. Näiden välimaastoon voivat mennä vaikka ”FACTORY SAMPLE” –tarralla varustetut tai hyvin aikaisella mothers/stmpers –koodilla merkityt singlet. 1G, 1G saattaisi olla hyvinkin arvokas, jos sellainen löytyisi. Demo-levyn mother/stamper-koodi on monesti 3H, 1TL eli demoa ei painettu heti alussa.
Jos vertaa IWTHYH SIUK singlen harvinaisuutta vaikka Love Me Do:n SIUK-tekstillä varustettuun, niin IWTHYH on karkeasti ottaen puolet kalliimpi, mutta oikeasti vielä sitäkin enemmän harvinainen. Näitä tulee vastaan jopa harvemmin kuin solid centreä.



Harvinaisuus: 4


Levyhyllyn IWTHYH-UK singlejä. Kuvasta puuttuu singles collectionin 1976 ja 1982 painokset,


Parlophonen pussi


Parlophonen pussi


A-puoli


A-puoli


A-puoli, matriisi


B-puoli


B-puoli


B-puoli, matriisi

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Tomorrow Never Knows –LP (EU counterfeit 2013) Purple vinyl

EU counterfeit pressing 2013
mothers, stampers: n/a
matrix: n/a
disc weight: 172 g

Hieman poikkeuksellinen on päivitys ja tuote Levyhyllyyn. Apple julkaisi iTunesissa sisällöltään aika paljon normaalista poikkeavan 14-biisisen kokoelman vuonna 2012. iTunesin latausjulkaisua promottiin varsin pienimuotoisesti LP-levyn muodossa. Levyä painettiin mainostamistarkoitukseen tiettävästi vain 1000 kpl. Promootiolevy sisälsi vinyylin lisäksi latauskoodin iTunesin kautta, josta biisit saattoi siis imuroida M4A-formaatissa. Latauskoodi oli voimassa vain rajatun ajan.
Jos jotain The Beatles ”uutta” ja virallista promoa painetaan vain 1000 kpl, herättää se kiinnostuksen keräilijöissä. Niin kävi tässäkin. Kun saatiin varmuus, että LP on ylipäätään olemassa, alkoi kysyntä ja sen seurauksena huutokaupat. Rajallisen määrän levystä huudettiin jopa hieman yli 1000 euroa. Tällä hetkellä niitä on edelleen tarjolla, keskihinta lienee noin 500 euroa. Eli alkuinnostus näyttää pysähtyneen ja järki on tullut hieman jälkijunassa mukaan.
Kallis ”uutuusharvinaisuus” sai tietenkin aikaan sen, että piraatteja, väärennöksiä jälkipainoksia ja uudelleenjulkaisuja (counterfeit, repressing, reissue) alettiin syytää tarjolle. Kaikki ne olivat tietenkin epävirallisia julkaisuja ja tekijänoikeusloukkauksia.
Väärennökset olivat tiettävästi kaikki painettu värivinyyliin. Värejä ovat ainakin oranssi, ruskea, punainen ja purppura.

Kun originaaleja oli vain se 1000 kpl ja niitä löytyi esim. meksikolaiselta radioasemalta, ei siinä innostuksessa kukaan keräilijä oikein osannut sanoa, miltä originaali näyttää, eikä tietoa löytynyt. Väärennökset menivät siis kaupaksi varmaan aika hyvinkin. Niitä kun markkinoitiin uudelleenjulkaisun lisäksi tietysti myös alkuperäisinä promoina. Väärää tietoa on edelleen internet pullollaan. Luotettavallakin sivulla saattaa olla kuva punaisesta vinyylistä ja sen kerrotaan olevan originaali.

Originaalin tunnistaa mm. seuraavista asioista:
Matriisit: BC 83972-01A1 3197551 A2 ja BC 81606-01B1 3197551 B1
Sisäpussissa on iTunesin yksilöllinen latauskoodi
Vinyylin väri on musta

Väärennöksen tunnistaa taasen:
Matriisit: ei ole
Sisäpussi on valkoinen standardi, ilman mitään tekstejä.
Vinyylin väri on jotain muuta kuin musta (ei ole toki poissuljettu, että mustan vinyylin väärennöksiäkin olisi)

Tämä koko juttu viimeistään todistaa, kuinka hulluksi The Beatles-keräily saattaa välillä mennä. Vaikka saisikin oikean 2012 promo-LP:n, mutta maksaa siitä 1000 eur, onko siinä enää mitään järkeä? Samalla summalla saa loistavakuntoisen UK Please Please Me kulta-mustan etiketin mono-painoksen. Tai vaikkapa jonkin exportin. Ymmärrän oston, jos omassa kokoelmassa on täydellinen UK-sarja kaikista vinyyleistä variaatioineen, mutta sellaista ei ainakaan tiettävästi vielä kukaan omista.
Syy miksi hankin tämän epävirallisen painoksen hyllyyn, on se, että yritän ymmärtää logiikkaa, millä perusteella nämä toisistaan poikkeavat biisit on mahdutettu samaan pitkäsoittoon, eli uteliaisuus ja toisaalta hinta oli suhteellisen sopiva (20 eur) uudesta vinyylistä. Käypä hinta tästä olisi kuitenkin vain 10-15 eur.

Popsiken mukaan tällaisesta purppuranvärisestä vinyylistä on maksettu yli 200 euroa ja ehkä enemmänkin, kun on jätetty mainitsematta sana purple ja myyty originaalina.

Joka tapauksessa 172g levy soi hyvin, enkä osaa laatua tietenkään verrata originaaliin promoon, kun sellaista ei hyllyssä ole. Eikä varmaan tule. Biisivalikoima on kylla aika hauska. Jostain kumman syystä sain hävitettyä vinyylin purppurasävyn melko hyvin digikuvatessa. Huono kuvaaja kun olen.

Harvinaisuus: 0+

Kannen etupuoli


Takakansi


Takakansi


Sisäpussi


1-puoli


1-puoli


2-puoli


2-puoli

perjantai 5. kesäkuuta 2015

A Hard Day’s Night –LP (UK 1st pressing) MONO wide font EJD-cover

UK 1st pressing 1964, Parlophone PMC1230
Mothers, stampers: 3GTD, 7RDG
XEX481-3N, XEX482-3N
disc weight: 154 g
KT-verokoodi

Aiemmin Levyhyllyssä oleva:
UK 1st pressing 1964, Parlophone PMC1230
Mothers, stampers: 3LO, 7TL
XEX481-3N, XEX482-3N
disc weight: 160 g
MT-verokoodi

AHDN-variaatio hyllyyn. Ns. chubby- tai pikemminkin wide-fontilla on painettu kaksi erilaista mono UK 1. painoksen etikettivariaatiota. Nyt hyllyyn saatiin se puuttuva. Kansiakin on kahden eri valmistajan originaaleja: Garrod & Lofthouse ja Ernest J. Day. Nyt sain samalla puuttuvan EJD:n. Voisi sanoa, että kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Wide font on ihan ensimmäinen etiketti. Sen tunnistaa helpoimmin tekstistä PMC 1230, joka on siis suuri ja leveä, verrattuna muihin kelta-mustiin etikettivariaatioihin.

Nämä kaksi wide font etikettivariaatiota eroavat siis toisistaan vain sillä, miten yhtyeen nimi on sijoitettu. Toisessa se on lähempänä tekstiä ”(Lennon-McCartney)” ja toisessa se taas on sijoitettu lähemmäksi tekstiä ”Northern Songs Music Ltd.”. 


1-puoli, THE BEATLES -teksti ylempänä

1-puoli, THE BEATLES -teksti alempana
Tämä on aika tarkkaa puuhaa kun yrittää saada mahdollisimman paljon variaatioita hyllyyn ja koittaa vielä muistaa miten ne variaatiot erosivat toisistaan...

AHDN mono UK 1. painos ei ole sinällään kovinkaan harvinainen, sillä painosmäärät olivat suuria. Hyväkuntoisena sellainen on kuitenkin jopa hieman vaikeaa saada. Hyväkuntoisella tarkoitan tässä vähintään excellent-kuntoista kappaletta.

Aiemmin hyllyssä olevassa on 1-puolen etiketissä on verokoodi MT, jota voidaan pitää virheenä. Se oli vanhentunut jo jonkin aikaa sitten. MT-verokoodi piti olla käytössä vain tammikuusta kesäkuun loppuun 1963. Se ei kuitenkaan ole mahdottoman harvinainen poikkeus. MT-koodia voi löytyä vielä stereo Help! -albumista, mono Rubber Soulista tai jopa vielä mono Collection Of Oldiesistakin. 


Harvinaisuus: 1,5



Kannen etupuoli


Takakansi


Takaknsi, Ernest J. Day


Sisäpussi, Emitex riisipaperi


1-puoli


2-puoli


2-puoli, KT-verotunnus


(aiemmin hyllyssä oleva) 1-puoli


(aiemmin hyllyssä oleva) 1-puoli, MT-verokoodi


(aiemmin hyllyssä oleva) 2-puoli




perjantai 29. toukokuuta 2015

Paul McCartney: RAM (UK 1st pressing) -1: -1 white spine sleeve

UK 1st pressing 1971, Apple PAS10003
Mothers, stampers: 3GDG, 1TA
YEX837-1: / YEX838-1
disc weight: 147 g

Paul McCartneyn toinen sooloalbumi Levyhyllyyn. RAM on mielestäni sisällöllisesti paras Paul McCartneyn soolouran pitkäsoitto. Keräilymielessäkin tämä pitää tietysti olla kokoelmassa UK originaalina.
UK 1. painoksen tunnistaa matriisinumerosta ja mother/stamper -koodista. Kansikin on hieman erilainen kuin jälkipainoksissa. Originaalin vinyylin matriisit ovat YEX837-1: ja YEX838-1. Kaksoispiste on tiettävästi merkittävä. Sitä ei enää näy matriisissa ihan ensimmäisen painoksen jälkeen.

Kannessa on yksi oleellinen ero myöhäisempiin painoksiin verrattuna: Avattavien kansien selkämys on valkoinen (white or whiter), myöhemmin se oli tummempi. Vuonna 1973 kansi oli laminoitu enää vain etupuolelta, kun taas originaali on laminoitu kaikilta sivuiltaan.

Ainoa, mikä tässä hieman hämää on se, että Apple-etiketti ei ole tumma (Dark Green Apple). Tässä on ns. Matte Light Green Apple. Olisi voinut ajatella, että kaikki ensimmäisen painoksen RAMit tulivat tummalla omenalla. Näin ei kuitenkaan sitten ole. Molempia käytettiin melko samaan aikaan. Tämänkin levyn 2-puolen mother/stamper on 1TA, joten aika lailla alkupään painos. Ehkä se tumma omena pitää myös hankkia.


Harvinaisuus: 1,5+




Kannen etupuoli


Takakansi


Kannet avattuna


Valkoinen selkämus


1-puoli


2-puoli


2-puolen mother "1"


2-puolen stamper "TA"

perjantai 22. toukokuuta 2015

A Hard Day’s Night / Please Mr. Postman (South-Rhodesia 1st pressing) TRI-centre

South-Rhodesia 1st pressing 1964, Parlophone SPD-332
mothers, stampers: n/a
7XPEA 179-1 / 7XPEA 181
Sleeve: Parlophone company sleeve (South-Africa)

Vaikka Levyhyllyyn hankitaan pääosin vain UK-painoksia, joskus aina kiinnostus herää johonkin hieman eksoottisempaan. Etelä-Afrikassa painettiin ahkerasti The Beatles vinyyleitä. Yleensä painosmäärät ovat suhteellisen isoja, ainakin LP-puolella. Harvinaisuuksiakin toki löytyy.
South-Rhodesia oli Britannian siirtomaa 1965-1980. Se varmaan oli yksi syy, miksi The Beatles-levyjä painettiin sielläkin, Etelä-Afrikan lisäksi. Kun en ole ko. maanosien The Beatles diskografian juuri minkään sorttinen asiantuntija, en ala arvuuttelemaan sen enempää.
Singlepuolella molemmat valtiot käyttivät pitkään aika historiallisia painokoneita ja tuottivat vielä 60-luvullakin 40-luvun lopulla ja 50-luvulla tutuksi tullutta kolmio-keskiöllistä singleä. Push-out oli siis kolmio, nykyisen pyöreän sijaan. Etelä-Rhodesian kaikki 60-luvun The Beatles singlet painettiin kuitenkin edelleen TRI-centrenä ja osa Etelä-Afrikankin. 

UK-diskografia tuntee yhden singlen, jossa on samanlainen keskiö: All You Need Is Love. Pitkään luultiin, että AYNIL, jossa on SIUK-teksti keskellä ja ihan normaali UK-etiketti, olisi valmistettu Etelä-Rhodesiassa tai Etelä-Afrikassa. Nykyisen tiedon mukaan (onko sitten oikempi tieto tai ei) EMI Hayesin tehtaalla oli Deccan jäämistöstä siirtynyt tri-center push-out kone ja jolla leikattiin pieni määrä normaaleista kiinteän keskiön singleistä push-outeiksi. Hyvin harvinaisesta singlestä on kysymys. Eipä niitä juuri näy ikinä.

Tämä single on kuitenkin ihan varmasti originaali South-Rhodesia, sillä se lukee vinyylissä, soittoalueen ulkopuolella levyn molemmilla puolilla. Suurimmassa osassa South-Rhodesian singleistä tämä teksti pitäisi löytyä.
Netistä on vaikea löytää kuvaa juuri tästä singlestä, A Hard Day’s Night ilmestyi ko. alueilla ainakin kolmella eri tavalla:

A Hard Day’s Night / All My Loving (Parlophone SPD-331) South-Africa
A Hard Day’s Night / All My Loving (Parlophone SPD-331) South-Rhodesia TRI
A Hard Day’s Night / Please Mr. Postman (Parlophone SPD-332) South-Rhodesia TRI

Joista yleisin on tuo AHDN / AML ja ilmeisesti harvinaisempi tämä AHDN / PMP. On vaikea arvailla miksi S-R AHDN ilmestyi kaksi kertaa peräkkäin ja B-puolella eri biisit. Olisikohan Mr.Postman ollut jonkinlainen hitti siellä hieman jälkijunassa?

Joka tapauksessa hyllyyn originaali South-Rhodesian TRI-centre painos vuodelta 1964. Näitä on aika vaikea saada hyväkuntoisena, tämä on kuitenkin sellainen.

Harvinaisuus: 2

Levypussi


Levypussi


A-puoli


A-puoli, MADE IN S. RHODESIA


A-puoli, matriisi


B-puoli


B-puoli, MADE IN S. RHODESIA


B-puoli, matriisi

perjantai 15. toukokuuta 2015

John Lennon: Every Man Has A Woman Who Loves Him / It’s Alright (UK 1st pressing) + poster

UK 1st pressing 1984, Polydor POSP 712
mothers, stampers:
POSP712 A //1 D 420W / POSP712 B //1 D 420W
Sleeve: Picture sleeve

John Lennonin 18. UK-soolosingle. Milk And Honey albumin julkaisuoikeudet olivat Polydorilla ja albumilta lohkaistiin peräti kolme singleä. Seuraava Polydorin julkaisu oli Every Man Has A Woman -LP, joka oli kokoelma Johnin keskeneräisistä projekteista. Albumilla on vain tämä yksi Johnin itsensä esittämä biisi ja loput kappaleet esittävät ihan muut artistit. 


Every Man Has A Woman single on lohkaisu ko. albumilta ja samalla viimeinen UK Polydorin single. Kyseessähän on Yoko Onon biisi, josta on leikattu Yonon "laulu" pois ja on siten vain Johnin esittämä. Alun perin biisi on peräisin albumilta Double Fantasy, jossa on Yokon ääni. 
Vuonna 2007 single julkaistiin uudelleen 12” maksisinglenä ja silloin B-puolella oli Elvis Costellon tulkitsema Walking On Thin Ice, joka on Yoko Onon käsialaa.

Keräilymielessä tässä on vain yksi kiinnostava asia: singlen sisältä pitäisi löytyä juliste. Tässä se on mukana. Olikohan se sitten kaikissa singleissä mukana? Sitä en tiedä. Kuva on sama kuin Milk And Honey LP:n keskiaukeamalla.

Harvinaisuus: 1+



Kannen etupuoli

Takakansi

Poster

A-puoli

B-puoli