perjantai 7. elokuuta 2015

The Beatles' Hottest Hits –LP (Danish 1st pressing) ESKIMO COVER

Denmark 1st pressing 1965, Parlophone PMCS 306
mothers, stampers: n/a
matrix: XSTX 115-1 / XSTX 116-1
disc weight: 165 g

Yksi harvinaisimmista ja kuuluisimmista The Beatles-keräilyalbumeista saatiin viimein hyllyyn. Kaiketi aina ennen on ollut jotain tärkeämpää hankittavaa UK-diskografian tiimoilta, joka on kuitenkin se suurin intresti. Monesti kaupattava Hottest Hits on ollut melko huonossa kunnossa, joten olen jäänyt odottamaan sitä parempaa. Ok, onhan niitä parempiakin aina aika-ajoin saatavilla, mutta hinta on ollut sitten jopa 4-numeroinen. Etenkin kansi on kevyttä tekoa ja helposti kuluva. Usein niissä esiintyy repeämiä suuaukolla, flipbackien irtoamisia ja tyypillistä on myös epäsiisti, sotkuinen takakansi, joka on laminoimattomana melko herkkä.


Hottest Hits on kuuluisa lähinnä ainutlaatuisesta eskimokuvakannestaan. Kuva oli Brian Epsteinin idea ja liittyi jouluesitykseen vuonna 1964. Tanskassa yksi niistä kuvista laitettiin sitten levyn kanteen. Kokoelmalevyn sisältö tietenkin kiinnosti, sillä se koostui pääosin singletuotannosta ja huhtikuussa 1965 tämä oli aika lailla ensimmäisiä sen sortin kokoelmia. Samanaikaisesti naapurissa Ruotsissa julkaistiin The Beatles Greatest Hits –kokoelma, jonka biisilistaus oli sama ja jopa matriisinumerotkin XSTX 115-1 ja XSTX 116-1.

Eskimo on kuitenkin huomattavasti harvinaisempi. En tiedä mihin perustuu niin tarkka tieto, mutta painoksen määräksi on ilmoitettu 3028 kpl. Melkoisen harvinaisesta kiekosta on siis kysymys ja kun niitä on levitelty keräilijöille pitkin maailmaa, niin pidän jo pienenä ihmeenä sitä, että tämä nyt hankittu kappale löytyi juuri alkuperämaasta: Tanskasta.

Harvinaisesta kannesta ja levystä on tehty lähivuosina kaikenlaisia epävirallisia julkaisuja. Sisällä oleva vinyyli voi olla joko musta, keltainen, sininen, punainen tai vihreä. Lisäksi on kuvalevy ja kaikenlaista CD-julkaisua. Epävirallisen vinyylin tunnistaa nopeimmin matriisista, joka ei ole koneella painettu vaan käsivaraisesti raapustettu. Lisäksi levyn kannesta puuttuu flipbackit. Originaalin, vanhan prässäyskoneen etiketin reunuksia (ridged label) lienee aika mahdotonta jäljitellä uskottavasti.

Lisäksi Eskimon haluttavuutta on nostanut se, että levyä pidetään yhtenä laadukkaimmin tuotetuista ja valmistetuista levyistä. Korkeat taajuudet ja basso ovat tiettävästi huomattavan kirkkaat. En osaa itse vielä analysoida onko näin ja onko se sama sitten ruotsalaisessa sisarlevyssä. Sekin kyllä selviää.

Takannessa on virhe. The Beatles Tanskan singleluettelossa on A Hard Day's Night / Waitin' For You. B-puoli taitaa olla näppäilyvirhe. Waitin' For You ei ole tiettävästi The Beatlesin tuotantoa, eikä sellaista singleä ole ilmestynyt. Edes Tanskassa. Kyseessä on varmaan Brian Epsteinin toisien suojattien, The Fourmostin biisi vuodelta 1964. The Fourmostin hittibiisi Hello Little Girl ja I'm In Love olivat kyllä Lennon-McCartney käsialaa, mutta Waitin' For You ei.

Levyhyllyssä tämä luultavasti menee harvinaisuudessa niukasti albumilistan TOP10 –sarjaan. Esimerkiksi PPM stereo UK 1. painos, YS UK Odeon export ja VI UK export SIUK ovat kuitenkin ihan eri sarjassa.

Huutonetin kuvalisäkset, marraskuu 2023:

















Harvinaisuus: 3,5+


Kannen etupuoli

Takakansi

Takakansi

Takakansi, "Waitin' for you"

1-puoli

1-puoli

1-puoli

1-puoli, matriisi

2-puoli

2-puoli

2-puoli

2-puoli, matriisi

maanantai 3. elokuuta 2015

A Hard Day’s Night –LP (UK 2nd pressing) I Should Have KNOW better mispress, small MONO

UK 2nd pressing 1968, Parlophone PMC1230
mothers, stampers: 7ATO, 3AHR
matrix: XEX 481 3N / XEX 482 3N

disc weight: 149 g

I Should Have KNOW Better –virhe on hyvin dokumentoitu ja tunnettu stereo A Hard Day’s Night -LP:n yhtenä etikettivariaationa. Bruce Spizerin ja Frank Danielsin kirjasta Beatles For Sale On Parlophone Records löytyy kyllä stereo-painos, mutta monoa ei ole jostain syystä dokumentoitu. Popsiken toteutuneiden kauppojen osalta vaikuttaa kuitenkin siltä, että monoja on siinä missä stereoitakin. Kymmenestä löydetystä levystä viisi on monoja.

AHDN stereo kelta-musta on yleisesti huomattavasti harvinaisempi kuin vastaava mono. Tässä kannessa ei ole kuitenkaan tavanomaista keskikokoista mono-logoa vaan pieni. Pieni mono on jo hieman vaikeammin löydettävissä. 

Mielelläni tämän hyllyyn laitan, sillä KNOW-virhettä en aiemmin tiennyt olevan mono AHDN-levyissä. Muistaakseni joskus em. kirjan kirjoittaja onkin todennut, että The Beatles oli aivan liian suosittu. Etikettivariaatioita on huikea määrä. Oli vain jatkuva kiire painaa levyjä ja tyydyttää kysyntä. Kiireessä tuli sitten kaikenlaista innovatiivisuutta, variaatiota ja virhettä enemmän kuin yhdelläkään toisella artistilla tai yhtyeellä. Sikäli uskomatonta, että 2000-luvulla on löydetty paljon "uusia" variaatioita 60-luvun levyistä. Internetin kehittyminen on tietenkin ehkä suurin syy. Tietoa on helppo jakaa. 

Tässä levykannessa on alkuperäinen hintalappu paikoillaan. En kyllä siitä osaa silti sanoa kuinka paljon se aikoinaan maksoi...

Harvinaisuus: 2,5


Kannen etupuoli


Takakansi


Takaknsi, originaali hintalappu


Sisäpussi, sepia advertisement


1-puoli


1-puoli


1-puoli, I Should Have KNOW Better


1-puoli, I Should Have KNOW Better


1-puoli, I Should Have KNOW Better


2-puoli


perjantai 31. heinäkuuta 2015

Help! / I’m Down (UK 2nd pressing) DECCA, FACTORY SAMPLE

UK 2nd pressing 1965, Parlophone R5305
mothers, stampers: 4, 2
7XCE 18280-2 / 7XCE 18281-2
Sleeve: -

Norwichin satsin neljäs ja viimeinen single. Tämä on ensisilmäykseltä mielenkiintoisin. Lähinnä sen takia, että tämä on Deccan painos ja siinä on Factory Sample tarra. Ei kai asiassa mitään sen ihmeellisempää ole, factory sampleja laitettiin aika sekalaisesti mihin tahansa tuotannosta tulleeseen singleen. Siltikään, en muista nähneeni ko. tarraa aiemmin sopimuspainoksen singlessä.

Tarra on sellaista laatua, että sitä on turha yrittää irrottaa ja siirtää toiseen singleen, ainakaan uskottavasti, joten alun perin se on kyllä lätkäisty tietoisesti tähän Deccan painokseen.

Help! –singlestä on vain kaksi erilaista etikettiä. Tämä nyt saatu on samanlainen kuin aiemmin hyllyssä olleessa DECCA-painoksessa.

Täydellinen 1965-1969 UK-sarja tätä singleä olisi seuraavanlainen:

1. painos: etikettiä kiertää teksti ”THE PARLOPHONE”
2. painos: etikettiä kiertää teksti ”GRAMOPHONE”
3. painos: ilman tekstiä ”SOLD IN UK…”
3. painos: etikettiä kiertää teksti ”THE PARLOPHONE” tekstillä SIUK, kiinteä keskiö
3. painos: etikettiä kiertää teksti ”THE GRAMOPHONE” tekstillä SIUK, kiinteä keskiö
3. painos: etikettiä kiertää teksti ”THE PARLOPHONE” tekstillä SIUK, irrotettava keskiö, polo-kaulus

Kiinteän keskiön singlet ovat harvinaisimmat ja ne etikettiä kiertävästä tekstistä tai SIUK-tekstistä huolimatta ovat 1968-1969 painoksia. Myös 1969 polo-kaulus on melko harvinainen.

Kiinteistä keskiöistä ja tuosta erikoisesta polo-kauluksesta oli juttua aiemmissa tarinoissa jo ihan riittävästi. Ne löytyvät nimikkeen alta, oikeasta laidasta, jos asia kiinnostaa enemmän.

Harvinaisuus: 1,5+

Levyhyllyn Help! singlejä


A-puoli


A-puoli


B-puoli


A-puoli, Deccan keskiö


A-puoli, Deccan keskiö

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Strawberry Fields Forever / Penny Lane (UK 1st pressing) FACTORY SAMPLE

UK 1st pressing 1967, Parlophone R5570
mothers, stampers: 1MA, 3AO
7XCE 18415-1 / 7XCE 18416-1
Sleeve: -

Norwichin satsin kolmas single. Strawberry Fields Forever / Penny Lane on allekirjoittaneen mielestä The Beatlesin paras single. Tupla A-puolisena tämäkin julkaistiin. Keräilymielessä tästä ei kovinkaan paljon saa irti, sillä tästä on olemassa vain yhdenlainen UK 1. painoksen etiketti, ilman variaatioita. Toki originaali pitää olla Garrod & Lofthousen kuvakannella.

Täydellinen 1965-1969 UK-sarja tätä singleä olisi seuraavanlainen:

1. painos: kiinteä tai irrotettava keskiö, kuvakannella
2. painos: ilman tekstiä ”SOLD IN UK…” irrotettavalla keskiöllä.

Muita variaatioita ei tiettävästi ole löytynyt. Jos vaikka löytyisi kiinteä keskiö 2. painoksesta, se olisi hyvin harvinainen.


Harvinaisuus: 1,5-


Levyhyllyn SFF UK 1. painoksen singlet


A-puoli


A-puoli


A-puoli

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Eleanor Rigby / Yellow Submarine (UK 1st pressing) FACTORY SAMPLE

UK 1st pressing 1966, Parlophone R5493
mothers, stampers: 1GAO, 1GRH
7XCE 18395-1 / 7XCE 18396-1
Sleeve: -

Norwichin satsin toinen single. Eleanor Rigby b/w Yellow Submarine. Monesti tätä singleä esitellään Yellow Submarine b/w Eleanor Rigby. ER on ainakin aikaisemman matriisin perusteella se oikeampi ensin mainittava biisi. Tätä(kin) singleä markkinoitiin tupla A-puolisena. 

Täydellinen 1965-1969 UK-sarja tätä singleä olisi jotakuinkin seuraavanlainen:

1.painos: biisien nimet pienellä (NBC omalla rivillään)
1.painos: biisien nimet suuremmalla fontilla (NCB on samalla rivillä kuin SONGS) (2 erilaista variaatiota)
1. painos: biisien nimet suuremmalla, levitetyllä fontilla (NBC omalla rivillään) (suuri ℗)
1. painos: biisien nimet suuremmalla, levitetyllä fontilla (NCB on samalla rivillä kuin SONGS) (suuri ℗)
2. painos: ilman tekstiä ”SOLD IN UK…”

Kiinteällä keskiöllä löytyy kolme erilaista UK 1. painoksen etikettiä. Tässä singlessä kiinteä keskiö ei ole enää harvinainen.

Levyhyllyssä on nyt kaikilla kolmella eri fonttikoolla ilmestyneet variaatiot. Periaatteessa siis nuo neljä erilaista joissa on siis myös tuo NCB kohdistus huomioituna. Pitää vielä saada ainakin yksi kiinteä keskiö ja kolme irrotettavaa keskiötä erilaisilla etiketeillä sekä tietenkin tuo ilman SIUK-tekstä oleva, joka on samalla harvinaisin näistä. Kaikkia muita on painettu suuria määriä.
No, tästä ”Norwich”-paketista saatiin ainakin yksi täydennys hyllyyn. Aiemmin ei ollut 1. painoksen variaatiota jossa biisien nimet suuremmalla, levitetyllä fontilla ja teksti NBC omalla rivillään. Lisäksi symboli ℗ on suurempi kuin vuosiluku.

Harvinaisuus: 1,5-

Levyhyllyn ER-singlejä


A-puoli


A-puoli


A-puoli

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

We Can Work It Out / Day Tripper (UK 2nd pressing) FACTORY SAMPLE

UK 2nd pressing 1964, Parlophone R5389
mothers, stampers: 1GGP, 5TM
7XCE 18341-4 / 7XCE 18342-1
Sleeve: -

Englannista, tarkemmin ottaen Leedsistä, West Yorkshiresta tuli neljä Factory Sample-tarralla varustettu singleä nippuna. Käsittelen kunkin yksitellen, eri päivityksenä.
Nippu on varsin mielenkiintoinen. Ei Factory Sample-tarroilla varustetut singlet sinänsä ole harvinaisia, mutta näissä kiinnosti alkuperä ja aina on toive löytää jotain spesiaalia. Singlet on toimitettu alun perin ilmeisesti Norwichiin. Kansissa on osoite leimattuna: W.E.Willson’s (Music) LTD. 24 White Lion Street. En tiedä mitä muuta soitin- ja musiikkikaupan omistaja puuhaili tai myi, mutta oletettavaa, että soitti ainakin singlejä. Singlet ovat vain vähän soitettuja, joten lienevät maanneet arkiston kätköissä. Kansiin on tarkkaan dokumentoitu kaikenlaista, kuten ilmestymispäivä, levytyspäivä, kestot, ja kataloginumerot.
Kyseistä kauppaa ei enää ole, netissäkin tietoa on vain muutama maininta asiakkailta, jotka aikoinaan niillä kulmilla pyörivät.
Jos tarkastelee ensimmäiseksi We Can Work It Out –singleä, voi huomata, että se on ihan normaali UK 2. painoksen prässäys, jonka tunnistaa helpoimmin etikettiä kiertävästä tekstistä ja joka alkaa sanoilla: ”THE GRAMOPHONE CO. LTD…”. UK 1. painos alkaa taas vanhemmalla: “THE PARLOPHONE CO. LTD…”.
WCWIO / DT oli aikoinaan tupla A-singlejulkaisu. Singlen molemmat puolet ovat siis merkitty A-puoleksi.

Täydellinen 1965-1969 UK-sarja tätä singleä olisi jotakuinkin seuraavanlainen:

Demo, valkoinen pohja suuri punainen A-kirjain molemilla puolilla
1.painos: teksti ”THE PARLOPHONE” (irrotettava keskiö) (2 erilaista variaatiota)
1.painos: teksti ”THE PARLOPHONE” (kiinteä keskiö) julkaistu vasta1969
2. painos: teksti ”THE GRAMOPHONE” (teksti NCB on omalla rivillään)
2. painos: teksti ”THE GRAMOPHONE” (teksti NCB on samalla rivillä kuin SONGS) (5 erilaista variaatiota)
3. painos: ilman tekstiä ”SOLD IN UK…” (irrotettava keskiö)
3. painos: ilman tekstiä ”SOLD IN UK…” (kiinteä keskiö)

Kokonaismääräksi tulee siis 12. Näistä harvinaisin on ilman muuta demo. Seuraavaksi harvinaisemmat ovat kiinteän keskiön 1. ja 3. painokset. 1. painoksen kiinteä keskiö on hämäävä. Etiketti on sama kuin 1. painoksessa, mutta todellisuudessa single on painettu vasta 1969, sillä molempien puolien mother on 12. Loput näistä singleistä ovat melko tavallisia.

Sitä en tiedä miten nämä singlet päätyivät Leedsiin, mutta siellä visiteeranneena tiedän ainakin sen, että duunarit käyvät ja töissä New Castlessa ja muuallakin Englannissa. Muutaman tunnin junamatkan päässä on Norwich. 
Niin tai näin, kiva laittaa tämä Levyhyllyyn vaikka ei olekaan kummoinen keräilyharvinaisuus. Ehkä enemmän kiinnostaa tuo alkuperä.

Harvinaisuus: 1,5-

Neljä Factory Sample singleä

Neljä Factory Sample singleä, kääntöpuolet

W.E. Willson's leima

Levyhyllyn WCWIO singlet

A-puoli

A-puoli

A-puoli

torstai 16. heinäkuuta 2015

John Lennon: Mind Games / Meat City (UK 1st pressing)

UK 1st pressing 1973, Apple R5994
mothers, stampers: 1GM, (1)1RR
7YCE21736-2U + S-45-X48158-Z10 / 7YCE21737-2U + S-45-X48169-Z10
Sleeve: Picture sleeve

Johnin kuudes soolosingle hyllyyn. Mind Games ilmestyi kuvakannella, kuten kaikki edelliset viisi UK-singleäkin.
Tästä singlestä tehtiin demo, eli isohkolla A-kirjaimella varustettu A-puolen etiketti ja jonka molemmilla puolilla lukee DEMO RECORD NOT FOR SALE. Seuraava etiketti oli ilmeinen virhepainama, sillä demoon viittaavat tekstit oli poistettu, mutta A-puolen oikealle puolelle jäi vahingossa singlen aiottuun julkaisupäivämäärä (9.11.73). Päivämääräteksti on vain demoissa.  Päivämäärä ei myöskään toteutunut, sillä single julkaistiin virallisesti viikkoa myöhemmin: 16.11.1973. Kolmas etiketti on sitten tämä virallisempi UK 1. painos, josta ei kumma kyllä ole variaatioita. Keskellä olevan reiän ympärillä on kaulus, joka on A-puolella 2 cm ja B-puolella 1,5 cm. Joku laskee variaatioksi sen, että onko 2 cm joko A-puolella vai B-puolella. Kyseessä on kuitenkin ehkä vain satunnainen, painotekninen asia.

Run-out-groovella on käsinkirjoitettu S-alkuiset ”lisämatriisit”. Ne ovat Capitolin matriisit. Singlessä on siis sekä UK- että US-matriisit. Tiettävästi mitään -1U päättyvää matriisia ei ole, vaan aikaisin on tuo -2U.
Keräilymielessä ei sen enempää suuria tunteita herättävä julkaisu. Biisi on tietenkin loistava. B-puolen biisi Meat City on aavistuksen erilainen versio kuin pitkäsoitolla. En viitsi todeta väitettä oikeaksi tai vääräksi soittamalla, mutta on tiedossa, että Meat Cityn kohdassa noin 0:31 on outo, lyhyt ”puheosa”, joka vinyyliä väärinpäin soitettaessa sanoo ”Check the Album”. Kun tuo single-tehtävä on suoritettu, voi soittaa albumilla olevan raidan. Siinä, Meat Cityn vastaavassa kohdassa väärinpäin soitto saa aikaan lauseen ”Fuck a Pig”.

Jep. Nämä on näitä.

Harvinaisuus: 1+

Kannen etupuoli


Takakansi


A-puoli


B-puoli

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Please Please Me / Ask Me Why (UK 1st pressing) MIGB, B-side JR- demo stamper

UK 1st pressing 1963, Parlophone R4983
mothers, stampers: 3GO, JR
7XCE 17217-1N / 7XCE 17218-1N
Sleeve: Parlophone stripes

Puna-hopeinen PPM-single saatu levyhyllyyn. Kyseessä on siis UK 1. painos. Näitä on jo kyllä aiemminkin. Etiketti ja vinyylin kunto ovat paremmat kuin aiemmassa MIGB-varustetussa variaatiossa, mutta ehkä se ratkaiseva asia oli kuitenkin se, että tässä on hyvin harvinainen stamper.
JR -stamperia EMI käytti vain promootio- ja demonstraatiotarkoitukseen painetuissa singleissä. JR on lyhennys sanoista Journalist Review. Yleensä kaikki EMI:n demot ja promot pitäisi ainakin 60-luvulla olla siis ilman mother –numeroa ja stampers-kirjaimina JR.
Monen artistin osalta näin onkin, mutta the Beatles on tässäkin asiassa poikkeus. Vain demosingle Love Me Do on ilmestynyt JR/JR –stamperseilla. Lisäksi tupla A-puolisessa demossa A Hard Day’s Night / Things We Said Today on AHDN-puolella JR. Toisella puolella on aika tavanomainen mother 2 ja stamper GG. Tietääkseni (muistaakseni) muita JR –stampereilla varustettuja demosinglejä ei the Beatlesilla ole.
Toisaalta sitten, The Beatlesilla on pari kaupalliseen tarkoitukseen tarkoitettuja singleä, joissa on normaali etiketti, mutta joista löytyy demo-stamper. Nämä ovat kysyttyjä ja melko harvinaisia. Uskoakseni JR voi löytyä kuitenkin vain Love Me Do:sta ja Please Please Me:stä.

Jos tarkastellaan stampereita, niin:

Love Me Do, Parlophonen valkoinen pohja ja punainen suuri A-kirjain, demo:
stampers: JR, JR

Love Me Do, puna-hopeinen UK 1. painoksen etiketti:
stampers: 1G, JR  tai 
1P, JR

Please Please Me Parlophonen valkoinen pohja ja punainen suuri A-kirjain, demo:
stampers: 2O, 2GG

Please Please Me, puna-hopeinen UK 1. painoksen etiketti:
stampers: 3GO, JR

Please Please Me, puna-hopeinen UK 1. painoksen etiketti (factory sample-tarralla):
stampers: 3GO, 2GO

Kuten listasta voi huomata, Please Please Me:n demossa on molempien puolien mother 2. Tämä tarkoittaa, että demo-etiketit painettiin hyvin myöhäisessä vaiheessa. Itse asiassa arvelen, että ainoa JR-demo stamper löytyy juuri tuosta 3GO, JR yhdistelmästä.
Factory samplen yleisin (ei suinkaan ainoa) mother/stamper –koodi on 3GO, 2GO. A-puolen koodi on siis sama kuin JR:ssä. Arvellaan, että valkopohjaista demoa painettiin vain noin 200-250 kpl, joten muita stampers-koodeja tuskin tulee vastaan.
PPM on siis aika sekava, mutta yhtä epäselvä on jatkokin tuon singlen jälkeen. The Beatlesin singlejä painettiin niin suuria määriä, että demot otettiin kaupallisten singlejen joukosta, aika satunnaisestikin jopa. Ohessa olen listannut mielestäni originaalien demojen koodeja.

The Beatles demo-single mothers, stampers koodeja:

  1. Love me Do  JR,JR
  2. Please Please Me 2O, 2GG
  3. From Me To You 1A, 1A
  4. I Want To Hold Your Hand 3H, 1TL
  5. A Hard Day’s Night JR, 2GG
  6. Ticket To Ride 2L, 1T
  7. We Can Work It Out 1A, 3RL
  8. Paperback Writer 1G, 1P
  9. All You Need Is Love 2GG, 1GA
  10. Hello Goodbye 1G, 1G
  11. Lady Madonna 1G, 1G
  12. Something 3GL, 4RD
Something-demo on niin harvinainen, ettei siitä tahdo löytyä luotettavaa tietoa. A-puolen stamper taitaa olla tuo ilmoitettu. Demoja voi siis löytyä muillakin stampereilla tuon listan lisäksi, mutta nuo siis yleisimmät. Lista ei ole aukoton, vaan tehty sillä perusteella, että olen arvioinut aitouden ja kirjannut sitten ilmoitetut stampersit. Kolme demoa on myös omassa hyllyssä: We Can Work It Out, Paperback Writer ja All You Need Is Love. Demojen ostaminen vaatii malttia, tietoa ja tarkkaa tutkiskelua. Väärennöksiä on paljon. Eikä se tietenkään helpota ostoa, että stampers-koodi on yleensä jotain muuta kuin muilla artisteilla ja aukotonta luetteloa ei ole olemassa.
Jos siis demot olisivat ilmestyneet The Beatlesilla niin kuin monella muulla artistilla ennen kaupallisen singlen julkaisemista, järkeenkäypiä stamperskoodeja olisi vain JR,JR ja 1G,1G. Ohessa vertailun vuoksi kuvat myös hyllyssäni olevasta The Hollies: Searchin´-demosinglestä. Siinä on, kuten kuuluisikin: JR, JR. Itse olen harjoitellut tunnistamaan originaalit demot muiden artistien kuin The Beatlesin levyillä. Tuntemattoman artistin Parlophone tai Vee Jay demo/promo maksaa vain joitain euroja. Niihin voi sitten verrata The Beatles demoja.

Sellaista. Mielelläni tämän PPM:n laitan hyllyyn. Onhan tämä tietyllä tavalla erikoinen, vaikka kyse onkin normaalista, kaupalliseen tarkoitukseen valmistetusta/aiotusta UK 1. painoksesta. Tuskin JR-koodilla löytynee montaa sataa PPM-singleä.


Harvinaisuus: 3


Levyhyllyn PPM-singlet (boksisinglet puuttuvat kuvasta)

Parlophonen raidallinen levypussi

A-puoli

A-puoli

B-puoli

B-puoli

B-puoli, JR-stamper

B-puoli, JR-stamper

The Hollies: Searchin' Parlophone demo, A-puoli

The Hollies: Searchin' Parlophone demo, A-puoli JR-stamper (huomaa kuinka etiketti menee hammastuksen yli)

The Hollies: Searchin' Parlophone demo, B-puoli JR-stamper