Mothers, stampers: 2M, 2O
7XCE 17756-1N / 7XCE 17757-1N
Jollei demosinglejä oteta huomioon, Levyhyllyn kallein UK-single saatiin työnnettyä (tai no aseteltua) singlelaatikkoon. Yllättävän vaikeaksi osoittautui saada tämä exportsingle. Tavallinen IF I Fell export on suhteellisen helppo löytää, ehkä helpoin export, mutta kun siinä keskellä on SIUK eli teksti: ”SOLD IN U.K. SUBJECT TO RESALE…”, homma vaikeutuu moninkertaisesti.
Tämän singlen olemassaoloon on kaksi teoriaa. Ensimmäisen mukaan kyseessä on virhepainama, kuten albumipuolellakin pääsi käymään (VI, Something New ja White Album). Eli teksti olisi tullut vahingossa osaan singleistä.
Toisen teorian mukaan niitä haluttiin painaa kotimaan markkinoille jonkinlainen erä, sillä The Beatlesin levyt menivät aina kaupaksi. Tarkemmin ottaen kyse saattoi olla siitä, että englantilaiset levyliikkeet alkoivat tuoda takaisin export singleä ja saattoivat myydä niitä levykaupassaan, EMI:n määrittelemää listahintaa korkeampaan hintaan. EMI kaavaili julkaisevansa tammikuussa 1965 saman singlen tekstillä SIUK, jolloin ”vapaahinnoittelu” ei enää olisi mahdollista. Tämän teorian mukaan SIUK-painos olisi siis tullut jälkeenpäin.
Kaksi teoriaa ja molemmat kuulostavat jotenkin loogisilta. Jälkimmäinen on painettu jopa kirjaan, eikä sitä esitetä teoriana vaan faktana.
Teoria 2:ta on turha analysoida kovin pitkälle, jos se on jo kirjoitettu kansiin. Toisaalta se kyllä jää mietityttämään, että jos IF I Fell exportissa EMI meni näin ”radikaaliin” ratkaisuun, miksi ei enää sen singlen jälkeen? Miksei samaa menetelmää parissa seuraavassa: Dizzy Miss Lizzy- ja Michelle-singleissä? IF I Fell ilmestyi 16. lokakuuta 1964, Dizzy lokakuussa 1965 ja Michelle jossain välissä vuoden 1966 kuluessa.
EMI ei siis pitänyt ensimmäisen julkaisun jälkeen kovinkaan tarkkaa lukua ajankohdasta. Michellestä tiedetään siis vain se, minä vuonna ilmestynyt.
Albumipuolella Something New ilmestyi heinäkuussa 1965. Siitä ilmestyi ensin SIUK-versio ja sitten se vaihtui ilman tekstiä olevaan versioon. Tämä on varma asia, sillä Levyhyllyssäkin on SIUK-versio ja sen mothers/stampers-koodi on 1G, 1G, eli aikaisin mahdollinen.
Ok. Siis tammikuussa 1965 julkaistiin tarkoituksellisesti IIF single SIUK:illa ja sen jälkeen heinäkuussa SN virheellisesti SIUK:illa. Ei ihan täsmää. No, eihän sitä tiedä mitä ajattelivat. Arvailu loppuu tähän.
Teoria 1 kuulostaa sopivalta. Ainakin sen mukaan, että albumiosastolla kaikki SIUK-exportit ovat virheellisesti painettuja. Miksi yksi single olisi poikkeus tähän kaavaan? Ja ennen kaikkea, miksi If I Fell on niin äärimäisen harvinainen single SIUK-tekstillä? EMI:n voisi kuvitella painavansa sitä säännöllisesti jonkinlaisia määriä, niin kuin kaikkia muitakin singlejä. Miksi siis vain erittäin marginaalinen painos? Saattaa olla tietty politiikkaa. Kerran varoitettu ensimmäisessä tapauksessa ja siihen se sitten jäi. Tilapäiseksi jyrähdykseksi levykauppiaita kohtaan.
No, itse levy kertoo paljon. Sen etiketti, verokoodit ja varsinkin mother/stamper-koodit. Levyhyllyn kolme IIF-singleä:
1. KT-verokoodi, stampers: 2T, 1T
2. WKT-verokoodi, stampers: 2O, 1P
3. SIUK, KT-verokoodi, stampers: 2M, 2O
Stampersit tulevat EMI:n koodista ”GRAMOPHLTD”. Sen mukaan siis järjestys on seuraava:
1. WKT-verokoodi, stampers: 2O, 1P
2. KT-verokoodi, stampers: 2T, 1T
3. SIUK, KT-verokoodi, stampers: 2M, 2O
Tämäpä sitten tukeekin teoriaa, että SIUK tuli todellakin myöhemmin. Tai, no miten tuo pitää sitten tulkita? 1-puolen 2M on aikaisempi stamper kuin kaksi muuta, mutta 2-puolen mother on mennyt uusiksi jossain välissä ja se on myöhäisin. Itse lähtisin siitä, että 2/2 on aina myöhäisempi kuin 2/1. Aika lailla samoihin aikoihin näitä Levyhyllyn vinyylejä painettiin, joten tarkastelu ei ole välttämättä oikea. Otanta on selkeästi liian pieni. Pitää tarkastella siis laajemmin kaikkia löytyviä mother/stamper-koodeja toteutuneista kaupoista. Seuraavia tuli vastaan:
1G, 1H MZT-verokoodi, tässä on ”FACTORY SAMPLE” –tarra
1H, 1G KT-verokoodi
1R, 1G KT-verokoodi
1R, 1R KT-verokoodi
1P, 2A KT-verokoodi
1P, 2A KT-verokoodi
1L, 2L KT-verokoodi
1L, 2L KT-verokoodi
2G, 1O WKT-verokoodi
2M, 1R KT-verokoodi
2M, 1R KT-verokoodi
2M, 1R KT-verokoodi
2M, 1R KT-verokoodi
2O, 1P KT-verokoodi
2O, 1P KT-verokoodi
2T, 1T KT-verokoodi
2M, 2M SIUK, KT-verokoodi
2O, 2M SIUK, KT-verokoodi
Tässä luettelossa ei enää ole mitään epäselvää. SIUK-tekstillä varustettuja löytyi vain kaksi ja ne sijoittuivat loppupäähän. Ihan ensimmäinen on siis tuolla varsin erikoisella MZT-verokoodilla ja samaan aikaan painetulla KT-verokoodilla. Ei ihme, että If I Fell on Hey Juden ohella yleisin export single. HJ saattaa olla vieläkin yleisempi.
SIUK-tekstillä varustettuja löytyy siis todennäköisesti vain 2M ja 2O stamperseilla, eli voidaan olettaa sitä painetun maksimissaan vain muutama tuhat kappaletta. Sen takia sitä tulee vastaan niin harvoin ja hinta on melkein 10-kertainen tavalliseen IIF-singleen verrattuna. EMI siis painoi sitä UK-myyntiin, mutta äärimmäisen vähän. Miksi enää 1965 alussa olisikaan? A Hard Day’s Nigt pitkäsoitto ilmestyi 10. heinäkuuta 1964, eli puoli vuotta ennen singleä IIF ja molemmat biisit löytyivät jo pitkäsoitolta. Ja edelleen samaiset biisit sisältävä A Hard Day’s Night (Extracts From The Film) -EP ilmestyi 4. marraskuuta 1964. 2-3kk ennen UK painosta. No, 1965 alusta biisit saattoi ostaa siis kaikilla eri vinyyliformaateilla.
Harvinaisuus: 3,5+
 |
| 1-puoli |
 |
| 1-puoli |
 |
| 2-puoli |
