Help! / I’m Down (UK 2nd pressing) DECCA, FACTORY SAMPLE

UK 2nd pressing 1965, Parlophone R5305
mothers, stampers: 4, 2
7XCE 18280-2 / 7XCE 18281-2
Sleeve: -

Norwichin satsin neljäs ja viimeinen single. Tämä on ensisilmäykseltä mielenkiintoisin. Lähinnä sen takia, että tämä on Deccan painos ja siinä on Factory Sample tarra. Ei kai asiassa mitään sen ihmeellisempää ole, factory sampleja laitettiin aika sekalaisesti mihin tahansa tuotannosta tulleeseen singleen. Siltikään, en muista nähneeni ko. tarraa aiemmin sopimuspainoksen singlessä.

Tarra on sellaista laatua, että sitä on turha yrittää irrottaa ja siirtää toiseen singleen, ainakaan uskottavasti, joten alun perin se on kyllä lätkäisty tietoisesti tähän Deccan painokseen.

Help! –singlestä on vain kaksi erilaista etikettiä. Tämä nyt saatu on samanlainen kuin aiemmin hyllyssä olleessa DECCA-painoksessa.

Täydellinen 1965-1969 UK-sarja tätä singleä olisi seuraavanlainen:

1. painos: etikettiä kiertää teksti ”THE PARLOPHONE”
2. painos: etikettiä kiertää teksti ”GRAMOPHONE”
3. painos: ilman tekstiä ”SOLD IN UK…”
3. painos: etikettiä kiertää teksti ”THE PARLOPHONE” tekstillä SIUK, kiinteä keskiö
3. painos: etikettiä kiertää teksti ”THE GRAMOPHONE” tekstillä SIUK, kiinteä keskiö
3. painos: etikettiä kiertää teksti ”THE PARLOPHONE” tekstillä SIUK, irrotettava keskiö, polo-kaulus

Kiinteän keskiön singlet ovat harvinaisimmat ja ne etikettiä kiertävästä tekstistä tai SIUK-tekstistä huolimatta ovat 1968-1969 painoksia. Myös 1969 polo-kaulus on melko harvinainen.

Kiinteistä keskiöistä ja tuosta erikoisesta polo-kauluksesta oli juttua aiemmissa tarinoissa jo ihan riittävästi. Ne löytyvät nimikkeen alta, oikeasta laidasta, jos asia kiinnostaa enemmän.

Harvinaisuus: 1,5+

Levyhyllyn Help! singlejä

A-puoli

A-puoli

B-puoli

A-puoli, Deccan keskiö

A-puoli, Deccan keskiö

Strawberry Fields Forever / Penny Lane (UK 1st pressing) FACTORY SAMPLE

UK 1st pressing 1967, Parlophone R5570
mothers, stampers: 1MA, 3AO
7XCE 18415-1 / 7XCE 18416-1
Sleeve: -

Norwichin satsin kolmas single. Strawberry Fields Forever / Penny Lane on allekirjoittaneen mielestä The Beatlesin paras single. Tupla A-puolisena tämäkin julkaistiin. Keräilymielessä tästä ei kovinkaan paljon saa irti, sillä tästä on olemassa vain yhdenlainen UK 1. painoksen etiketti, ilman variaatioita. Toki originaali pitää olla Garrod & Lofthousen kuvakannella.

Täydellinen 1965-1969 UK-sarja tätä singleä olisi seuraavanlainen:

1. painos: kiinteä tai irrotettava keskiö, kuvakannella
2. painos: ilman tekstiä ”SOLD IN UK…” irrotettavalla keskiöllä.

Muita variaatioita ei tiettävästi ole löytynyt. Jos vaikka löytyisi kiinteä keskiö 2. painoksesta, se olisi hyvin harvinainen.

Harvinaisuus: 1,5-

Levyhyllyn SFF UK 1. painoksen singlet

A-puoli

A-puoli

A-puoli

Eleanor Rigby / Yellow Submarine (UK 1st pressing) FACTORY SAMPLE

UK 1st pressing 1966, Parlophone R5493
mothers, stampers: 1GAO, 1GRH
7XCE 18395-1 / 7XCE 18396-1
Sleeve: -

Norwichin satsin toinen single. Eleanor Rigby b/w Yellow Submarine. Monesti tätä singleä esitellään Yellow Submarine b/w Eleanor Rigby. ER on ainakin aikaisemman matriisin perusteella se oikeampi ensin mainittava biisi. Tätä(kin) singleä markkinoitiin tupla A-puolisena. 

Täydellinen 1965-1969 UK-sarja tätä singleä olisi jotakuinkin seuraavanlainen:

1.painos: biisien nimet pienellä (NBC omalla rivillään)
1.painos: biisien nimet suuremmalla fontilla (NCB on samalla rivillä kuin SONGS) (2 erilaista variaatiota)
1. painos: biisien nimet suuremmalla, levitetyllä fontilla (NBC omalla rivillään) (suuri ℗)
1. painos: biisien nimet suuremmalla, levitetyllä fontilla (NCB on samalla rivillä kuin SONGS) (suuri ℗)
2. painos: ilman tekstiä ”SOLD IN UK…”

Kiinteällä keskiöllä löytyy kolme erilaista UK 1. painoksen etikettiä. Tässä singlessä kiinteä keskiö ei ole enää harvinainen.

Levyhyllyssä on nyt kaikilla kolmella eri fonttikoolla ilmestyneet variaatiot. Periaatteessa siis nuo neljä erilaista joissa on siis myös tuo NCB kohdistus huomioituna. Pitää vielä saada ainakin yksi kiinteä keskiö ja kolme irrotettavaa keskiötä erilaisilla etiketeillä sekä tietenkin tuo ilman SIUK-tekstä oleva, joka on samalla harvinaisin näistä. Kaikkia muita on painettu suuria määriä.
No, tästä ”Norwich”-paketista saatiin ainakin yksi täydennys hyllyyn. Aiemmin ei ollut 1. painoksen variaatiota jossa biisien nimet suuremmalla, levitetyllä fontilla ja teksti NBC omalla rivillään. Lisäksi symboli ℗ on suurempi kuin vuosiluku.

Harvinaisuus: 1,5-

Levyhyllyn ER-singlejä

A-puoli

A-puoli

A-puoli

We Can Work It Out / Day Tripper (UK 2nd pressing) FACTORY SAMPLE

UK 2nd pressing 1964, Parlophone R5389
mothers, stampers: 1GGP, 5TM
7XCE 18341-4 / 7XCE 18342-1
Sleeve: -

Englannista, tarkemmin ottaen Leedsistä, West Yorkshiresta tuli neljä Factory Sample-tarralla varustettu singleä nippuna. Käsittelen kunkin yksitellen, eri päivityksenä.
Nippu on varsin mielenkiintoinen. Ei Factory Sample-tarroilla varustetut singlet sinänsä ole harvinaisia, mutta näissä kiinnosti alkuperä ja aina on toive löytää jotain spesiaalia. Singlet on toimitettu alun perin ilmeisesti Norwichiin. Kansissa on osoite leimattuna: W.E.Willson’s (Music) LTD. 24 White Lion Street. En tiedä mitä muuta soitin- ja musiikkikaupan omistaja puuhaili tai myi, mutta oletettavaa, että soitti ainakin singlejä. Singlet ovat vain vähän soitettuja, joten lienevät maanneet arkiston kätköissä. Kansiin on tarkkaan dokumentoitu kaikenlaista, kuten ilmestymispäivä, levytyspäivä, kestot, ja kataloginumerot.
Kyseistä kauppaa ei enää ole, netissäkin tietoa on vain muutama maininta asiakkailta, jotka aikoinaan niillä kulmilla pyörivät.
Jos tarkastelee ensimmäiseksi We Can Work It Out –singleä, voi huomata, että se on ihan normaali UK 2. painoksen prässäys, jonka tunnistaa helpoimmin etikettiä kiertävästä tekstistä ja joka alkaa sanoilla: ”THE GRAMOPHONE CO. LTD…”. UK 1. painos alkaa taas vanhemmalla: “THE PARLOPHONE CO. LTD…”.
WCWIO / DT oli aikoinaan tupla A-singlejulkaisu. Singlen molemmat puolet ovat siis merkitty A-puoleksi.

Täydellinen 1965-1969 UK-sarja tätä singleä olisi jotakuinkin seuraavanlainen:

Demo, valkoinen pohja suuri punainen A-kirjain molemilla puolilla
1.painos: teksti ”THE PARLOPHONE” (irrotettava keskiö) (2 erilaista variaatiota)
1.painos: teksti ”THE PARLOPHONE” (kiinteä keskiö) julkaistu vasta1969
2. painos: teksti ”THE GRAMOPHONE” (teksti NCB on omalla rivillään)
2. painos: teksti ”THE GRAMOPHONE” (teksti NCB on samalla rivillä kuin SONGS) (5 erilaista variaatiota)
3. painos: ilman tekstiä ”SOLD IN UK…” (irrotettava keskiö)
3. painos: ilman tekstiä ”SOLD IN UK…” (kiinteä keskiö)

Kokonaismääräksi tulee siis 12. Näistä harvinaisin on ilman muuta demo. Seuraavaksi harvinaisemmat ovat kiinteän keskiön 1. ja 3. painokset. 1. painoksen kiinteä keskiö on hämäävä. Etiketti on sama kuin 1. painoksessa, mutta todellisuudessa single on painettu vasta 1969, sillä molempien puolien mother on 12. Loput näistä singleistä ovat melko tavallisia.

Sitä en tiedä miten nämä singlet päätyivät Leedsiin, mutta siellä visiteeranneena tiedän ainakin sen, että duunarit käyvät ja töissä New Castlessa ja muuallakin Englannissa. Muutaman tunnin junamatkan päässä on Norwich. 
Niin tai näin, kiva laittaa tämä Levyhyllyyn vaikka ei olekaan kummoinen keräilyharvinaisuus. Ehkä enemmän kiinnostaa tuo alkuperä.

Harvinaisuus: 1,5-

Neljä Factory Sample singleä

Neljä Factory Sample singleä, kääntöpuolet

W.E. Willson's leima

Levyhyllyn WCWIO singlet

A-puoli

A-puoli

A-puoli

John Lennon: Mind Games / Meat City (UK 1st pressing)

UK 1st pressing 1973, Apple R5994
mothers, stampers: 1GM, (1)1RR
7YCE21736-2U + S-45-X48158-Z10 / 7YCE21737-2U + S-45-X48169-Z10
Sleeve: Picture sleeve

Johnin kuudes soolosingle hyllyyn. Mind Games ilmestyi kuvakannella, kuten kaikki edelliset viisi UK-singleäkin.
Tästä singlestä tehtiin demo, eli isohkolla A-kirjaimella varustettu A-puolen etiketti ja jonka molemmilla puolilla lukee DEMO RECORD NOT FOR SALE. Seuraava etiketti oli ilmeinen virhepainama, sillä demoon viittaavat tekstit oli poistettu, mutta A-puolen oikealle puolelle jäi vahingossa singlen aiottuun julkaisupäivämäärä (9.11.73). Päivämääräteksti on vain demoissa.  Päivämäärä ei myöskään toteutunut, sillä single julkaistiin virallisesti viikkoa myöhemmin: 16.11.1973. Kolmas etiketti on sitten tämä virallisempi UK 1. painos, josta ei kumma kyllä ole variaatioita. Keskellä olevan reiän ympärillä on kaulus, joka on A-puolella 2 cm ja B-puolella 1,5 cm. Joku laskee variaatioksi sen, että onko 2 cm joko A-puolella vai B-puolella. Kyseessä on kuitenkin ehkä vain satunnainen, painotekninen asia.

Run-out-groovella on käsinkirjoitettu S-alkuiset ”lisämatriisit”. Ne ovat Capitolin matriisit. Singlessä on siis sekä UK- että US-matriisit. Tiettävästi mitään -1U päättyvää matriisia ei ole, vaan aikaisin on tuo -2U.
Keräilymielessä ei sen enempää suuria tunteita herättävä julkaisu. Biisi on tietenkin loistava. B-puolen biisi Meat City on aavistuksen erilainen versio kuin pitkäsoitolla. En viitsi todeta väitettä oikeaksi tai vääräksi soittamalla, mutta on tiedossa, että Meat Cityn kohdassa noin 0:31 on outo, lyhyt ”puheosa”, joka vinyyliä väärinpäin soitettaessa sanoo ”Check the Album”. Kun tuo single-tehtävä on suoritettu, voi soittaa albumilla olevan raidan. Siinä, Meat Cityn vastaavassa kohdassa väärinpäin soitto saa aikaan lauseen ”Fuck a Pig”.

Jep. Nämä on näitä.

Harvinaisuus: 1+

Kannen etupuoli

Takakansi

A-puoli

B-puoli

Please Please Me / Ask Me Why (UK 1st pressing) MIGB, B-side JR- demo stamper

UK 1st pressing 1963, Parlophone R4983
mothers, stampers: 3GO, JR
7XCE 17217-1N / 7XCE 17218-1N
Sleeve: Parlophone stripes

Puna-hopeinen PPM-single saatu levyhyllyyn. Kyseessä on siis UK 1. painos. Näitä on jo kyllä aiemminkin. Etiketti ja vinyylin kunto ovat paremmat kuin aiemmassa MIGB-varustetussa variaatiossa, mutta ehkä se ratkaiseva asia oli kuitenkin se, että tässä on hyvin harvinainen stamper.
JR -stamperia EMI käytti vain promootio- ja demonstraatiotarkoitukseen painetuissa singleissä. JR on lyhennys sanoista Journalist Review. Yleensä kaikki EMI:n demot ja promot pitäisi ainakin 60-luvulla olla siis ilman mother –numeroa ja stampers-kirjaimina JR.
Monen artistin osalta näin onkin, mutta the Beatles on tässäkin asiassa poikkeus. Vain demosingle Love Me Do on ilmestynyt JR/JR –stamperseilla. Lisäksi tupla A-puolisessa demossa A Hard Day’s Night / Things We Said Today on AHDN-puolella JR. Toisella puolella on aika tavanomainen mother 2 ja stamper GG. Tietääkseni (muistaakseni) muita JR –stampereilla varustettuja demosinglejä ei the Beatlesilla ole.
Toisaalta sitten, The Beatlesilla on pari kaupalliseen tarkoitukseen tarkoitettuja singleä, joissa on normaali etiketti, mutta joista löytyy demo-stamper. Nämä ovat kysyttyjä ja melko harvinaisia. Uskoakseni JR voi löytyä kuitenkin vain Love Me Do:sta ja Please Please Me:stä.

Jos tarkastellaan stampereita, niin:

Love Me Do, Parlophonen valkoinen pohja ja punainen suuri A-kirjain, demo:
stampers: JR, JR

Love Me Do, puna-hopeinen UK 1. painoksen etiketti:
stampers: 1G, JR  tai 1P, JR

Please Please Me Parlophonen valkoinen pohja ja punainen suuri A-kirjain, demo:
stampers: 2O, 2GG

Please Please Me, puna-hopeinen UK 1. painoksen etiketti:
stampers: 3GO, JR

Please Please Me, puna-hopeinen UK 1. painoksen etiketti (factory sample-tarralla):
stampers: 3GO, 2GO

Kuten listasta voi huomata, Please Please Me:n demossa on molempien puolien mother 2. Tämä tarkoittaa, että demo-etiketit painettiin hyvin myöhäisessä vaiheessa. Itse asiassa arvelen, että ainoa JR-demo stamper löytyy juuri tuosta 3GO, JR yhdistelmästä.
Factory samplen yleisin (ei suinkaan ainoa) mother/stamper –koodi on 3GO, 2GO. A-puolen koodi on siis sama kuin JR:ssä. Arvellaan, että valkopohjaista demoa painettiin vain noin 200-250 kpl, joten muita stampers-koodeja tuskin tulee vastaan.
PPM on siis aika sekava, mutta yhtä epäselvä on jatkokin tuon singlen jälkeen. The Beatlesin singlejä painettiin niin suuria määriä, että demot otettiin kaupallisten singlejen joukosta, aika satunnaisestikin jopa. Ohessa olen listannut mielestäni originaalien demojen koodeja.

The Beatles demo-single mothers, stampers koodeja:

1. Love me Do  JR,JR
2. Please Please Me 2O, 2GG
3. From Me To You 1A, 1A
4. I Want To Hold Your Hand 3H, 1TL
5. A Hard Day’s Night JR, 2GG
6. Ticket To Ride 2L, 1T
7. We Can Work It Out 1A, 3RL
8. Paperback Writer 1G, 1P
9. All You Need Is Love 2GG, 1GA
10. Hello Goodbye 1G, 1G
11. Lady Madonna 1G, 1G
12. Something 3GL, 4RD

Something-demo on niin harvinainen, ettei siitä tahdo löytyä luotettavaa tietoa. A-puolen stamper taitaa olla tuo ilmoitettu. Demoja voi siis löytyä muillakin stampereilla tuon listan lisäksi, mutta nuo siis yleisimmät. Lista ei ole aukoton, vaan tehty sillä perusteella, että olen arvioinut aitouden ja kirjannut sitten ilmoitetut stampersit. Kolme demoa on myös omassa hyllyssä: We Can Work It Out, Paperback Writer ja All You Need Is Love. Demojen ostaminen vaatii malttia, tietoa ja tarkkaa tutkiskelua. Väärennöksiä on paljon. Eikä se tietenkään helpota ostoa, että stampers-koodi on yleensä jotain muuta kuin muilla artisteilla ja aukotonta luetteloa ei ole olemassa.
Jos siis demot olisivat ilmestyneet The Beatlesilla niin kuin monella muulla artistilla ennen kaupallisen singlen julkaisemista, järkeenkäypiä stamperskoodeja olisi vain JR,JR ja 1G,1G. Ohessa vertailun vuoksi kuvat myös hyllyssäni olevasta The Hollies: Searchin´-demosinglestä. Siinä on, kuten kuuluisikin: JR, JR. Itse olen harjoitellut tunnistamaan originaalit demot muiden artistien kuin The Beatlesin levyillä. Tuntemattoman artistin Parlophone tai Vee Jay demo/promo maksaa vain joitain euroja. Niihin voi sitten verrata The Beatles demoja.

Sellaista. Mielelläni tämän PPM:n laitan hyllyyn. Onhan tämä tietyllä tavalla erikoinen, vaikka kyse onkin normaalista, kaupalliseen tarkoitukseen valmistetusta/aiotusta UK 1. painoksesta. Tuskin JR-koodilla löytynee montaa sataa PPM-singleä.


Harvinaisuus: 3

Levyhyllyn PPM-singlet (boksisinglet puuttuvat kuvasta)

Parlophonen raidallinen levypussi

A-puoli

A-puoli

B-puoli

B-puoli

B-puoli, JR-stamper

B-puoli, JR-stamper

The Hollies: Searchin' Parlophone demo, A-puoli

The Hollies: Searchin' Parlophone demo, A-puoli JR-stamper (huomaa kuinka etiketti menee hammastuksen yli)

The Hollies: Searchin' Parlophone demo, B-puoli JR-stamper

Hey Jude! –LP (UK 4th pressing) EXPORT

UK 4th pressing, Apple CPCS106
mothers, stampers: 2RD, 1GG
matrix: YEEX150-1 / YEEX151-1
disc weight: 134 g

Aiemmin Levyhyllyssä oleva:
UK 2nd pressing, Apple CPCS106
mothers, stampers: 2GD, 1M
matrix: YEEX150-1 / YEEX151-1
disc weight: 142 g

Levyhyllyssä oli aiemmin vain yksi Hey Jude! export-LP. Tummalla omenalla varustettu CPCS106, jonka olen aiemmin erehdyksessä ilmoittanut olevan UK 3. painos. Kyseessä on siis tietenkin UK 2. painos, joka tuli ensimmäisen musta-hopea Parlophonen jälkeen. Hey Jude! exportia painettiin monta kertaa ja omenalla varustettu etiketti onkin yleisin ja helpoimmin saatavilla oleva UK The Beatles export ja toisalta kuriositeeettina HJ-Parlophonen musta-hopea on yksi kaikkein harvinaisimmista. Apple-etikettejä on muutamia erilaisia. Ihan ensimmäisessä oli virhe kahdessakin biisissä. Paperback Writer kirjoitettiin Paper Back Writer ja biisin Revolution perään lisättiin ylimääräinen s-kirjain, eli Revolutions. Ensin korjattiin Revolution ja vielä myöhemmin Paperback Writer.

Tässä siis Hey Jude! export albumin eri painokset:

1st Silver black Parlophone one EMI logo (yksi harvinaisimmista exporteista)
2nd Dark Apple, Paper Back Writer ja Revolutions
3rd Dark Apple, Paper Back Writer ja korjattu Revolution (etiketin reuna on nostettu – eri prässäyskone)
3rd Dark Apple, Paper Back Writer ja korjattu Revolution
3rd Lighter Apple, Paper Back Writer ja Revolutions (A-puolen keskiössä ylimääräinen rengas)
4th Light Apple, korjatut Paperback Writer ja Revolution

Apple etiketin painosmäärät eivät kuitenkaan voi olla erityisen suuret, sillä kun hyllyssä on nyt kaksi albumia: 2. ja 4. painos, 2-puolen mother/stamper-koodit ovat 1M ja 1GG. Väliin ei voi mahtuu jonkinlainen painosmäärä.

Jos oikein lasketaan kaavasta GRAMOPHLTD, niin:
M=4 ja GG=11. Väliin mahtunee 7*5000 = 35000 kpl. Jos kaikki stamperit käytettiin järjestyksessä. Määrä jakaantuu siis kaikkiin painoksiin.

60-luvun alussa stamper kesti vain noin 300 vinyylin painamisen, mutta oletan, että ainakin jo 70-luvulla samalla stamperilla saattoi painaa jopa 5000 levyä. EMI on itse ilmoittanut jotain sen suuntaista tai siis ainakin sen, että stamperilla painettiin enemmän kuin 300 levyä. Arvailua tämä kyllä on.
Näissä kahdessa on eroa myös kannen osalta, vaikka Garrod & Lofthouse on tehnyt molemmat. Varsin mielenkiintoista.
2. painoksen kansi on liimattu takakansi viimeisenä ja 4. painoksen kansi etupuoli viimeisenä. Sauma on siis eri kohdassa. 2.painoksen kannen sisus on harmaa, vähän kuin Let It Be boksin pohja. 4. painoksessa kannen sisus on keltainen tai kellertävä. Väriero on huomattava. Alkupään painoksissa on siis oltava harmaa sisus.

Harvinaisuus: 1,5++

Levyhyllyn Hey Jude -LPt

Kannet liimattu eri puolilta kiinni

Kansien sisusta on eri värinen

Kannen etupuoli

Takakansi

Sisäpussi

1-puoli

2-puoli

2-puolen mother

2-puolen stamper

Hyllyssä aiemmin ollut dark apple, 1-puoli, Paper Back Writer & Revolutions

Hyllyssä aiemmin ollut dark apple, 2-puoli