With The Beatles -LP (UK 3rd pressing) STEREO, Wilson

UK 3rd pressing 1966, Parlophone PCS3045 (UK)
YEX110-2, YEX111-2
mothers, stampers 2RP / 3GL
The Gramophone CO.LTD…
Sold in U.K. Subject to resale…
Till There Was You credits: “Wilson” instead of “Willson”

Inner sleeve:  Black and white advertising, version 1
disc weight: 149g

Levyhyllyyn haetaan, ei ainoastaan puuttuvia painoksia, vaan välillä myös parempikuntoisia yksilöitä. WTB UK 3. stereopainos oli jo hyllyssä, mutta kunto ei aivan tyydyttänyt. Nyt hankittu on kannen osalta EX ja levy EX+.

Spizer / Daniels –kirjan mukaisia variaatioita on lähes mahdotonta hankkia kaikkia. Tarkoitan siis sellaisia variaatioita, joiden tunnistaminen ilman, että molemmat etiketit ovat vierekkäin, kirja kädessä ja suurennuslasi toisessa, on erittäin vaikeaa. Silloin puhutaan tekstien liikkumisesta millin osien verran suuntaan tai toiseen. Samalla kun hakee parempikuntoista, voi käydä tuuri ja levy onkin variaatio, jota ei vielä kokoelmassa ole. Tällä kertaa niin kävi, nyt hankittu on erilainen verrattuna aikaisempaan. Eroa on kuitenkin vain soittopuolta osoittavan numeron pystysuuntaisessa kohdistuksessa ja tekstin: ”SOLD IN U.K. SUBJECT TO RESALE…” sivusuuntaisessa sijainnissa verrattuna katalooginumeroon ”PCS 3045”. Levyn nimen teksti: ”WITH THE BEATLES” on myös aavistuksen ylempänä. Aikaisemmin levyhyllyssä ollutta painosta en itse asiassa löydä sitten millään koko kirjasta. Harvinaisuudesta ei kuitenkaan ole kysymys, vaan yksi niistä loputtomista variaatioista. 

Tämä loistokuntoinen levy hankittiin YS-exportin tapaan, asiantuntijan sijaan antiikkikauppiaalta. Tällä kertaa Saksan naapurista Hollannista. Hinta oli erityisen kohtalainen ja oli ihan pakko ottaa kuvat paketoinnista, joka mukaili saksalaisen kauppiaan paketointitapaa. Yli 15 cm paksu paketti kestää kaikki olan yli heitot välillä Amsterdam-Helsinki. 1-puolen Till There Was You biisin krediitit omaava Willson on väärinkirjoitettuna tässäkin painoksessa: Wilson. i-kirjain on sen verran epäselvä, että voisihan tuo olla jopa Wllson…

Harvinaisuus: 1,5++

Paketti

Etupuoli

Etupuoli

Takakansi

Takakansi

Sisäpussi

Sisäpussi

Selkämys 

1-puoli

1-puoli, KT-verokoodi

1-puoli, Wilson

2-puoli

A Collection Of Oldies…But Goldies -LP (UK 2nd pressing) STEREO

UK 2nd pressing 1969, Parlophone PCS7016
Mothers, stampers: 2MR, 1MD
YEX619-1G, YEX620-1G
disc weight: 137 g
Inner sleeve: ”Patent Applied For”, 1966-1968

Levyhyllystä puuttui A Collection Of Oldies kokoelma-albumin UK 2. stereopainos, vuodelta 1969. Nyt sellainenkin on saatu, ainakin melkein. 1-puolen etiketti on kuten kuuluukin, ilman keskellä olevaa tekstiä: ”SOLD IN U.K. SUBJECT TO RESALE…”, joka jäi pois vuoden 1969 puolivälin aikoihin. 2-puolella on kuitenkin vanhempi etiketti, jossa ko. teksti on. Näitä siirtymisvaiheen (crossover) painoksia löytyy monistakin levyistä. Vanhat etiketit käytettiin pois. 

Koska tätä levyä ei ole Levyhylly-blogissa vielä aiemmin käsitelty, laitan kuvat myös 1. painoksen monosta ja stereosta sekä vuoden 1969 yhden EMI-logon 3. painoksen stereosta. Stereo-kansissa on keskenään pieni ero: etupuolen teksti ”stereo” on toisessa kannessa oikeassa yläkulmassa, valkoisella alueella (kuten varmaan oli tarkoituskin), mutta toisessa se on pudotettu kuvan päälle. Kuvan päälle pudotetun stereon kannet on painanut Ernest J. Day. Kaikki valkoisella alueella olevat mono – ja stereokannet on painanut Garrod & Lofthouse. EJD ei painanut yhtään monokantta.

Sekin on maininnan arvoista, että matriisi päättyy, levyn molemmilla puolilla, kaikista muista levyistä poiketen: -1G. Tätä sekoitetaan aina välillä mother ja stamper –koodiin. Mainostetaan mukamas ensimmäisen päivän painatuksena, vaikka kaikissa näissä eri painoksissa on samaan päättyvä matriisi.

Yhden EMI-logon painoksen kannesta voi päätellä, ettei ihan vuoden 1969 kappaleesta olisi kyse. Flipbackit on jo jätetty pois. Kansi viittaa lähelle vuotta 1973. Tällöin oli käytössä jo kahden EMI-logon painos, etikettiä kiertävällä tekstillä ”THE GRAMOPHONE CO. LTD…”. Yhden logon painoksia taatusti pussitettiin uudempiin kansiin, myytäväksi vielä 70-luvun alussa.
Takakannen kuva on peilikuva alkuperäisestä otoksesta. Syytä on vaikea arvailla, miksi kuva on käännetty. Kuvan on ottanut Robert Whitaker, joka on kuitenkin takakannen krediitteihin kirjoitettu ”Whittaker”. Virhe on kaikissa kansissa. Japanilaisessa A Collection Of Oldies –albumissa takakannen kuva on esitetty oikein päin. Ehkä tästä saa yhden syyn hankkia myös japanilainen versio. 

Labelissa oleva katalooginumero voi olla PCS 7016 tai PCS. 7016. Ylimääräisellä pisteellä varustettuja tai ilman sitä olevia esiintyy variaationa 1.-3. painoksen stereoetiketeissä.

Harvinaisuus: 1,5

Etupuoli (2nd stereo)

Takakansi (2nd stereo)

Sisäpussi

1-puoli (2nd stereo)

2-puoli (2nd stereo)

G&L ja EJD

Etupuoli (1st mono)

Takakansi (1st mono)

1-puoli (1st mono)

2-puoli (1st mono)

Etupuoli (1st stereo)

Takakansi (1st stereo)

Takakansi Ernest J. Day

1-puoli (1st stereo)

2-puoli (1st stereo)

Etupuoli (3rd stereo)

Takakansi (3rd stereo)

Takakansi (3rd stereo)

1-puoli (3rd stereo)

2-puoli (3rd stereo)

Meet The Beatles -LP (JAPAN 1st pressing) MONO ¥1500

JPN 1st pressing 1964, Odeon OR7041
Mothers, stampers:
2EJ-13-2 23, 2EJ-14-3 7
disc weight: 146g
Inner sleeve: advertising

Tämä levyhyllyyn saatu pitkäsoitto on ensimmäinen Japanissa ilmestynyt The Baetles albumi. LP:n julkaisupäivämääräksi on ilmoitettu 15.4.1964.

Mielenkiintoiseksi japanilaiset The Beatles-painokset tekee, ei vähiten niiden väri, joka on siis läpikuultavan punainen. Mustia kiekkoja ilmestyi melkoisen harvakseltaan vuosien 1964-1969 välillä japanilaisina painoksina. Toinen seikka on se, että Toshiban painoksia pidetään laadullisesti erittäin hyvinä. Levyt siis painoi Toshiban tehdas, Odeonin levymerkillä.

Japani kunnostautui varmaankin koko maailman tuotteliaimpana The Beatles-levyjen julkaisijana. Koko UK-diskografia ilmestyi samansisältöisenä ja sen lisäksi US-levyjen variaatioita ja maan omia kokoelmia. Alkupään originaalit Odeon-monot on helppo tunnistaa: niissä on etiketin alalaidassa teksti ”LONG PLAYING”, joka poistui kuitenkin jo syksyllä 1965. Kannen ehkä tärkein indikaattori on vasemman alalaidan hinta. Tässä 1. painoksessa se on ¥1500 ja seuraavissa painoksessa ¥1700, ¥1800 jne .

60-luvun puolivälin jälkeiset painokset ovat aika yleisiä, eikä niistä tavallisimmin löydy erityisiä harvinaisuuksia, johtuen suurista painosmääristä. Paitsi jos löytyy mustana vinyylinä…

Tästä levystä puuttuu aina mainostettu OBI. Se on vain sellainen levy-yhtiön lappunen tai ns. vyö, joka näissä ihan ensimmäisissä painoksissa roikkui kannen etupuolen vasemmassa ylälaidassa ja joka myöhemmin tehtiin koko kantta kiertäväksi yhtenäiseksi nauhaksi. Niitä käsittääkseni pelastui jatkossa enemmän kun nauhasta tuli yhtenäinen. Kannet ovat aika ohutta materiaalia, sen puoleen onkin aika ihmeellistä miten tämän levyn kannet ovat näin hyvin selviytyneet, EX-kuntoisena. Sisäpussi on joskus vaihtunut tai vaihdettu uudempaan. Sen huomaa levyistä, joita sisäpussissa mainostetaan, esim Beatles For Sale ¥1800.
Lyrics-inner on tallella. Japanilaisissa painoksissa biisien sanat ovat erillisellä liitteellä. Luulisin, että se koskee melkein kaikkia The Beatles-levyjä. Tämä on kyllä enemmänkin arvaus kuin tietoa, kun en viitsi selvittää tarkemmin.

Levylautasella punainen vinyyli soi erittäin hyvin, en kuitenkaan heti osaa tehdä laadullista analyysiä verrattuna Parlophonen originaaleihin monolevyihin. Alkuvaikutelma on kuitenkin sellainen, että Toshiba kuulostaa paremmalta ja mitään ”pikkurapsuja” ei kuulu. Voi pitää paikkansa, että japanilaisilla oli parempi masterointi, painotekniikka ja parempi vinyyli. Toisaalta joskus muistan kuulleeni, että mustia vinyyleitä painettiin Japanissa pieniä määriä juuri sen takia, että niissä oli aavistuksen pienempi ”taustakohina”. No, täytyy kokeilla.

Perehdyn sitten joskus myöhemmin tarkemmin Japanilaisiin harvinaisuuksiin, mikäli nämä alkavat enemmän kiinnostaa. Toistaiseksi tämä saa olla ainoa lajissaan. Joskus ajattelin hankkia internationaalisia levyjä vain sillä periaatteella, että ko. maan ihan ensimmäisen julkaisun ensimmäisen painoksen ja yleisesti tunnetut keräilyharvinaisuudet. Muutoin keskityn vain UK-diskografiaan ja siitäkin erityisesti vuosiin 1962-1970. Ihan kaikkeen kun ei voi erikoistua.

Harvinaisuus: 2

Etupuoli

Takakansi

Takakansi, 1500 Jeniä

Takakansi

Takakansi

Sisäpussi, myöhäisempi

Sisäpussi

Lyrics-liite

1-puoli

1-puoli

1-puoli

2-puoli

2-puoli

1-puolen matriisi

Yellow Submarine -LP (UK 1st pressing) EXPORT, ODEON

UK 1st pressing 1969, Odeon PPCS7070
Mothers, stampers: 24RO, 3RT
YEX715-1, YEX716-1
disc weight: 138g
Inner sleeve: ”Patent Applied For”, 1966-1968

Pientä turhautumistakin oli välillä havaittavissa kun yritin heikolla menestyksellä saada tätä ultraharvinaisuutta levyhyllyyn. Yellow Submarinen Odeon-exportpainos on lähes yhtä vaikea löytää kuin PPM kulta-musta stereota, näin uskallan väittää. YS:n hinta on noussut koko ajan. Kolme kertaa olen viime vuosien varrella hävinnyt niukasti huutokaupan, mutta nyt onnistuin ja jälkeenpäin ajateltuna juuri oikealla hetkellä, sillä aiemmat ovat olleet kunnoltaan tähän verrattuna huomattavasti heikompia, vaikka hinta niissä oli jopa kalliimpi. Nelinumeroista lukuahan nämä ovat, eikä ensimmäinen numero ole yksi taikka kaksi eikä edes kolme.
On perin kummallista, että EMI päätyi Odeon-levymerkille tässä julkaisussa. Toki Odeonilla ilmestyi monien maiden omat painokset kattaen lähes koko ko. maan The Beatlesin diskografian. Eikä The Beatles ollut ainoa bändi, Hayesin tehdas painoi samoihin aikoihin tusinan verran eri artistien levyjä exportiksi, samantyylisellä Odeonin labelilla. EMI ei ole kuitenkaan osannut tai pikemmin halunnut selittää, mistä johtui se, että juuri Odeonilla eikä Parlophonella. Kaikki muut exportit julkaistiin ainoastaan Parlophone-levymerkillä, pois lukien myöhäinen Hey Juden 2. painos, joka julkaistiin Applena.
Portugalista, Maltalta, Brasiliasta ja Saksasta näitä YS-exportteja on vuosien mittaan löytynyt. Aiemmin arveltiin, että kyseessä oli vain Portugaliin suunnattu täsmätoimitus. Nykytiedon mukaan on kuitenkin arveltu, jopa Spizer/Daniels kirjaan kirjoitettu, että Johnin ja Yokon häämatkan (20.3.1969) suuntautuessa Gibraltarille, pari kuukautta aiemmin julkaistu levy olisi ollut tietyllä tavalla osa tapahtumaa ja siten näitä exportteja olisi toimitettu erityisesti vain Gibraltarille, jossa ei ollut minkäänlaista omaa levytuotantoa. Siitä sitten Gibraltarilta tiettävästi ainakin osa niistä toimitettiin suoraan Lissaboniin, joka selittänee kyllä sen, miksi Portugalista näitä löytyy eniten. Vankka historiallinen yhteys Englannilla, Gibraltalilla ja Portugalilla tietenkin on.
Tämä levyhyllyn kappale tuli kaikesta tästä huolimatta, saksalaisesta, venäjän/tsaarin/itäblokin taidelasiin erikoistuneesta antiikkiliikkeestä. Mistä lie päätynyt sinne? Vaikkapa Maltalta. Maltaan toimitettiin taatusti moniakin exportteja. Sen sijaan, että kyseessä olisi ollut suora toimitus Englannista vuoden 1969 Saksaan kuulostaa aika absurdilta, sillä Saksassa painettiin enemmän kuin ahkerasti kaikkia The Beatles levyjä. Saksassahan Odeon oli omasta takaa ja YS-julkaisua varten tarvittava Apple. Mutta tässä levyssä on hintalappu: 30 DM. Onko se sitten alkuperäinen vuodelta 1969? Sitä en osaa sanoa, enkä jaksa selvittää. Jos joku tietää, että kuinka paljon LP maksoi Saksassa vuonna 1969, siitä olisi apua...
Pelkästään Gibraltar ja häät toisaalta kuulostavat aika kaukaa haetulta, joskin korostavat ja romantisoivat levyn harvinaisuutta, mutta epäilen että se olisi koko totuus.

Pienellä työllä löysin seuraavat mother ja stamper -koodit toteutuneista kaupoista:

24RG, 3AH
24RG, 3AH
24RO, 3RT
24RO, 3RT
24RO, 3RT
24RO, 3RT
24GO, 2RR

Kolme erilaista stamperia kuitenkin löytyy, eli kyllä näitä ainakin tuhat jossain pitäisi olla. Yllättävän monta stamperia, jos vertaa aikaisempiin export-levyihin. Kuinka tarkka laadunvalvonta EMI:llä sitten oli? Aika monta kertaa pettänyt. Kyllä. Tästä tulee mieleen väistämättä se, että kun matriisi on normaali, että hakattiinko etikettejä muutamaan painokseen satunnaisesti? Jos stampersit olisi kulutettu loppuun pelkästään näitä exportteja varten, olisi todennäköistä, että levyä olisi tarjolla useammin.
Takakannessa on Odeonin puna-kultainen tarra. Yleensä se löytyy takakannesta, mutta on myös kansia, joista se on puuttunut. Sama juttu kuin Abbey Roadin Parlophone-tarran kanssa. Onneksi tästä löytyy. Tarran hinta on aika kova kokonaisuudessa, useita satoja euroja. Siis se ero, että onko sitä vai ei. Takannen flipbackistä puuttuu Garrod & Lofthousen krediitit, sekin on pientä plussaa.
Tässä siis erittäin hyväkuntoisena (Kansi VG++ ja levy excellent+, soitettaessa mint) Hayesin tehtaan harvinaisin export-julkaisu, Odeonin levymerkillä. Viimeeksi samat fiilikset oli kun sain joskus aikanaan UK 1st PPM stereon osaksi hyllyä. Kohta on mahdollista kirjoittaa levyhyllyn ensimmäinen puutelista. Aiemmin se on ollut niin pitkä, että sitä olisi ollut vain harmillista lukea.

Harvinaisuus: 4+

Etupuoli

Etupuoli, 30DM

Takakansi

Takakansi, Odeon gold sticker

Takakansi, no printer's credit

1-puoli

1-puoli

1-puoli

1-puoli, matriisi

2-puoli

2-puoli

2-puoli

2-puoli, matriisi