perjantai 27. kesäkuuta 2014

The Beatles (white Album) 2-LP (UK 1st pressing) STEREO

UK 1st pressing 1968, Apple PCS7067/7068
YEX709-1, YEX710-1, YEX711-1, YEX712-1
mothers, stampers 4OH / 1HL / 3GAL / 2MO
disc weight: 143g, 136g
Inner sleeves: Black

Levyhyllyyn tuli hieman vahingossa hankittua remasteroitu, viivakoodilla varustettu UK stereo White Album, jostain 90-luvun puolivälistä. Kuuntelulevyksi vaikka, ajattelin, kun sain pilkkahintaan toisen kaupan kylkiäisenä. Muutoin rajailen keräilyn kyllä pääsääntöisesti vuosien 1962-1970 UK-originaaleihin..
Kannen kunto oli moitteeton ja oletin sisällönkin olevan. Mukana oli koko paketti, eli poster ja jäsenten profiilikuvat. Huomasin heti, että kaikki ei täsmää, levyjen paino kädessä oli tuntuva ja mustissa sisäpusseissa jopa. Kummallinen paketti oli totta tosiaan. Levyt olivat lähes uudenveroisia, eli lähentelevät MINT-kuntoisia. Ne olivat kuitenkin remasteroiduista kaukana, sillä kyseessä oli ihan tutut UK 1.painoksen stereolevyt, SIUK keskellä. Kannen sisältö oli siis jossain vaiheessa vaihtunut. Näin käy silloin tällöin. Lisäksi poster on UK Garrod & Lofthousen originaali vuodelta 1968. Sen tuntee näppituntumalta. Kuvia on vaikea analysoida. Tai ei oikeastaan. Punnitsin kuvat (4kpl yhdessä). Paino on tismalleen sama kuin muissakin Levyhyllyn 1. painoksen levyissä: 47 grammaa. 3. painoksen kuvat painavat noin 41 grammaa ja vuoden 1978 värivinyylin kuvat enää 24 grammaa. Ei ole 1995 painoksen kuvia käytettävissä, joten en tiedä miten painavia ne ovat. Kuvat ja poster olivat myös lähes uudenveroisia.
Onneksi hyllystä löytyi yksi ylimääräinen originaali, numeroitu WA-stereokansi. Näin paketista tuli 1968 kokonaisuudessaan.
1-levyn 2-puolen stampers on 1HL. Levy on siis lisäksi melko varhainen tuotos.
Yhtä kaikki, Levyhyllyn hienokuntoisimmat, originaalit WA-stereolevyt on laitettu hyllyyn. En viitsi vaivata myyjää reklamaatiolla, vaikka sain oikeissa kansissa väärän sisällön.

Harvinaisuus: 1,5


WA-paketti

G&L Poster

"Profiilikuvat"

Posterin kääntöpuoli

G&L originaali

Levyhyllyn "ylimääräinen" stereo-kansi

Levyhyllyn "ylimääräinen" stereo-kansi

Mustat sisäpussit

1-puoli

2-puoli

3-puoli

3-puoli, jo keskireiästä huomaa, ettei ole soitettu

4-puoli

torstai 19. kesäkuuta 2014

Something New -LP (UK 3rd pressing) STEREO

UK 3rd pressing 1969, Parlophone CPCS101
Mothers, stampers: 1R, 1R
YEEX7-B12, YEEX8-B12
disc weight: 138 g
Inner sleeve: Plain

Something New-export albumi on aina ollut yksi Levyhyllyn suosikeista. Tämä UK 3. painos on erittäin mielenkiintoinen. On kerrassaan uskomatonta, että 1969 painoksen etikettiä muokattiin kolme kertaa, erityisesti kun stamper on kaikissa 1R, 1R.
Mielenkiintoni tähän 3. painokseen on toisaalta palkittu sillä, että olen havainnut ”uuden” variaation. Siinä mielessä uuden, että se puuttui kirjasta. Aina kun puhun kirjasta, se tarkoittaa alan tärkeintä julkaisua, Bruce Spizer & Frank Daniels-opusta: Beatles For Sale.
Tämä nyt hankittu on kirjassa ja niinhän siinä kävi, että ”uusi” variaatio (hankittu levyhyllyyn aiemmin) löytyi vasta kun sain tämän tavallisemman käsiini ja vertailin etikettejä. Suurimpana erona on ”THE BEATLES” –teksti etiketin alalaidassa. Se on erikokoinen. Lisäksi luulin, että laatikoitu EMI olisi aina linjassa tekstin sijainnin suhteen, mutta Frank hieman ojensi... Laatikoitu EMI on jo valmiiksi etikettipohjassa, osa sen peruspohjaa, joten sen sijainti voi tyypillisesti hieman vaihdella tekstiin nähden. Ja järjellä ajateltuna: niinhän se totta kai onkin. Biisien nimet ja muu materiaali painettiin sitten siihen jälkeenpäin.



Nyt hankittu, THE BEATLES pienellä
Aiemmin hankittu, THE BEATLES suurella
Aiemmin hankittu 4./4. virhepainama, THE BEATLES pienellä

Ilmestymisjärjestystä ei voi oikein muuten selvittää kuin mothers/stampers-koodeilla ja kaikissa näissä se on sama. Arvelisin kuitenkin, että kuvien I ja III ovat aikaisempia. Virhepainama on siis ihan ensimmäinen. Virhepainamassahan kaksi 1-puolen biisiä on merkitty molemmat numerolla 4. Tämä löytyy aiemmista kirjoituksista.

Pienellä haullla, löysin toteutuneista kaupoista vain kaksi eri stamperia. 

1R, 1R pieni "THE BEATLES"
1A, 1R pieni "THE BEATLES"

Missä välissä tuo suurempi THE BEATLES sitten on tullut? Jossain välissä kuitenkin. Se taitaa olla harvinaisin kenties näistä kaikista.
Kaikki nämä 1969-painokset ovat tulleet Ruotsista, muualla näitä onkin ilmeisesti todella vähän. Epäilen, että kyseessä on ollut ainakin jonkinlainen täsmäisku Ruotsin ja ehkä koko Skandinavian markkinoille. Siis tarkoitan vain 1969 painosta. Kelta-mustaa ei tule todellakaan niin usein vastaan. Edelleen pitää tietenkin korostaa, että kyse on kuitenkin hyvin pienistä painosmääristä.
Levyhyllyssä on siis nyt viisi SN-exporttia. Vielä puuttuu 1. painoksen SIUK-korjattu variaatio, etikettiä kiertävällä tekstillä ”THE PARLOPHONE CO. LTD…”. Siis normaali 1. painos.
Kahden laatikoidun EMI-logon versiota (1973), ei ole tästäkään levystä ei ole painettu. Itse asiassa ainoa, mistä sellainen löytyy, on The Beatles’ Second Album.

Harvinaisuus: 3


Kannnet

Kannet

1-puoli

2-puoli

Aimmin hankittu, 1-puoli

Aiemmin hankittu virhepainama, 1-puoli


torstai 12. kesäkuuta 2014

If I Fell / Tell Me Why (UK 1st pressing) EXPORT with SOLD IN U.K. SUBJECT TO RESALE…

UK 1st pressing 1964, Parlophone DP562
Mothers, stampers: 2M, 2O
7XCE 17756-1N / 7XCE 1
7757-1N 

Jollei demosinglejä oteta huomioon, Levyhyllyn kallein UK-single saatiin työnnettyä (tai no aseteltua) singlelaatikkoon. Yllättävän vaikeaksi osoittautui saada tämä exportsingle. Tavallinen IF I Fell export on suhteellisen helppo löytää, ehkä helpoin export, mutta kun siinä keskellä on SIUK eli teksti: ”SOLD IN U.K. SUBJECT TO RESALE…”, homma vaikeutuu moninkertaisesti.
Tämän singlen olemassaoloon on kaksi teoriaa. Ensimmäisen mukaan kyseessä on virhepainama, kuten albumipuolellakin pääsi käymään (VI, Something New ja White Album). Eli teksti olisi tullut vahingossa osaan singleistä.
Toisen teorian mukaan niitä haluttiin painaa kotimaan markkinoille jonkinlainen erä, sillä The Beatlesin levyt menivät aina kaupaksi. Tarkemmin ottaen kyse saattoi olla siitä, että englantilaiset levyliikkeet alkoivat tuoda takaisin export singleä ja saattoivat myydä niitä levykaupassaan, EMI:n määrittelemää listahintaa korkeampaan hintaan. EMI kaavaili julkaisevansa tammikuussa 1965 saman singlen tekstillä SIUK, jolloin ”vapaahinnoittelu” ei enää olisi mahdollista. Tämän teorian mukaan SIUK-painos olisi siis tullut jälkeenpäin.

Kaksi teoriaa ja molemmat kuulostavat jotenkin loogisilta. Jälkimmäinen on painettu jopa kirjaan, eikä sitä esitetä teoriana vaan faktana.
Teoria 2:ta on turha analysoida kovin pitkälle, jos se on jo kirjoitettu kansiin. Toisaalta se kyllä jää mietityttämään, että jos IF I Fell exportissa EMI meni näin ”radikaaliin” ratkaisuun, miksi ei enää sen singlen jälkeen? Miksei samaa menetelmää parissa seuraavassa: Dizzy Miss Lizzy- ja Michelle-singleissä? IF I Fell ilmestyi 16. lokakuuta 1964, Dizzy lokakuussa 1965 ja Michelle jossain välissä vuoden 1966 kuluessa.
EMI ei siis pitänyt ensimmäisen julkaisun jälkeen kovinkaan tarkkaa lukua ajankohdasta. Michellestä tiedetään siis vain se, minä vuonna ilmestynyt.

Albumipuolella Something New ilmestyi heinäkuussa 1965. Siitä ilmestyi ensin SIUK-versio ja sitten se vaihtui ilman tekstiä olevaan versioon. Tämä on varma asia, sillä Levyhyllyssäkin on SIUK-versio ja sen mothers/stampers-koodi on 1G, 1G, eli aikaisin mahdollinen.

Ok. Siis tammikuussa 1965 julkaistiin tarkoituksellisesti IIF single SIUK:illa ja sen jälkeen heinäkuussa SN virheellisesti SIUK:illa. Ei ihan täsmää. No, eihän sitä tiedä mitä ajattelivat. Arvailu loppuu tähän.

Teoria 1 kuulostaa sopivalta. Ainakin sen mukaan, että albumiosastolla kaikki SIUK-exportit ovat virheellisesti painettuja. Miksi yksi single olisi poikkeus tähän kaavaan? Ja ennen kaikkea, miksi If I Fell on niin äärimäisen harvinainen single SIUK-tekstillä? EMI:n voisi kuvitella painavansa sitä säännöllisesti jonkinlaisia määriä, niin kuin kaikkia muitakin singlejä. Miksi siis vain erittäin marginaalinen painos? Saattaa olla tietty politiikkaa. Kerran varoitettu ensimmäisessä tapauksessa ja siihen se sitten jäi. Tilapäiseksi jyrähdykseksi levykauppiaita kohtaan.

No, itse levy kertoo paljon. Sen etiketti, verokoodit ja varsinkin mother/stamper-koodit. Levyhyllyn kolme IIF-singleä:

1. KT-verokoodi, stampers: 2T, 1T
2. WKT-verokoodi, stampers: 2O, 1P
3. SIUK, KT-verokoodi, stampers: 2M, 2O

Stampersit tulevat EMI:n koodista ”GRAMOPHLTD”. Sen mukaan siis järjestys on seuraava:

1. WKT-verokoodi, stampers: 2O, 1P
2. KT-verokoodi, stampers: 2T, 1T
3. SIUK, KT-verokoodi, stampers: 2M, 2O

Tämäpä sitten tukeekin teoriaa, että SIUK tuli todellakin myöhemmin. Tai, no miten tuo pitää sitten tulkita? 1-puolen 2M on aikaisempi stamper kuin kaksi muuta, mutta 2-puolen mother on mennyt uusiksi jossain välissä ja se on myöhäisin. Itse lähtisin siitä, että 2/2 on aina myöhäisempi kuin 2/1. Aika lailla samoihin aikoihin näitä Levyhyllyn vinyylejä painettiin, joten tarkastelu ei ole välttämättä oikea. Otanta on selkeästi liian pieni. Pitää tarkastella siis laajemmin kaikkia löytyviä mother/stamper-koodeja toteutuneista kaupoista. Seuraavia tuli vastaan:

1G, 1H MZT-verokoodi, tässä on ”FACTORY SAMPLE” –tarra
1H, 1G KT-verokoodi
1R, 1G KT-verokoodi
1R, 1R KT-verokoodi
1P, 2A KT-verokoodi
1P, 2A KT-verokoodi
1L, 2L KT-verokoodi
1L, 2L KT-verokoodi
2G, 1O WKT-verokoodi
2M, 1R KT-verokoodi
2M, 1R KT-verokoodi
2M, 1R KT-verokoodi
2M, 1R KT-verokoodi
2O, 1P KT-verokoodi
2O, 1P KT-verokoodi
2T, 1T KT-verokoodi
2M, 2M SIUK, KT-verokoodi
2O, 2M SIUK, KT-verokoodi

Tässä luettelossa ei enää ole mitään epäselvää. SIUK-tekstillä varustettuja löytyi vain kaksi ja ne sijoittuivat loppupäähän. Ihan ensimmäinen on siis tuolla varsin erikoisella MZT-verokoodilla ja samaan aikaan painetulla KT-verokoodilla. Ei ihme, että If I Fell on Hey Juden ohella yleisin export single. HJ saattaa olla vieläkin yleisempi.
SIUK-tekstillä varustettuja löytyy siis todennäköisesti vain 2M ja 2O stamperseilla, eli voidaan olettaa sitä painetun maksimissaan vain muutama tuhat kappaletta. Sen takia sitä tulee vastaan niin harvoin ja hinta on melkein 10-kertainen tavalliseen IIF-singleen verrattuna. EMI siis painoi sitä UK-myyntiin, mutta äärimmäisen vähän. Miksi enää 1965 alussa olisikaan? A Hard Day’s Nigt pitkäsoitto ilmestyi 10. heinäkuuta 1964, eli puoli vuotta ennen singleä IIF ja molemmat biisit löytyivät jo pitkäsoitolta. Ja edelleen samaiset biisit sisältävä A Hard Day’s Night (Extracts From The Film) -EP ilmestyi 4. marraskuuta 1964. 2-3kk ennen UK painosta. No, 1965 alusta biisit saattoi ostaa siis kaikilla eri vinyyliformaateilla.

Harvinaisuus: 3,5+



1-puoli

1-puoli

2-puoli

perjantai 6. kesäkuuta 2014

I Want To Hold Your Hand / This Boy (UK ORIOLE contract pressing) variation (2)

UK 1st contract pressing 1963
Mothers, stampers: 3, 5
7XCE 17559-1N / 7XCE 17560-1N

I Want To Hold Your Hand –singlen Oriole push-out-centrejä on kolme erilaista. Tai aikaisemman tietoni mukaan oli kolme, joista yksi on tekstillä: N.C.B. ja kaksi variaatiota ilman tekstiä.Nyt sitten voisin vahvistaa, että kolmen sijasta niitä on neljä erilaista.
Nyt hankittu ei ole Spizerin kirjassa merkitty symbolilla O, vaan on ainakin siinä mielessä uusi löydös.
Oriole push-outit voidaan jakaa heti kahteen: etiketin vasemmassa reunassa on teksti ”N.C.B.” tai toinen vaihtoehto, että ei ole. Nyt hankitussa on N.C.B. ja voidaan siis pois sulkea ne, joissa sitä ei ole. N.C.B. Oriole-push-outteja on kaksi erilaista.

Erot löytyvät etiketin vasemman laidan teksteistä:

NORTHERN
SONGS
MUS. LTD.
N.C.B.

7XCE 17559

RECORDING FIRST
PUBLISHED 1963

Näissä kahdessa on eroa keskenään: sanat NORTHERN ja SONGS ovat hieman eri linjassa. Toisessa S on lähes pystysuuntaisessa linjassa ”O”:n kanssa kun taas toisessa ”S” on ”OR”:n välissä.
Lisäksi toisessa ”7XCE 17559” on hieman alempana tekstiä N.C.B. kuin toisessa, jossa se on hieman ylempänä ja lähempänä ”N.C.B.”:tä.
”PUBLISHED” ja ”1963” välissä on toisessa versiossa välilyönti enemmän ja viimeinen kolmonen on siis "T":n tasalla.



PUBLISHED   1963
PUBLISHED 1963

Tämä on sen kaltaista tarkastelua, jonka aiemmin mainitsin olevan hyvin tarkkaa työtä. Etiketit pitää olla vierekkäin, muuten eroja ei voisi huomata tai saati muistaa ulkoa. 2-puolen etiketti on molemmissa tismalleen sama. 
Tarkkoja kun ollaan (The Beatles-keräily vähän edellyttää sitä), niin tämän hetken tiedon mukaan Levyhyllystä puuttuu yksi Oriole solid centre ja yksi push-out. Hyllyssä on siis nyt neljä ja kaiken kaikkiaan niitä on kuusi. Näistä hankalampi on solid ilman  tekstiä: N.C.B. 

Harvinaisuus: 1,5


1-puoli


1-puoli


1-puoli, Oriolen "karhea" keskiö


2-puoli


1-puoli (ver 1, aiemmin käsitelty)


1-puoli (ver 1, aiemmin käsitelty)




2-puoli (ver 1, aiemmin käsitelty)

torstai 29. toukokuuta 2014

Help / I’m Down (UK 3rd pressing) KTJ tax code

UK 1st pressing 1968-69, Parlophone R5305
mothers, stampers: 1RMA, 6RML
7XCE 18280-2 / 7XCE 18281-2

Levyhyllyn singlelaatikkoa täydennetään taas Help!-singlellä. Kyseessä on UK 1. painos (tai siis 1. label), vuodelta hmm…arvioisin 1968-1969. Voidaan pitää vissiin melkoisena sattumana, että edellisen Help! solid centren jälkeen hankittu push-out single tulee tismalleen samoilla mothers/stampers –koodeilla: 1RMA, 6RML. Etiketti on normaali 1. painoksen, mutta verokoodi on myöhäisempi KTJ. Verokoodin J-kirjain on erittäin koholla, T-kirjain näkyy hieman heikommin ja K-kirjainta saa jo peilata, että se erottuisi. Sen verran informatiivista arvoa tällä tiedolla on, että voisi olettaa solid centre -version julkaistun samoihin aikoihin. Ollaan siis lähellä vuosia 1968-1969. Ei uskoisi, että mother on vielä ensimmäinen ja verokoodissa on J-kirjain.

Verokoodit UK-singleissä:

WT: elokuu 1960
OT: heinäkuu 1961
ZT: huhtikuu 1962 - marraskuu 1962
PT: marraskuu 1962 - joulukuu 1962
MT: tammikuu 1963 - kesäkuu 1963
KT: heinäkuu1963 - vuoteen 1972 asti
JT (KTJ): tammikuu 1969 - joulukuu 1969

Tämä on suhteellisen virallinen luettelo, mutta poikkeamia toki on ja erityisesti The Beatlesin levyissä. Ennalta painetun verokoodin omaava äänite saattoi tulla kauppoihin vasta sitten kun veromuutos oli jo välissä ehtinyt tulla yms. Verokoodia löytyy sekä run-out-groovelta, että etiketistä. Varsinkin alkupään singleissä oli monen tyyppisiä yhdistelmiä, jos vertaa etikettiä ja soittoalueen ulkopuolista painatusta, etenkin Love Me Do -singlessä. Tässä käsittelen vain etiketin verokoodeja.
Em. verokoodien lisäksi löytyy myös kirjainyhdistelmiä. Ne mielletään hieman harvinaisemmiksi ja osa erittäinkin harvinaisiksi.

UK-levyjen verokoodien kirjainyhdistelmiä (esimerkkejä):


OWZT: Love Me Do, Please Please Me-LP
PZT, MPT: Love Me Do, Please Please Me
ZMT, MPT, ZPMT: Please Please ME-LP
WKT: Lady Madonna, If I Fell, Ticket To Ride, Beatles For Sale no.2 -EP


Levyhyllystä löytyy ainakin seuraavia, ehkä hieman harvinaisempia verokoodeja:

OWZT: Please Please Me –LP (UK 1st pressing mono)
PT: She Loves You (UK 1st pressing)
MT: A Hard Day’s Night –LP (UK 1st pressing mono)
WKT: If I Fell (UK export single)
MKT: The Beatles’ Hits –EP (UK 1st pressing)
MKT: The Beatles’ Hits –EP (UK 3rd pressing)
KTJ: The Beatles -2LP (white album, UK 1st pressing stereo)
KTJ: Help! (UK 1st pressing single)
JT: Hey Jude (UK 1st pressing single)

Varsinkin pitkäsoittopuolella MT-verokoodia on esiintynyt albumeissa A Hard Day’s Night, Help! ja vielä jopa A Collection of Oldies, vaikka koodin piti vaihtua jo heinäkuussa 1963. Etiketissä oleva verokoodi on hieman harvinaisempi alkaen white albumista. Levyhyllystä löytyy ainakin 1969 vuoden loppupuolelta oleva A Hard Day’s Night –LP (UK 3rd pressing stereo), jossa on KT.

Tämä on loputon suo. Kovin syvällisesti en lähde näitä verokoodeja analysoimaan. Olisi kuitenkin hienoa löytää Abbey Road ja Let It Be (tavattu ainakin KTJ) jonkin tyyppisellä verokoodilla.

Selvennän siis vielä miksi kutsun tätä 1. painokseksi ja esim. edellistä solid centreä 2. painokseksi. Help! -singlestä on vain kaksi erilaista etikettiä vuosilta 1965-1968. Toki variaatioita on lisäksi, mutta siis käytännössä kaksi. 3. painoksen etiketti on taas samanlainen kuin 1. painoksen, mutta siitä on poistettu teksti ”SOLD IN U.K. SUBJECT TO RESALE…”. Lienee varmasti jonkin tyyppinen virhe, että vuoden 1969 singlessä etikettiä kiertävä teksti olkaa edelleen sanoilla ” THE PARLOPHONE CO. LTD…”. Oma arvailuni on, että Help! –singlen 1. painoksen etikettejä painettiin liian suuri määrä aikanaan ja varastoa haluttiin pakostikin pienentää seuraavina vuosina. Tämän takia pitäisi joskus siirtyä käyttämään sanaa ”etiketti”, totutun ”painoksen” sijaan. 1. etiketti kuulostaa tässä nimenomaisessa tapauksessa melko järkevältä kun single on painettu noin 3-4 vuotta ilmestymisen jälkeen. Taidan kuitenkin vielä käyttää sanaa painos, siihen kun olen tottunut vuosien varrella.

Harvinaisuus: 1,5

1-puoli

1-puoli, KJT

2-puoli

lauantai 24. toukokuuta 2014

I Feel Fine / She’s A Woman (UK Oriole contract pressing) A / PA-stamper

UK 1st pressing 1964, Parlophone R5200
mothers, stampers: APA, 8
7XCE 18171-1N / 7XCE 18172-1N

UK I Feel Fine –singleä painettiin myös Deccan ja Oriolen (myöhemmin CBS) toimesta. Sopimuspainoksia on käsitelty tässä Levyhyllyssä ennenkin. Nyt hankittu single ei poikennut edellisestä vastaavasta mitenkään, paitsi, että taas kerran piti yrittää saada apua muilta UK-keräilijöiltä.
Tässä levyssä on kummallisuus 1-puolen run-out-groovella. Oriolen painoksissa ei ole Parlophonen kaltaista mother/stamper -numerokirjainjärjestelmää. Klo 9:ssä on numero ja klo 3 on aina tyhjä. Tässä kappaleessa klo 3 ei olekaan tyhjä ja klo 9 ei ole tavanomaista numeroa.

1-puoli:

klo 9: KT A 11
klo 3: PA

2-puoli:
klo 9: KT 8
klo 3: {tyhjä}

Täytyy ottaa kaikki keinot käyttöön. Verrataan painoja:

IFF Parlophone: 36g
IFF Parlophone: 38g
IFF Oriole: 43g
IFF Decca: 38g

Oriole on siis painavin, kuten kuuluukin. Ja kun vielä reunakin on terävämpi kuin EMI:n painoksessa, on todettava: tämä on takuuvarma Oriolen painos. Mitä 1-puolen klo 3 ja 9 sitten ovat?
Jossain vuosien takaisessa keskustelussa on käsitelty Cilla Blackin Parlophone/Oriole sopimuspainossinglejä. Keskustelussa vilahtaa samantyyppinen kirjainyhdistelmä. Cillan It's For You (Parlophone R 5162) Oriolen sopimuspainoksessa on 1-puolen klo 9 KT PA ja klo 3 A. Eli sama kirjainyhdistelmä, mutta päinvastaisessa sijainnissa.
Keskustelujen tasolle tämä sitten jääkin. Varmaa tietoa ei ole mitä nämä PA ja A ovat. Jos joku CBS/Oriole asiantuntija osaa vastata, olen tietenkin enemmän kuin kiitollinen. Harvinaisuutta arvioitaessa, pitää tietenkin todeta, että eihän näitä juuri tule vastaan. Se, kuinka paljon tälle annetaan lisäarvoa, on vähän kysymysmerkki. Siten luokitus on yhden ++ merkkiyhdistelmän lisäys normaaliin painokseen verrattuna.

Harvinaisuus: 1,5++

1-puoli

1-puoli, PA-stamper

1-puoli KT A - mother

1-puoli KT A - mother

2-puoli

lauantai 17. toukokuuta 2014

Help / I’m Down (UK 3rd transitional labels pressing) SOLID CENTRE

UK 3rd pressing 1968-69, Parlophone R5305
mothers, stampers: 1RMA, 6RML
7XCE 18280-2 / 7XCE 18281-2

Help!-singlestä ei ole paljon UK-harvinaisuuksia, varsinkaan kun demosingleä ei ikinä julkaistu. Decca sopimuspainos toki on, mutta sitä ei ole kovinkaan vaikea löytää. Sen sijaan kiinteällä keskiöllä, eli solid centrenä seiskatuumainen Help! on melkoisen harvinainen. 60-luvun alkupuolella EMI painoi Parlophonen levymerkillä solid centrejä singleistä: I Want To Hold Your Hand, Help! ja Paperback Writer. Kaikki nuo voidaan luokitella harvinaiseksi. Eleanor Rigbystä alkaen kaikki singlet painettiin molempina versioina ja kiinteiden osuus kasvoi voimakkaasti. ER-singleistä kumpikaan ei ole enää toistaan harvinaisempi. Kun mennään aina Something –singleen asti, niin siitä painoksesta on arvioitu push-out-centrejä olevan enää vain noin 5% ja solid centrejä 95%.
Kuten aiemmin on tullut todettua, sopimuskumppani Oriole painoi solid centreinä I Want To Hold Your Hand, Can’t Buy Me Love ja I Feel Fine singlejä. Ainoa single, jota molemmat tehtaat painoivat kiinteällä keskiöllä, on siis IWTHYH.
Tämä levyhyllyyn työnnettävä on siirtymävaiheen painos (transitional pressing), eli 1-puolen etiketti on erilainen kuin 2-puolella. 1-puolen etikettiä kiertää teksti ”THE GRAMOPHONE CO. LTD…” ja 2-puolella se on vielä aikaisempi ”THE PARLOPHONE CO. LTD…”. Kyseessä siis 2. painos, jossa on 1. painoksen etiketti 2-puolella.
Tätä solid centreä on tavattu tietenkin myös oikeilla etiketeillä, jolloin molemmilla puolilla on 1.painoksen etiketti. En osaa sanoa, kumpi on harvinaisempi. Arvelisin, että tämä siirtymävaiheen kappale on harvinaisempi. En ole tietoinen, että varsinaista 2. painosta (jossa siis molemmat puolet ovat ”THE GRAMOPHONE CO. LTD…”) olisi solid centrenä. Help!-singleä ei vuosina 1965-1968 painettu muilla, kuin näillä kahdella etiketillä, eikä variaatioita ole toistaiseksi tullut vastaan. Jopa 1969 painos on tismalleen samanlainen kuin 1. painos, sillä erolla tietysti, että SIUK jäi pois.


Yhteenvetona voi sanoa, että seuraavat 60-luvun UK solid centret ovat harvinaisia keräilylevyjä:

I Want To Hold Your Hand (EMI ja Oriole)
Can’t Buy Me Love (Oriole)
I Feel Fine (Oriole)
Help! (EMI)
Paperback Writer (EMI)

Muut, myöhäisemmät solid centret eivät ole kovinkaan harvinaisia, niiden arvo vain noin 5% edellä mainituista. Tämä siis singleissä. 7” EP-levyt ovat vielä tietysti erikseen. Oheisessa luettelossa ei ole huomioitu variaatioita. Ja jos ei huomioida variaatioita, levyhyllystä puuttuu  IWTHYH (EMI) ja IFF (Oriole).

Harvinaisuus: 3
1-puoli

2-puoli

lauantai 10. toukokuuta 2014

Revolver -LP (UK 2nd pressing) MONO, RIDGED LABELS

UK 2nd pressing 1966, Parlophone PMC7009
XEX605-2, XEX606-2
mothers, stampers 4LT / 2P

Inner sleeve: white, patents applied for
disc weight: 155g

Mono Revolver –LP:stä on olemassa ajan tyypillisestä EMI Parlophonesta poikkeava painos. Varsin pitkään ajateltiin tämän olevan sopimuspainos. Tyyli muistutti (etäisesti) CBS:n käyttämää prässäystä, mutta nykytiedon mukaan kyseessä ei ole todellakaan CBS-contract pressing, vaan EMI:n vanhemmalla kalustolla painettu sarja. On mahdollista, että EMI osti joitain vanhoja koneita itselleen, täyttääkseen The Beatles-levyjen kovaa kysyntää. Yleisesti tällaisesta labelista käytetään siis pelkistetysti nimitystä ridged tai muistaakseni olen joskus käyttänyt grooved. Aika vaikea keksiä suomenkielistä, tähän hyvin istuvaa sanaa. Varsinainen etiketti ei tietenkään muodosta reunuksia, vaan painamiseen käytetty stamper. 
Tätä ridged mono Revolveria on löydetty matriiseilla XEX605-2, XEX606-1 ja XEX605-2, XEX606-2 ja ainakin kahdenlaisella 1. ja 2. painoksen etiketillä, joissa fontteina SANS-SERIF ja ROMAN. XEX606-1 on harvinainen jo sinällään, mutta tällä prässäyskoneella painettu on sitten vieläkin harvinaisempi.
Tässä levyssä on siis molemmilla puolilla ridged label, mutta 2-puolella se vielä enemmän ”korostettu”. Käsittääkseni näin on kaikissa näissä painoksissa. 1-puoli ja 2-puoli ovat hieman erilaiset siis.
Vanhoja koneita ei hankittu tai olemassa olevia hylättyjä prässäyskoneita ei kaivettu naftaliinista pelkästään tätä levyä varten. Samanlaisella/tyyppisellä labelilla on tavattu myös A Hard Day’s Night ja Rubber Soul –albumeita. Lisäksi Please Please Me:n kulta-musta monosta on olemassa aavistuksen samankaltainen painos. Se on tietenkin kaikista näistä harvinaisin. Jos haluaa verrata sitä tähän, se löytyy tuosta oikealla olevasta nimikkeistöstä.

Harvinaisuus: 2,5

Etupuoli

Takakansi

Sisäpussi, patents applied for

1-puoli, ridged

1-puoli, matriisi

2-puoli, ridged

2-puoli, ridged