JPN 1st pressing 1964, Odeon OR7041
Mothers, stampers:
2EJ-13-2 23, 2EJ-14-3 7
disc weight: 146g
Inner sleeve: advertising
Tämä levyhyllyyn saatu pitkäsoitto on ensimmäinen Japanissa ilmestynyt The Baetles albumi. LP:n julkaisupäivämääräksi on ilmoitettu 15.4.1964.
Mielenkiintoiseksi japanilaiset The Beatles-painokset tekee, ei vähiten niiden väri, joka on siis läpikuultavan punainen. Mustia kiekkoja ilmestyi melkoisen harvakseltaan vuosien 1964-1969 välillä japanilaisina painoksina. Toinen seikka on se, että Toshiban painoksia pidetään laadullisesti erittäin hyvinä. Levyt siis painoi Toshiban tehdas, Odeonin levymerkillä.
Japani kunnostautui varmaankin koko maailman tuotteliaimpana The Beatles-levyjen julkaisijana. Koko UK-diskografia ilmestyi samansisältöisenä ja sen lisäksi US-levyjen variaatioita ja maan omia kokoelmia. Alkupään originaalit Odeon-monot on helppo tunnistaa: niissä on etiketin alalaidassa teksti ”LONG PLAYING”, joka poistui kuitenkin jo syksyllä 1965. Kannen ehkä tärkein indikaattori on vasemman alalaidan hinta. Tässä 1. painoksessa se on ¥1500 ja seuraavissa painoksessa ¥1700, ¥1800 jne .
60-luvun puolivälin jälkeiset painokset ovat aika yleisiä, eikä niistä tavallisimmin löydy erityisiä harvinaisuuksia, johtuen suurista painosmääristä. Paitsi jos löytyy mustana vinyylinä…
Tästä levystä puuttuu aina mainostettu OBI. Se on vain sellainen levy-yhtiön lappunen tai ns. vyö, joka näissä ihan ensimmäisissä painoksissa roikkui kannen etupuolen vasemmassa ylälaidassa ja joka myöhemmin tehtiin koko kantta kiertäväksi yhtenäiseksi nauhaksi. Niitä käsittääkseni pelastui jatkossa enemmän kun nauhasta tuli yhtenäinen. Kannet ovat aika ohutta materiaalia, sen puoleen onkin aika ihmeellistä miten tämän levyn kannet ovat näin hyvin selviytyneet, EX-kuntoisena. Sisäpussi on joskus vaihtunut tai vaihdettu uudempaan. Sen huomaa levyistä, joita sisäpussissa mainostetaan, esim Beatles For Sale ¥1800.
Lyrics-inner on tallella. Japanilaisissa painoksissa biisien sanat ovat erillisellä liitteellä. Luulisin, että se koskee melkein kaikkia The Beatles-levyjä. Tämä on kyllä enemmänkin arvaus kuin tietoa, kun en viitsi selvittää tarkemmin.
Levylautasella punainen vinyyli soi erittäin hyvin, en kuitenkaan heti osaa tehdä laadullista analyysiä verrattuna Parlophonen originaaleihin monolevyihin. Alkuvaikutelma on kuitenkin sellainen, että Toshiba kuulostaa paremmalta ja mitään ”pikkurapsuja” ei kuulu. Voi pitää paikkansa, että japanilaisilla oli parempi masterointi, painotekniikka ja parempi vinyyli. Toisaalta joskus muistan kuulleeni, että mustia vinyyleitä painettiin Japanissa pieniä määriä juuri sen takia, että niissä oli aavistuksen pienempi ”taustakohina”. No, täytyy kokeilla.
Perehdyn sitten joskus myöhemmin tarkemmin Japanilaisiin harvinaisuuksiin, mikäli nämä alkavat enemmän kiinnostaa. Toistaiseksi tämä saa olla ainoa lajissaan. Joskus ajattelin hankkia internationaalisia levyjä vain sillä periaatteella, että ko. maan ihan ensimmäisen julkaisun ensimmäisen painoksen ja yleisesti tunnetut keräilyharvinaisuudet. Muutoin keskityn vain UK-diskografiaan ja siitäkin erityisesti vuosiin 1962-1970. Ihan kaikkeen kun ei voi erikoistua.
Harvinaisuus: 2
 |
| Etupuoli |
 |
| Takakansi |
 |
| Takakansi, 1500 Jeniä |
 |
| Takakansi |
 |
| Takakansi |
 |
| Sisäpussi, myöhäisempi |
 |
| Sisäpussi |
 |
| Lyrics-liite |
 |
| 1-puoli |
 |
| 1-puoli |
 |
| 1-puoli |
 |
| 2-puoli |
 |
| 2-puoli |
 |
| 1-puolen matriisi |
