perjantai 10. heinäkuuta 2015

Please Please Me / Ask Me Why (UK 1st pressing) MIGB, B-side JR- demo stamper

UK 1st pressing 1963, Parlophone R4983
mothers, stampers: 3GO, JR
7XCE 17217-1N / 7XCE 17218-1N
Sleeve: Parlophone stripes

Puna-hopeinen PPM-single saatu levyhyllyyn. Kyseessä on siis UK 1. painos. Näitä on jo kyllä aiemminkin. Etiketti ja vinyylin kunto ovat paremmat kuin aiemmassa MIGB-varustetussa variaatiossa, mutta ehkä se ratkaiseva asia oli kuitenkin se, että tässä on hyvin harvinainen stamper.
JR -stamperia EMI käytti vain promootio- ja demonstraatiotarkoitukseen painetuissa singleissä. JR on lyhennys sanoista Journalist Review. Yleensä kaikki EMI:n demot ja promot pitäisi ainakin 60-luvulla olla siis ilman mother –numeroa ja stampers-kirjaimina JR.
Monen artistin osalta näin onkin, mutta the Beatles on tässäkin asiassa poikkeus. Vain demosingle Love Me Do on ilmestynyt JR/JR –stamperseilla. Lisäksi tupla A-puolisessa demossa A Hard Day’s Night / Things We Said Today on AHDN-puolella JR. Toisella puolella on aika tavanomainen mother 2 ja stamper GG. Tietääkseni (muistaakseni) muita JR –stampereilla varustettuja demosinglejä ei the Beatlesilla ole.
Toisaalta sitten, The Beatlesilla on pari kaupalliseen tarkoitukseen tarkoitettuja singleä, joissa on normaali etiketti, mutta joista löytyy demo-stamper. Nämä ovat kysyttyjä ja melko harvinaisia. Uskoakseni JR voi löytyä kuitenkin vain Love Me Do:sta ja Please Please Me:stä.

Jos tarkastellaan stampereita, niin:

Love Me Do, Parlophonen valkoinen pohja ja punainen suuri A-kirjain, demo:
stampers: JR, JR

Love Me Do, puna-hopeinen UK 1. painoksen etiketti:
stampers: 1G, JR  tai 
1P, JR

Please Please Me Parlophonen valkoinen pohja ja punainen suuri A-kirjain, demo:
stampers: 2O, 2GG

Please Please Me, puna-hopeinen UK 1. painoksen etiketti:
stampers: 3GO, JR

Please Please Me, puna-hopeinen UK 1. painoksen etiketti (factory sample-tarralla):
stampers: 3GO, 2GO

Kuten listasta voi huomata, Please Please Me:n demossa on molempien puolien mother 2. Tämä tarkoittaa, että demo-etiketit painettiin hyvin myöhäisessä vaiheessa. Itse asiassa arvelen, että ainoa JR-demo stamper löytyy juuri tuosta 3GO, JR yhdistelmästä.
Factory samplen yleisin (ei suinkaan ainoa) mother/stamper –koodi on 3GO, 2GO. A-puolen koodi on siis sama kuin JR:ssä. Arvellaan, että valkopohjaista demoa painettiin vain noin 200-250 kpl, joten muita stampers-koodeja tuskin tulee vastaan.
PPM on siis aika sekava, mutta yhtä epäselvä on jatkokin tuon singlen jälkeen. The Beatlesin singlejä painettiin niin suuria määriä, että demot otettiin kaupallisten singlejen joukosta, aika satunnaisestikin jopa. Ohessa olen listannut mielestäni originaalien demojen koodeja.

The Beatles demo-single mothers, stampers koodeja:

  1. Love me Do  JR,JR
  2. Please Please Me 2O, 2GG
  3. From Me To You 1A, 1A
  4. I Want To Hold Your Hand 3H, 1TL
  5. A Hard Day’s Night JR, 2GG
  6. Ticket To Ride 2L, 1T
  7. We Can Work It Out 1A, 3RL
  8. Paperback Writer 1G, 1P
  9. All You Need Is Love 2GG, 1GA
  10. Hello Goodbye 1G, 1G
  11. Lady Madonna 1G, 1G
  12. Something 3GL, 4RD
Something-demo on niin harvinainen, ettei siitä tahdo löytyä luotettavaa tietoa. A-puolen stamper taitaa olla tuo ilmoitettu. Demoja voi siis löytyä muillakin stampereilla tuon listan lisäksi, mutta nuo siis yleisimmät. Lista ei ole aukoton, vaan tehty sillä perusteella, että olen arvioinut aitouden ja kirjannut sitten ilmoitetut stampersit. Kolme demoa on myös omassa hyllyssä: We Can Work It Out, Paperback Writer ja All You Need Is Love. Demojen ostaminen vaatii malttia, tietoa ja tarkkaa tutkiskelua. Väärennöksiä on paljon. Eikä se tietenkään helpota ostoa, että stampers-koodi on yleensä jotain muuta kuin muilla artisteilla ja aukotonta luetteloa ei ole olemassa.
Jos siis demot olisivat ilmestyneet The Beatlesilla niin kuin monella muulla artistilla ennen kaupallisen singlen julkaisemista, järkeenkäypiä stamperskoodeja olisi vain JR,JR ja 1G,1G. Ohessa vertailun vuoksi kuvat myös hyllyssäni olevasta The Hollies: Searchin´-demosinglestä. Siinä on, kuten kuuluisikin: JR, JR. Itse olen harjoitellut tunnistamaan originaalit demot muiden artistien kuin The Beatlesin levyillä. Tuntemattoman artistin Parlophone tai Vee Jay demo/promo maksaa vain joitain euroja. Niihin voi sitten verrata The Beatles demoja.

Sellaista. Mielelläni tämän PPM:n laitan hyllyyn. Onhan tämä tietyllä tavalla erikoinen, vaikka kyse onkin normaalista, kaupalliseen tarkoitukseen valmistetusta/aiotusta UK 1. painoksesta. Tuskin JR-koodilla löytynee montaa sataa PPM-singleä.


Harvinaisuus: 3


Levyhyllyn PPM-singlet (boksisinglet puuttuvat kuvasta)

Parlophonen raidallinen levypussi

A-puoli

A-puoli

B-puoli

B-puoli

B-puoli, JR-stamper

B-puoli, JR-stamper

The Hollies: Searchin' Parlophone demo, A-puoli

The Hollies: Searchin' Parlophone demo, A-puoli JR-stamper (huomaa kuinka etiketti menee hammastuksen yli)

The Hollies: Searchin' Parlophone demo, B-puoli JR-stamper

torstai 2. heinäkuuta 2015

Hey Jude! –LP (UK 4th pressing) EXPORT

UK 4th pressing, Apple CPCS106
mothers, stampers: 2RD, 1GG
matrix: YEEX150-1 / YEEX151-1
disc weight: 134 g

Aiemmin Levyhyllyssä oleva:
UK 2nd pressing, Apple CPCS106
mothers, stampers: 2GD, 1M
matrix: YEEX150-1 / YEEX151-1
disc weight: 142 g

Levyhyllyssä oli aiemmin vain yksi Hey Jude! export-LP. Tummalla omenalla varustettu CPCS106, jonka olen aiemmin erehdyksessä ilmoittanut olevan UK 3. painos. Kyseessä on siis tietenkin UK 2. painos, joka tuli ensimmäisen musta-hopea Parlophonen jälkeen. Hey Jude! exportia painettiin monta kertaa ja omenalla varustettu etiketti onkin yleisin ja helpoimmin saatavilla oleva UK The Beatles export ja toisalta kuriositeeettina HJ-Parlophonen musta-hopea on yksi kaikkein harvinaisimmista. Apple-etikettejä on muutamia erilaisia. Ihan ensimmäisessä oli virhe kahdessakin biisissä. Paperback Writer kirjoitettiin Paper Back Writer ja biisin Revolution perään lisättiin ylimääräinen s-kirjain, eli Revolutions. Ensin korjattiin Revolution ja vielä myöhemmin Paperback Writer.

Tässä siis Hey Jude! export albumin eri painokset:

1st Silver black Parlophone one EMI logo (yksi harvinaisimmista exporteista)
2nd Dark Apple, Paper Back Writer ja Revolutions
3rd Dark Apple, Paper Back Writer ja korjattu Revolution (etiketin reuna on nostettu – eri prässäyskone)
3rd Dark Apple, Paper Back Writer ja korjattu Revolution
3rd Lighter Apple, Paper Back Writer ja Revolutions (A-puolen keskiössä ylimääräinen rengas)
4th Light Apple, korjatut Paperback Writer ja Revolution

Apple etiketin painosmäärät eivät kuitenkaan voi olla erityisen suuret, sillä kun hyllyssä on nyt kaksi albumia: 2. ja 4. painos, 2-puolen mother/stamper-koodit ovat 1M ja 1GG. Väliin ei voi mahtuu jonkinlainen painosmäärä.

Jos oikein lasketaan kaavasta GRAMOPHLTD, niin:
M=4 ja GG=11. Väliin mahtunee 7*5000 = 35000 kpl. Jos kaikki stamperit käytettiin järjestyksessä. Määrä jakaantuu siis kaikkiin painoksiin.

60-luvun alussa stamper kesti vain noin 300 vinyylin painamisen, mutta oletan, että ainakin jo 70-luvulla samalla stamperilla saattoi painaa jopa 5000 levyä. EMI on itse ilmoittanut jotain sen suuntaista tai siis ainakin sen, että stamperilla painettiin enemmän kuin 300 levyä. Arvailua tämä kyllä on.
Näissä kahdessa on eroa myös kannen osalta, vaikka Garrod & Lofthouse on tehnyt molemmat. Varsin mielenkiintoista.
2. painoksen kansi on liimattu takakansi viimeisenä ja 4. painoksen kansi etupuoli viimeisenä. Sauma on siis eri kohdassa. 2.painoksen kannen sisus on harmaa, vähän kuin Let It Be boksin pohja. 4. painoksessa kannen sisus on keltainen tai kellertävä. Väriero on huomattava. Alkupään painoksissa on siis oltava harmaa sisus.

Harvinaisuus: 1,5++

Levyhyllyn Hey Jude -LPt


Kannet liimattu eri puolilta kiinni


Kansien sisusta on eri värinen


Kannen etupuoli


Takakansi


Sisäpussi


1-puoli


2-puoli


2-puolen mother


2-puolen stamper


Hyllyssä aiemmin ollut dark apple, 1-puoli, Paper Back Writer & Revolutions


Hyllyssä aiemmin ollut dark apple, 2-puoli






sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

John Lennon: Stand By Me / Move Over Ms. L (UK 3rd pressing 1975-1981) -1U, -3

UK 3rd pressing 1975-1981, Apple R6005
mothers, stampers:
7YCE 21765-1U + S-45-X-49138-A-29 MCR / 7YCE 21766-3
Sleeve: Plain

John Lennonin UK 9. soolosingle hyllyyn. Singlen tarkoituksena oli mitä ilmeisimmin saada lisäpotkua pitkäsoiton “Rock’n’Roll” myyntiin. Tämä single ilmestyi ilman kuvakansia, eli pelkässä mustassa pussissa.

SBM julkaistiin uudelleen vuonna 1981. Mistä sitten tietää, että onko kyseessä 1975 vai 1981 painos? Matriisista tietenkin ja muutamista muistakin asioista. Ensimmäisen etiketin A-puolen biisin tekijöiksi on merkitty ”King-Glick” ja vasemmassa laidassa on julkaisuoikeudet omistava ”Trio Music”. Myöhemmin tekstit vaihtuivat niin, että biisin tekijät olivat ”King-Leiber-Stoller” ja oikeudet merkittiin ”Charlin Mus. Corp” nimiin. Välissä oli kuitenkin siirtymävaiheen painos, jossa oli King-Glick ja Charlin Mus. Corp. Glick –salanimen taakse kätkeytyvät siis herrat, Jerry Leiber ja Mike Stoller.

Sanoisin siis, että UK-painokset voidaan jakaa seuraavasti:

1. painos King-Glick ja Trio Music
2. painos King-Glick ja Charlin Mus. Corp
3. painos King-Leiber-Stoller ja Charlin Mus. Corp

Ensimmäisen painoksen matriisi päättyy molemmilla puolilla -1U.

Esimerkiksi demossa on matriisit:

7YCE 21765 - 1U, S-45-X-49138-A-29 MCR
7YCE 21766 - 1U, S-45-X-49204 29

Ko. demo on mother/stamper -koodilla 1G ja 1G, joten se on ihan ensimmäisiä painettuja kappaleita. S-alkuinen, käsinkirjoitettu matriisi on Capitolin. Singlessä on siis UK ja US matriisit. Levyhyllyyn hankitussa singlessä on Capitolin matriisi vain A-puolella.

Harvinaisuus: 1+

A-puoli

A-puoli

B-puoli

tiistai 16. kesäkuuta 2015

I Want To Hold Your Hand / This Boy (UK 2nd pressing) “SOLD IN U.K. SUBJECT TO RESALE…”

UK 2nd pressing 1968, Parlophone R5084
mothers, stampers: 16MLA, 22MAM
7XCE 17559-1N / 7XCE 17560-1N
Sleeve: Parlophone Company sleeve

Jopa kiusallisen harvinainen I Want To Hold Your Hand UK 2.painos levyhyllyyn. Tätä on odoteltu jo jonkin aikaa.
Originaalia IWTHYH –singleä painettiin jo alun perin melkoinen määrä. UK 1. Parlophonen painoksen lisäksi sitä tilattiin lisäksi kahdelta sopimustoimittajalta, kun EMI:n oma kapasiteetti ei riittänyt. Oriole ja Decca painoivat siis oman osansa. Painokset olivat sen verran suuria, että nämä sopimussingletkin ovat  melko tavallisia, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta: kiinteän keskiön Oriolen painos on toisaalta sitten taas erityisen harvinainen.

Koska singleä painettiin niin suuria määriä heti 1963, tarvetta 2. painokselle ei ollut pitkään aikaan. Vuonna 1968 painettiin kuitenkin pieni määrä lisää, jolloin keskiössä on teksti “SOLD IN U.K. SUBJECT TO RESALE…”.
Vuoden 1969 painosta ei tästä singlestä tehty, vaan 1968 SIUK:n jälkeen levyä painettiin seuraavaksi 1972. Silloin ilmestyi hieman eriskummallinen yhden EMI-laatikon etiketti, jossa etikettiä kiertävä teksti oli ”THE GRAMOPHONE CO. LTD…”. Vuonna 1976 samantyylinen etiketti ilmestyi singlesboksia varten, mutta tällöin etikettiä kiersi ”THE EMI RECORDS LTD…”. IWTHYH on ainoa The Beatles single, joka ilmestyi tuolla ”GRAMO” –tekstillä ja yhdellä EMI-laatikolla.

Harvinaiset UK IWTHYH singlet :
Demo, Parlophone
Solid centre Parlophone 1. painos
Solid centre Oriole 1. painos
Solid centre Parlophone (“SOLD IN U.K. SUBJECT TO RESALE…”) 2. painos
Push-out centre Parlophone (“SOLD IN U.K. SUBJECT TO RESALE…”) 2. painos

Melko tavalliset UK IWTHYH singlet:

Push-out centre, Parlophone 1. painos (N.C.B. tai ilman N.C.B.) 
Push-out centre, Decca 1. painos (N.C.B. tai ilman N.C.B.)
Push-out centre, Oriole 1. painos (N.C.B. tai ilman N.C.B.)
Push-out, Parlophone 70-80-luvun painokset yhdellä EMI-laatikolla (hieman harvinaisempi on yhden EMI-laatikon etiketti 70-luvun alkupuolelta, jonka kehää ympäröivä teksti alkaa sanoilla: ”The Gramophone Co. Ltd…”)

Virheelliset (harvinaiset) UK IWTHYH singlet:
A-puolen etiketti on sama kuin 1. painoksessa ja B-puolella on yhden EMI-laatikon etiketti vuodelta 1976.
Push-out centre Parlophone (“SOLD IN U.K. SUBJECT TO RESALE…”) 2. painos. Levyn molemmilla puolilla on This Boy –etiketti.

Listan harvinaiset singlet ovat hinnaltaan kolminumeroisia, eikä ensimmäinen luku ole yleensä yksi. Tavalliset singlet ovat joistain euroista pariin kymppiin. Näiden välimaastoon voivat mennä vaikka ”FACTORY SAMPLE” –tarralla varustetut tai hyvin aikaisella mothers/stmpers –koodilla merkityt singlet. 1G, 1G saattaisi olla hyvinkin arvokas, jos sellainen löytyisi. Demo-levyn mother/stamper-koodi on monesti 3H, 1TL eli demoa ei painettu heti alussa.
Jos vertaa IWTHYH SIUK singlen harvinaisuutta vaikka Love Me Do:n SIUK-tekstillä varustettuun, niin IWTHYH on karkeasti ottaen puolet kalliimpi, mutta oikeasti vielä sitäkin enemmän harvinainen. Näitä tulee vastaan jopa harvemmin kuin solid centreä.



Harvinaisuus: 4


Levyhyllyn IWTHYH-UK singlejä. Kuvasta puuttuu singles collectionin 1976 ja 1982 painokset,


Parlophonen pussi


Parlophonen pussi


A-puoli


A-puoli


A-puoli, matriisi


B-puoli


B-puoli


B-puoli, matriisi

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Tomorrow Never Knows –LP (EU counterfeit 2013) Purple vinyl

EU counterfeit pressing 2013
mothers, stampers: n/a
matrix: n/a
disc weight: 172 g

Hieman poikkeuksellinen on päivitys ja tuote Levyhyllyyn. Apple julkaisi iTunesissa sisällöltään aika paljon normaalista poikkeavan 14-biisisen kokoelman vuonna 2012. iTunesin latausjulkaisua promottiin varsin pienimuotoisesti LP-levyn muodossa. Levyä painettiin mainostamistarkoitukseen tiettävästi vain 1000 kpl. Promootiolevy sisälsi vinyylin lisäksi latauskoodin iTunesin kautta, josta biisit saattoi siis imuroida M4A-formaatissa. Latauskoodi oli voimassa vain rajatun ajan.
Jos jotain The Beatles ”uutta” ja virallista promoa painetaan vain 1000 kpl, herättää se kiinnostuksen keräilijöissä. Niin kävi tässäkin. Kun saatiin varmuus, että LP on ylipäätään olemassa, alkoi kysyntä ja sen seurauksena huutokaupat. Rajallisen määrän levystä huudettiin jopa hieman yli 1000 euroa. Tällä hetkellä niitä on edelleen tarjolla, keskihinta lienee noin 500 euroa. Eli alkuinnostus näyttää pysähtyneen ja järki on tullut hieman jälkijunassa mukaan.
Kallis ”uutuusharvinaisuus” sai tietenkin aikaan sen, että piraatteja, väärennöksiä jälkipainoksia ja uudelleenjulkaisuja (counterfeit, repressing, reissue) alettiin syytää tarjolle. Kaikki ne olivat tietenkin epävirallisia julkaisuja ja tekijänoikeusloukkauksia.
Väärennökset olivat tiettävästi kaikki painettu värivinyyliin. Värejä ovat ainakin oranssi, ruskea, punainen ja purppura.

Kun originaaleja oli vain se 1000 kpl ja niitä löytyi esim. meksikolaiselta radioasemalta, ei siinä innostuksessa kukaan keräilijä oikein osannut sanoa, miltä originaali näyttää, eikä tietoa löytynyt. Väärennökset menivät siis kaupaksi varmaan aika hyvinkin. Niitä kun markkinoitiin uudelleenjulkaisun lisäksi tietysti myös alkuperäisinä promoina. Väärää tietoa on edelleen internet pullollaan. Luotettavallakin sivulla saattaa olla kuva punaisesta vinyylistä ja sen kerrotaan olevan originaali.

Originaalin tunnistaa mm. seuraavista asioista:
Matriisit: BC 83972-01A1 3197551 A2 ja BC 81606-01B1 3197551 B1
Sisäpussissa on iTunesin yksilöllinen latauskoodi
Vinyylin väri on musta

Väärennöksen tunnistaa taasen:
Matriisit: ei ole
Sisäpussi on valkoinen standardi, ilman mitään tekstejä.
Vinyylin väri on jotain muuta kuin musta (ei ole toki poissuljettu, että mustan vinyylin väärennöksiäkin olisi)

Tämä koko juttu viimeistään todistaa, kuinka hulluksi The Beatles-keräily saattaa välillä mennä. Vaikka saisikin oikean 2012 promo-LP:n, mutta maksaa siitä 1000 eur, onko siinä enää mitään järkeä? Samalla summalla saa loistavakuntoisen UK Please Please Me kulta-mustan etiketin mono-painoksen. Tai vaikkapa jonkin exportin. Ymmärrän oston, jos omassa kokoelmassa on täydellinen UK-sarja kaikista vinyyleistä variaatioineen, mutta sellaista ei ainakaan tiettävästi vielä kukaan omista.
Syy miksi hankin tämän epävirallisen painoksen hyllyyn, on se, että yritän ymmärtää logiikkaa, millä perusteella nämä toisistaan poikkeavat biisit on mahdutettu samaan pitkäsoittoon, eli uteliaisuus ja toisaalta hinta oli suhteellisen sopiva (20 eur) uudesta vinyylistä. Käypä hinta tästä olisi kuitenkin vain 10-15 eur.

Popsiken mukaan tällaisesta purppuranvärisestä vinyylistä on maksettu yli 200 euroa ja ehkä enemmänkin, kun on jätetty mainitsematta sana purple ja myyty originaalina.

Joka tapauksessa 172g levy soi hyvin, enkä osaa laatua tietenkään verrata originaaliin promoon, kun sellaista ei hyllyssä ole. Eikä varmaan tule. Biisivalikoima on kylla aika hauska. Jostain kumman syystä sain hävitettyä vinyylin purppurasävyn melko hyvin digikuvatessa. Huono kuvaaja kun olen.

Harvinaisuus: 0+

Kannen etupuoli


Takakansi


Takakansi


Sisäpussi


1-puoli


1-puoli


2-puoli


2-puoli

perjantai 5. kesäkuuta 2015

A Hard Day’s Night –LP (UK 1st pressing) MONO wide font EJD-cover

UK 1st pressing 1964, Parlophone PMC1230
Mothers, stampers: 3GTD, 7RDG
XEX481-3N, XEX482-3N
disc weight: 154 g
KT-verokoodi

Aiemmin Levyhyllyssä oleva:
UK 1st pressing 1964, Parlophone PMC1230
Mothers, stampers: 3LO, 7TL
XEX481-3N, XEX482-3N
disc weight: 160 g
MT-verokoodi

AHDN-variaatio hyllyyn. Ns. chubby- tai pikemminkin wide-fontilla on painettu kaksi erilaista mono UK 1. painoksen etikettivariaatiota. Nyt hyllyyn saatiin se puuttuva. Kansiakin on kahden eri valmistajan originaaleja: Garrod & Lofthouse ja Ernest J. Day. Nyt sain samalla puuttuvan EJD:n. Voisi sanoa, että kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Wide font on ihan ensimmäinen etiketti. Sen tunnistaa helpoimmin tekstistä PMC 1230, joka on siis suuri ja leveä, verrattuna muihin kelta-mustiin etikettivariaatioihin.

Nämä kaksi wide font etikettivariaatiota eroavat siis toisistaan vain sillä, miten yhtyeen nimi on sijoitettu. Toisessa se on lähempänä tekstiä ”(Lennon-McCartney)” ja toisessa se taas on sijoitettu lähemmäksi tekstiä ”Northern Songs Music Ltd.”. 


1-puoli, THE BEATLES -teksti ylempänä

1-puoli, THE BEATLES -teksti alempana
Tämä on aika tarkkaa puuhaa kun yrittää saada mahdollisimman paljon variaatioita hyllyyn ja koittaa vielä muistaa miten ne variaatiot erosivat toisistaan...

AHDN mono UK 1. painos ei ole sinällään kovinkaan harvinainen, sillä painosmäärät olivat suuria. Hyväkuntoisena sellainen on kuitenkin jopa hieman vaikeaa saada. Hyväkuntoisella tarkoitan tässä vähintään excellent-kuntoista kappaletta.

Aiemmin hyllyssä olevassa on 1-puolen etiketissä on verokoodi MT, jota voidaan pitää virheenä. Se oli vanhentunut jo jonkin aikaa sitten. MT-verokoodi piti olla käytössä vain tammikuusta kesäkuun loppuun 1963. Se ei kuitenkaan ole mahdottoman harvinainen poikkeus. MT-koodia voi löytyä vielä stereo Help! -albumista, mono Rubber Soulista tai jopa vielä mono Collection Of Oldiesistakin. 


Harvinaisuus: 1,5



Kannen etupuoli


Takakansi


Takaknsi, Ernest J. Day


Sisäpussi, Emitex riisipaperi


1-puoli


2-puoli


2-puoli, KT-verotunnus


(aiemmin hyllyssä oleva) 1-puoli


(aiemmin hyllyssä oleva) 1-puoli, MT-verokoodi


(aiemmin hyllyssä oleva) 2-puoli