SGT. Pepper’s Lonely Hearts Club Band -LP (UK 1st pressing) MONO, WIDE SPINE

UK 1st pressing 1967, Parlophone PMC7027
Mothers, stampers: 2MP, 3OM
XEX637-1, XEX638-1
disc weight: 136 g
Inner sleeve: Fools inner 

SGT. Pepper albumista on paljon erilaisia keräilymielessä kiinnostavia painoksia. Jo pelkästään kannen osalta on useita variaatioita. Yksi tunnetuimpia on ”WIDE SPINE”. Levykannen selkämys on leveämpi kuin tyypillisessä versiossa. Usein wide spinet ovat aika kuluneita ja kun tässä oleellisinta on hyvä kannen selkämys, tarjontaa ei ole ainakaan liikaa. Lähemmässä tarkastelussa selviää, että selkämys on todellakin huomattavasti leveämpi, jopa kaksi kertaa tavallisen levyinen. Kannen sisäpuolinen taitos on myös erilainen. 

Wide spinea on painettu paljon vähemmän kuin tavallista, ohuempaa. Siihen on olemassa jopa järkeenkäypä selitys: varastointiongelmat. Levyjen pakkaaminen ja kuljetus osoittautui hankalaksi niin, ettei selkämys olisi taittunut ja pakattaessa ne olisi pitänyt laittaa joka toinen levy ”väärinpäin”. EMI siis luopui leveästä selkämyksestä. Onkin arvailtu, että kaikki wide spinet ovat ennakkotilauksia, joita pakattiin lähetettäväksi levyliikkeisiin. Kenties juuri silloin ongelma huomattiin?
Jopa sellaistakin teoriaa on esitetty, että wide spine oli ennen ”FOURTH PROOF” -kantta. Fourth Proof ei ikinä ollut tarkoitettu myytäväksi, mutta niitä lipsahti jonkinlainen määrä. Selitys teoriaan on se, että Fourth Proof on aina kapealla selkämyksellä. Ehkä se oli ensimmäinen vedos uusitusta, ohuemmasta selkämyksestä? Kiire saattoi selittää senkin, miksi ylipäätänsä Fourt Proof pääsi vahingossa markkinoille.Teorialle on olemassa jonkinlainen todistekin: SGT. Pepperin alkuperäisessä promootiotilaisuudessa otettiin valokuvia ja vaikka en ikinä aiemmin ole julkaissut tässä blogissa muita kuvia kuin itse ottamia, olkoon tämä poikkeus. 

Promotilaisuus pidettiin 19.5.1967 Brian Epsteinin kodissa (24 Chappel Street, London). SGT. Pepper ilmestyi 1.6.1967. No, mitä tästä musta-valkoisesta kuvasta voi todeta? Ainakin sen, että Paul McCartney pitää kädessään wide spinea (alkuperäisestä kuvasta zoomaamalla, se on varmaa). Wide spinen pitää siis olla joka tapauksessa alkupään painos, eikä ainakaan myöhäisempi kokeilu. 

Promotilaisuus Brian Epsteinin kodissa 19.5.1967

Kuinka paljon kansia oli sitten painettu ennen 19. toukokuuta 1967? Sitä ei voi tietää. Eli mielestäni kuva todistaa vain sen, että wide spinea painettiin ennen levyn julkaisua. Hyvä tieto sekin.
Mitä sitten oikeastaan tarkoittaa SGT:n takannnessa oleva ”Patents Pending” –teksti? Wide spinesta sitä ei löydy, mutta Fourth Proofista se löytyy. Ei mielestäni sekään mitään varmaa, sillä Patents Pending –tekstiä löytyy myös Fourth Proofin jälkeisissä, ohuemmissa selkämyksissä. Kenties uutta patenttia haettiin kun wide spine oli osoittautunut kelvottomaksi varastoida.
Wide spinen leveys on noin 8 mm. Nykyään sen varastointi ja kuljetus tuskin olisi mikään mainittavan arvoinen asia. Ehkä vuonna 1967 se oli sitä. Wide spinea on sekä mono- että stereokansissa.

Avoimia kysymyksiä hieman liikaa tässä blogipäivityksessä, mutta kenties nekin selviävät jatkossa.

Harvinaisuus: 2,5+

Etupuoli

Takakansi

WS ja kapea

WS ja kapea

WS ja kapea

WS ja kapea

WS ja kapea

Wide spinen sisätaitos

Kapean sisätaitos

Sisäpussi: Fools inner

Sisäpussi

1-puoli

2-puoli

Meet The Beatles -LP (US 1st pressing) MONO

US 1st pressing 1964, Capitol
T1-2047-F3 / T2-2047-G4
disc weight: 147g 
Inner sleeve: Capitol blue ad

Vee Jay:n jälkeen The Beatlesin sopimus siirtyi Capitolille. Capitol debyyttiä, Meet The Beatles –LP:tä on painettu ties kuinka paljon vuosien kuluessa. Harvinaisin näistä lienee 1. painos, jossa on virheellinen etiketti. Etiketistä puuttuu kaikkien biisien krediitit: BMI tai ASCAP. Stereopainos on tietenkin vielä harvinaisempi. US 2. painos on sellainen missä on biisi I Want To Hold Your Hand on merkitty BMI-krediitillä, kaikki muut biisit ASCAP.
3. painoksessa BMI:llä on merkitty I Want To Hold Your Hand, I Saw Her Standing There ja I Wanna Be Your Man. Näiden painosten välillä on tiettävästi löydetty siirtymävaiheen etikettejä, joissa siis saattaa olla kaksi BMI:tä 1-puolella ja loput ASCAP. Kyseessä on silloin 2. ja 3. painoksen etiketit eri puolella levyä. Mielestäni ei kovin erityistä, vaikkakin ovat harvinaisia. Tämä siis kevyenä nyrkkisääntönä.
Jos mennään hieman tarkemmalle tasolle, niin ainahan näistä US-painoksista on East Coast ja West Coast –painokset, jotka poikkeavat toisistaan. Paitsi juuri tästä ensimmäisestä painoksesta: ei. Kaikki painettiin East Coastilla. 

Scranton, Pennsylvania on East Coastia kun taas Los Angelesin (California) ja Winchesterin (Virginia) painokset ovat West Coastia. Illinois on jossain siinä välillä, lähempänä kuitenkin West Coastia. Käsittääkseni Los Angelesin tehtaalla tehtiin heti ensimmäisellä kerralla vain yhden BMI:n painoksia, joka siis kuitenkin lasketaan 2. painokseksi.
Etiketin lisäksi pitää tietenkin varmistaa levyn matriisi. Tässä se on koneella (machine-stamped) painettu. 1. painoksen MTB levyssä sen on oltava koneella painettu. Hand-etched, eli käsinkirjoitettu saattaa löytyä sitten myöhemmistä painoksista.

Matriisit: T1-2047-F3 / T2-2047-G4

T= verokoodi
1= levyn soittopuoli
2047= katalooginimero
F= 1. painoksen mono (P tai T olisi 2. painoksen mono)
3= stamper

T= verokoodi
2= levyn soittopuoli
2047= katalooginimero
G= 1. painoksen mono  (P tai T olisi 2. painoksen mono)
4= stamper

Lisäksi levyn molemmilla puolilla, soittoalueen ulkopuolella, koneella painettuna (dead wax):

  / \ 

 / I \    (Scranton, Pennsylvania)

/ AM  \

-------

Kannet: RIAA:n logon vierestä löytyy #3, joka osoittaa Scrantonin käyttämään tuottajaa. Kannet ja levy ovat siis yhteensopivat. Tämä kannen pikkunumero joskus yhdistetään RIAA:n logoon, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Numero ilmoittaa missä kansi on valmistettu, nämä ovat ne tunnetuimmat:

#2 Imperial Paper Box Corp., Inc. of Brooklyn, NY, Scrantonin painokset, East Coast
#3 Modern Album of Long Island, NY, Scrantonin painokset, East Coast
#4 Imperial Packing Co., Inc. of Indianapolis, IN Jacksonville, Illinois, West Coast
#5 Modern Album of Terre Haute, IN Los Angelesin painokset, West Coast
#6 Imperial Packing Co., Inc. of Indianapolis, IN Los Angelesin painokset, West Coast

Lähes kaikki US MTB 1. painoksen monot ovat olleet #3 kansissa.

Sisäpussi: Capitol blue avertising. Kaikki alkupään US 1. painoksen levyt ilmestyivät tässä sinisessä ad-inner sleevessä. Paketti on siis kaikilta osin alkuperäinen.

Painosmäärän arvellaan olevan noin 20 000 kpl, tälle ensimmäiselle etiketille. En kyllä tiedä mihin se tieto perustuu ja sen oikeellisuudesta.
Tämä on hyvin arvokas levy, jos sen saa huippukuntoisena. Yleensä nämä ovat kovin loppuunsoitettuja, huonosti pidettyjä ja naarmuisia. Levyt myytiin loppuun viimeistään heti seuraavana päivänä kun bändi oli ensimmäisen kerran esiintynyt Ed Sullivan Showssa. Tämä yksilö on VG tasoinen, muuten soi jopa erittäin hienosti EX, mutta yksi naarmu aiheuttaa neulan hypyn, yhdessä biisissä. No, aina ei voi saada ihan priimaa. Pakko tehdä kompromissejakin tai sitten odottaa eliniän niitä, jopa fiktiivisiä Mint-kuntoisia. Tämä vastaa hinnaltaan ja harvinaisuudeltaan UK 1. mono Gold/blackia. Tai no, tarkalleen ottaen ei varmaan ole kyllä ihan yhtä haluttu.

Huutonet lisäkuvat, lokakuu 2023:

Harvinaisuus: 3

Etupuoli

Takakansi

Takakansi, #3

Takakansi, T2047

Sisäpussi, Capitol ad-inner

1-puoli, without BMI or ASCAP

1-puoli, without BMI or ASCAP

1-puoli, matriisi

2-puoli, without BMI or ASCAP

2-puoli, matriisi

2-puoli, kolmioitu IAM (molemilla puolilla)

Magical Mystery Tour -2EP (UK 1st pressing) MONO side 3 MISPRESS stereo

UK 1st pressing 1967, Parlophone MMT-1
The Gramophone CO.LTD…

Levyhyllyyn saatiin erikoinen virhepainos Magical Mystery Tour 2EP:stä. Tätä ei ole kovinkaan hyvin dokumentoitu ja oletankin, että painos on hyvin pieni. Lisää näitä saattaa löytyä, kunhan osataan etsiä. Kyseessä on siis kannen, etikettien ja matriisien mukainen UK 1. mono-painos, paitsi tässä virhepainoksessa 3-puolen matriisi onkin yllättäen: 7YCE 18436-1. Kaikkien The Beatles 7-tuumaisien matriisi on prefiksiltään joko 7XCE tai 7YCE. 7XCE tarkoittaa aina monoa ja 7YCE stereota. Tämän virhepainoksen 3-puolen stamperina on käytetty stereokiekkoa. Pitihän se tietysti tarkastaa ihan levyä soittamalla, vaikka matriisinumerot eivät juuri erehdy, niiden tullessa painetuksi juuri ko. stamperista.
Soittokokeen jälkeen tuli todistetuksi, että kyllä 3-puoli soi stereona ja EP:n muut puolet monona. Stereon ja monon ero on erityisen huomattava biisissä Flying.
Levyhyllyyn kun on kerääntynyt, sanoisin suhteellisen kiireellä aikataululla melko paljon levyjä, ei aina ehdi tarkastella kaikkia yksityiskohtia. Monet niistä huomaa vasta jälkeenpäin etsiessä jotain tiettyä juttua. Nyt kävi niin hassusti, että hakiessani hyllystä MMT monoa soittovertaukseen, paljastui, että levyhyllyn toinenkin push-out.centrellä varustettu mono on samanlainen virhepainos. 3-puolen matriisi on siinäkin 7YCE ja kaiken kukkuraksi mothers/stampers ovat tismalleen samat 7GHO ja 8GOR. Melkoinen sattuma.
Levyhyllystä löytyi sentään MMT mono solid centrenä, jossa oli ihan oikea matriisi: 7XCE 18436-1.
Arvelen, että on siis vain yksi pieni painos, jossa on käytetty virheellisesti 7GHO stamperia ja 4-puolella on 8GOR. En usko, että muita stampereita löytyy.

Tämän nyt hankitun MMT:n levy 1:n etiketit ovat erilaiset kuin levyssä 2. Kyse on vain siitä, että näitä monoja on kahdella erilaisella etiketillä. Toisessa on teksti ”NORTHERN SONGS, NBC” kahdella rivillä ja toisessa ”NORTHERN SONGS NBC” kolmella rivillä. Ko. etikettejä voi olla sekaisin samassa MMT-paketissa sekä stereo- että monolevyissä. Esim. Levyhyllyn push-out stereossa on puolet 1-2 kahdella rivillä ja puolet 3-4 kolmella rivillä. Mono solidissa vain puoli 4 on kolmella rivillä ja muut puolet kahdella. Kuvat löytyvät oikealta, nimikkeiden alta.

Tässä näiden molempien monojen tarkemmat tiedot (uudempi ensin)

1-puoli 7XCE 18435-1, mother/stamper 10/1 GTG
2-puoli 7XCE 18434-1, mother/stamper 1RLM
3-puoli 7YCE 18436-1, mother/stamper 7GHO
4-puoli 7XCE 18437-2, mother/stamper 8GOR

1-puoli 7XCE 18435-1, mother/stamper 8GMR
2-puoli 7XCE 18434-1, mother/stamper 3RHA
3-puoli 7YCE 18436-1, mother/stamper 7GHO
4-puoli 7XCE 18437-2, mother/stamper 8GOR

Originaalissa monossahan ne pitäisi olla näin:

1-puoli 7XCE 18435-1
2-puoli 7XCE 18434-1
3-puoli 7XCE 18436-1
4-puoli 7XCE 18437-2

On MMT vinyyleissä ollut kyllä muitakin virhepainoksia. Ainakin tiettävästi seuraavanlaisia: Stereoetiketit kaikissa monolevyissä. Matriisi on siis kaikissa 7XCE ja soi monona, mutta etiketit ovat väärät.

Kummallisin ja harvinaisin taitaa olla tällainen mono MMT, missä 1-puolella soi Beach Boys eikä The Beatles:

1-puoli F 58585-3 (Beach Boys: Darlin’)
2-puoli 7XCE 18434-1
3-puoli 7XCE 18436-1
4-puoli 7XCE 18437-2

2-4 puolet soivat siis normaalisti monona. 1-puolen etiketti on ihan normaali MMT, Beach Boysia ei mainita missään.
Kuten tämäkin nyt hankittu virhepainos, stereopuolella on samantyylinen : Kolme puolta soivat stereona ja yksi puoli, virheellisesti monona.
Harvinaista on myös saada MMT UK 1. painos stereo solid centrenä. Erityisesti levy 2. Niitä ei ole joko: painettu ollenkaan tai sitten äärimmäisen vähän. Stereo solid centre 1-levykin on harvinaisempi kuin muut normaalipainokset. Tyypillisesti MMT stereo solid centre on siis sellainen missä levy 2 on kuitenkin push-out stereo.

Yhtä kaikki, tässä UK 1st pressing mono/stereo mispressing, sinisellä lyrics-liitteellä ja wavy-sisäpusseilla.

Harvinaisuus: 2,5++

Etupuoli

Kansi avattuna ja levyt Wavy-sisäpusseissa

Takakansi

Takakansi, mono 

1-puoli, NS kahdella rivillä

2-puoli, NS kahdella rivillä

3-puoli, NS kolmella rivillä

3-puolen matriisi 7YCE

3-puolen matriisi 7YCE

4-puoli, NS kolmella rivillä

4-puolen matriisi 7XCE

Beatles For Sale -LP (UK 4th pressing) STEREO

UK 4th pressing 1969, Parlophone PCS3062
YEX142-1, YEX143-1
mothers, stampers 16PH / 16PR
The Gramophone CO.LTD…

disc weight: 142g
Inner sleeve: Advertising, sepia

Jo kolmas BFS UK 4. painoksen stereoalbumi asetellaan levyhyllyyn. Näitä vuoden 1969 yhden EMI-logon variaatioita on tiettävästi ainakin neljä. Tämä variaatio on sitten viides, sillä ainakaan Spizer/Daniels-kirja ei tunne aivan samanlaista. Eikä se mikään ihme olekaan, että kirjassa ei ole ihan kaikkea. Erityisestä harvinaisuudesta ei ole kyse, vaan variaatiosta, jota ei ole huomattu tai ei erityisesti noteerattu. 1969 hopea-mustat etiketit eivät enää niin paljon kiinnosta keräilijöitä kuin legendaarinen kelta-musta. Niistä kirjassa onkin aika perusteellinen listaus.
Ohessa kuvat myös levyhyllyn toisesta variaatiosta. Kolmas yhden EMI:n logolla varustettu variaatio oli siis tuo Worlld Music –virhepainos.
BFS stereoalbumin kansia on kahdenlaisia, jos tarkastellaan vain vuosia 1964-1969. Flipbackit on ja ”sisältäladattavia” molemmat, mutta värieroa ainakin on ja ennen kaikkea, tunnistettavuus hoituu takakannen kuvan tarkkuudessa. Toinen on kansainvälisesti ”sharp focus” ja toinen ”feathered”. Molemmat taatusti löytyvät levyhyllystä, mutta erityisen tarkkoja tai kovin epäselviä takakannen kuvia en näköjään osaa kovin hyvin erottaa toisistaan. Ohessa kuvat arvosteltavaksi. Ainakin väriero on selvä, mutta onko toinen sitten sharp ja toinen feathered? Tiedä häntä. Tai sitten levyhyllyssä on vain näitä feathereita.

Harvinaisuus: 1++

Etupuoli

Gatefold avattuna

Flipbackit

Takakansi

Sisäpussi, ad sepia

Sisäpussi

1-puoli

1-puolen matriisi, "2" ylipainettuna

2-puoli

Kaksi erilaista 1969 takakantta

Etupuoli

Sisäpussi

Sisäpussi

1-puoli

2-puoli