sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Meet The Beatles -LP (JAPAN 1st pressing) MONO ¥1500

JPN 1st pressing 1964, Odeon OR7041
Mothers, stampers:
2EJ-13-2 23, 2EJ-14-3 7
disc weight: 146g
Inner sleeve: advertising

Tämä levyhyllyyn saatu pitkäsoitto on ensimmäinen Japanissa ilmestynyt The Baetles albumi. LP:n julkaisupäivämääräksi on ilmoitettu 15.4.1964.

Mielenkiintoiseksi japanilaiset The Beatles-painokset tekee, ei vähiten niiden väri, joka on siis läpikuultavan punainen. Mustia kiekkoja ilmestyi melkoisen harvakseltaan vuosien 1964-1969 välillä japanilaisina painoksina. Toinen seikka on se, että Toshiban painoksia pidetään laadullisesti erittäin hyvinä. Levyt siis painoi Toshiban tehdas, Odeonin levymerkillä.

Japani kunnostautui varmaankin koko maailman tuotteliaimpana The Beatles-levyjen julkaisijana. Koko UK-diskografia ilmestyi samansisältöisenä ja sen lisäksi US-levyjen variaatioita ja maan omia kokoelmia. Alkupään originaalit Odeon-monot on helppo tunnistaa: niissä on etiketin alalaidassa teksti ”LONG PLAYING”, joka poistui kuitenkin jo syksyllä 1965. Kannen ehkä tärkein indikaattori on vasemman alalaidan hinta. Tässä 1. painoksessa se on ¥1500 ja seuraavissa painoksessa ¥1700, ¥1800 jne .
60-luvun puolivälin jälkeiset painokset ovat aika yleisiä, eikä niistä tavallisimmin löydy erityisiä harvinaisuuksia, johtuen suurista painosmääristä. Paitsi jos löytyy mustana vinyylinä…

Tästä levystä puuttuu aina mainostettu OBI. Se on vain sellainen levy-yhtiön lappunen tai ns. vyö, joka näissä ihan ensimmäisissä painoksissa roikkui kannen etupuolen vasemmassa ylälaidassa ja joka myöhemmin tehtiin koko kantta kiertäväksi yhtenäiseksi nauhaksi. Niitä käsittääkseni pelastui jatkossa enemmän kun nauhasta tuli yhtenäinen. Kannet ovat aika ohutta materiaalia, sen puoleen onkin aika ihmeellistä miten tämän levyn kannet ovat näin hyvin selviytyneet, EX-kuntoisena. Sisäpussi on joskus vaihtunut tai vaihdettu uudempaan. Sen huomaa levyistä, joita sisäpussissa mainostetaan, esim Beatles For Sale ¥1800.
Lyrics-inner on tallella. Japanilaisissa painoksissa biisien sanat ovat erillisellä liitteellä. Luulisin, että se koskee melkein kaikkia The Beatles-levyjä. Tämä on kyllä enemmänkin arvaus kuin tietoa, kun en viitsi selvittää tarkemmin.

Levylautasella punainen vinyyli soi erittäin hyvin, en kuitenkaan heti osaa tehdä laadullista analyysiä verrattuna Parlophonen originaaleihin monolevyihin. Alkuvaikutelma on kuitenkin sellainen, että Toshiba kuulostaa paremmalta ja mitään ”pikkurapsuja” ei kuulu. Voi pitää paikkansa, että japanilaisilla oli parempi masterointi, painotekniikka ja parempi vinyyli. Toisaalta joskus muistan kuulleeni, että mustia vinyyleitä painettiin Japanissa pieniä määriä juuri sen takia, että niissä oli aavistuksen pienempi ”taustakohina”. No, täytyy kokeilla.

Perehdyn sitten joskus myöhemmin tarkemmin Japanilaisiin harvinaisuuksiin, mikäli nämä alkavat enemmän kiinnostaa. Toistaiseksi tämä saa olla ainoa lajissaan. Joskus ajattelin hankkia internationaalisia levyjä vain sillä periaatteella, että ko. maan ihan ensimmäisen julkaisun ensimmäisen painoksen ja yleisesti tunnetut keräilyharvinaisuudet. Muutoin keskityn vain UK-diskografiaan ja siitäkin erityisesti vuosiin 1962-1970. Ihan kaikkeen kun ei voi erikoistua.

Harvinaisuus: 2
Etupuoli

Takakansi

Takakansi, 1500 Jeniä

Takakansi

Takakansi

Sisäpussi, myöhäisempi

Sisäpussi

Lyrics-liite

1-puoli

1-puoli

1-puoli

2-puoli

2-puoli

1-puolen matriisi


keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Yellow Submarine -LP (UK 1st pressing) EXPORT, ODEON

UK 1st pressing 1969, Odeon PPCS7070
Mothers, stampers: 24RO, 3RT
YEX715-1, YEX716-1
disc weight: 138g
Inner sleeve: ”Patent Applied For”, 1966-1968

Pientä turhautumistakin oli välillä havaittavissa kun yritin heikolla menestyksellä saada tätä ultraharvinaisuutta levyhyllyyn. Yellow Submarinen Odeon-exportpainos on lähes yhtä vaikea löytää kuin PPM kulta-musta stereota, näin uskallan väittää. YS:n hinta on noussut koko ajan. Kolme kertaa olen viime vuosien varrella hävinnyt niukasti huutokaupan, mutta nyt onnistuin ja jälkeenpäin ajateltuna juuri oikealla hetkellä, sillä aiemmat ovat olleet kunnoltaan tähän verrattuna huomattavasti heikompia, vaikka hinta niissä oli jopa kalliimpi. Nelinumeroista lukuahan nämä ovat, eikä ensimmäinen numero ole yksi taikka kaksi eikä edes kolme.
On perin kummallista, että EMI päätyi Odeon-levymerkille tässä julkaisussa. Toki Odeonilla ilmestyi monien maiden omat painokset kattaen lähes koko ko. maan The Beatlesin diskografian. Eikä The Beatles ollut ainoa bändi, Hayesin tehdas painoi samoihin aikoihin tusinan verran eri artistien levyjä exportiksi, samantyylisellä Odeonin labelilla. EMI ei ole kuitenkaan osannut tai pikemmin halunnut selittää, mistä johtui se, että juuri Odeonilla eikä Parlophonella. Kaikki muut exportit julkaistiin ainoastaan Parlophone-levymerkillä, pois lukien myöhäinen Hey Juden 2. painos, joka julkaistiin Applena.
Portugalista, Maltalta, Brasiliasta ja Saksasta näitä YS-exportteja on vuosien mittaan löytynyt. Aiemmin arveltiin, että kyseessä oli vain Portugaliin suunnattu täsmätoimitus. Nykytiedon mukaan on kuitenkin arveltu, jopa Spizer/Daniels kirjaan kirjoitettu, että Johnin ja Yokon häämatkan (20.3.1969) suuntautuessa Gibraltarille, pari kuukautta aiemmin julkaistu levy olisi ollut tietyllä tavalla osa tapahtumaa ja siten näitä exportteja olisi toimitettu erityisesti vain Gibraltarille, jossa ei ollut minkäänlaista omaa levytuotantoa. Siitä sitten Gibraltarilta tiettävästi ainakin osa niistä toimitettiin suoraan Lissaboniin, joka selittänee kyllä sen, miksi Portugalista näitä löytyy eniten. Vankka historiallinen yhteys Englannilla, Gibraltalilla ja Portugalilla tietenkin on.
Tämä levyhyllyn kappale tuli kaikesta tästä huolimatta, saksalaisesta, venäjän/tsaarin/itäblokin taidelasiin erikoistuneesta antiikkiliikkeestä. Mistä lie päätynyt sinne? Vaikkapa Maltalta. Maltaan toimitettiin taatusti moniakin exportteja. Sen sijaan, että kyseessä olisi ollut suora toimitus Englannista vuoden 1969 Saksaan kuulostaa aika absurdilta, sillä Saksassa painettiin enemmän kuin ahkerasti kaikkia The Beatles levyjä. Saksassahan Odeon oli omasta takaa ja YS-julkaisua varten tarvittava Apple. Mutta tässä levyssä on hintalappu: 30 DM. Onko se sitten alkuperäinen vuodelta 1969? Sitä en osaa sanoa, enkä jaksa selvittää. Jos joku tietää, että kuinka paljon LP maksoi Saksassa vuonna 1969, siitä olisi apua...
Pelkästään Gibraltar ja häät toisaalta kuulostavat aika kaukaa haetulta, joskin korostavat ja romantisoivat levyn harvinaisuutta, mutta epäilen että se olisi koko totuus.

Pienellä työllä löysin seuraavat mother ja stamper -koodit toteutuneista kaupoista:

24RG, 3AH
24RG, 3AH
24RO, 3RT
24RO, 3RT
24RO, 3RT
24RO, 3RT
24GO, 2RR

Kolme erilaista stamperia kuitenkin löytyy, eli kyllä näitä ainakin tuhat jossain pitäisi olla. Yllättävän monta stamperia, jos vertaa aikaisempiin export-levyihin. Kuinka tarkka laadunvalvonta EMI:llä sitten oli? Aika monta kertaa pettänyt. Kyllä. Tästä tulee mieleen väistämättä se, että kun matriisi on normaali, että hakattiinko etikettejä muutamaan painokseen satunnaisesti? Jos stampersit olisi kulutettu loppuun pelkästään näitä exportteja varten, olisi todennäköistä, että levyä olisi tarjolla useammin.
Takakannessa on Odeonin puna-kultainen tarra. Yleensä se löytyy takakannesta, mutta on myös kansia, joista se on puuttunut. Sama juttu kuin Abbey Roadin Parlophone-tarran kanssa. Onneksi tästä löytyy. Tarran hinta on aika kova kokonaisuudessa, useita satoja euroja. Siis se ero, että onko sitä vai ei. Takannen flipbackistä puuttuu Garrod & Lofthousen krediitit, sekin on pientä plussaa.
Tässä siis erittäin hyväkuntoisena (Kansi VG++ ja levy excellent+, soitettaessa mint) Hayesin tehtaan harvinaisin export-julkaisu, Odeonin levymerkillä. Viimeeksi samat fiilikset oli kun sain joskus aikanaan UK 1st PPM stereon osaksi hyllyä. Kohta on mahdollista kirjoittaa levyhyllyn ensimmäinen puutelista. Aiemmin se on ollut niin pitkä, että sitä olisi ollut vain harmillista lukea.

Harvinaisuus: 4+


Etupuoli

Etupuoli, 30DM

Takakansi

Takakansi, Odeon gold sticker

Takakansi, no printer's credit

1-puoli

1-puoli

1-puoli

1-puoli, matriisi

2-puoli

2-puoli

2-puoli

2-puoli, matriisi


lauantai 28. joulukuuta 2013

LP inner sleeves, (original EMI UK inner sleeves 1963-1973) PÄIVITETTY

Joskus lupailin, että The Beatles-levypusseja käsitellään uudestaan ja hieman tarkemmin. Rajoitan tämän edelleen kuitenkin vuosiin 1963-1973. Tässä päivityksessä on kahdeksan levypussia enemmän kuin aiemmin. EMI Parlophonen levyt sujautettiin tiettyihin sisäpusseihin. Kun puhutaan originaalista UK-painoksesta, myös sisäpussin tulee olla levyyn ja aikakauteen sopiva, vaikka se tuntuukin vähän toisarvoiselta. Se on liite siinä missä muutkin kuten, esim. SGT. Pepperin cut-out-sheet, valkoisen tuplan juliste ja kuvat tai Let It Be-boksin osat.
EMI käytti omia sisäpussejaan ja tässä ne ovat. Siirtymävaiheessa oli tietenkin eroja ja se, että mikä sisäpussi on juuri se ainoa oikea johonkin painokseen, onkin sitten monimutkaisempaa. Yleisesti markkinoidaan 1963-1966 levyjä vain, että EMITEX-sisäpussi, mutta niissä keskenään on merkittävä ero ja varsinkin 1966, sisäpussi voi olla muutakin kuin Emitex. Mielestäni ei voida ihan vuoden, kahden tai edes kolmen tarkkuudella vetää rajaa, missä painoksessa pitäisi olla mikäkin sisäpussi. Siis aikaisessa ei tietenkään voi olla uudempi, mutta myöhäisemmässä voi ja monesti onkin aikaisempi. Sisäpusseja, kuten etikettejäkään ei heitetty jätelavalle vaan varastossa olevia kyllä käytettiin senkin jälkeen kun uusi oli lanseerattu. EMI:n politiikka oli selvä: ei tuhlaamista.

Kuvat ylhäältä alas:

1. EMITEX polyeteeni, 1963-1964
2. EMITEX riisipaperi, 1964-1966
3. "Mainos"-sisäpussi (musta-valkoinen) 1966-1970 versio 1
4. "Mainos"-sisäpussi (musta-valkoinen) 1966-1970 versio 2
5. ”Patents Aplied For”, käytettiin 1966-1968
6. "FOOLS inner", vain SGT. Pepper -LP 1967
7. ”Patent 1,072,844”, kummallisuus, joka löytyi Y/B Help-albumista, Patentti haettu 1967
8. "Mainos"-sisäpussi (seepia-värinen) 1966-1970
9. Musta sisäpussi, vain White Album, Yellow Submarine ja Abbey Road, 1967-1969
10. "Mainos"-sisäpussi (seepia-värinen) 1970-1973
11. "Apple"-sisäpussi, kaiketi vain Let It Be 1970
12. ”Patent No 1,125,555”, jotakuinkin 1969-1970
13. ”Patent Nos 1,125,555”, ”G.H.”, jotakuinkin 1970
14. ”Patent Nos 1125555”, 1072844, 1970-1973 Let It Be-LP

Kaikkein harvinaisempana voidaan pitää numeroa seitsemän. Niitä on tullut vastaan vain kerran, Ruotsista hankitusta levystä. Numeroa viisi esiintyy melko harvoin. Mainos-sisäpussit ovat yleisiä, mutta kaikkein yleisin on EMITEX riisipaperi.

DECCA:

Vaikka tästä ei ole virallista tietoa, ainakin levyhyllyn Decca/Parlophone sopimuspainokset ovat tulleet Deccan omalla levypussilla. Asia on epäselvä ja suurin osa ilmeisesti onkin ilman Deccan sisäpussia, mutta mielestäni loppujen lopuksi aivan sama.

15. DECCA polyeteeni 1964-1965
16. DECCA riisipaperi 1964-1965

Nämä kaksi riittävät siis The Beatles-levyihin PPM ja WTB. Decca ei painanut The Beatles LP-levyjä vuoden 1964 jälkeen, vaikka niin monesti väitetäänkin esim. exporttien osalta, joissa on Deccan tyylinen ylimääräinen ura. Jostain syystä levyhyllyyn on tullut myös Deccan 1967-1969 sisäpussi. Kenties jollain on joskus aikanaan ollut Beatlesien ja Rollareitten levyt pitkin pöytää ja sisäpussit siten vaihtuneet.
Levyhyllystä ”Apple" sisäpussi löytyy vain Let It Be –LP:n exportversiosta, jossa on Parlophone logo takakannessa.
Joskus levyhyllyyn on tullut kelta-musta, vuoden 1966 A Collection Of Oldies… -LP Emitexin polyeteenipussissa, joka piti olla vain 1963-1964. Mistä tietää, vaikka olisi ihan tehtaalla pussitettu oikein? Muutaman vuoden toleranssilla siis mennään.

EMITEX polyeteeni

EMITEX riisipaperi

MAINOS, musta-valkoinen

MAINOS, mustavalkoinen versio 2

PATENT APPLIED FOR

PATENT APPLIED FOR

PATENT APPLIED FOR

FOOLS INNER

PATENT 1,072,844

PATENT 1,072,844

PATENT 1,072,844

MAINOS, seepia

Musta

MAINOS, seepia, 

APPLE

APPLE

PATENT 1,125,555

PATENT 1,125,555

PATENT NOS 1,125,555

PATENT NOS 1,125,555

PATENT NOS 1,125,555

PATENT NOS 1125555 & 1072844

PATENT NOS 1125555 & 1072844

DECCA polyeteeni

DECCA riisipaperi

torstai 26. joulukuuta 2013

HELP! -2DVD (EU pressing) DELUXE EDITION

EU pressing 2007

Joulun pyhinä on aikaa tehdä kaikenlaista, ainakin vähän enemmän kuin arkena. Levyhylly ei linnoittaudu omaan vinyylihuoneeseensa, vaan on sosiaalinen. Toisaalta tämänkin elokuvan sain ihan itsekseni katsella. Porukka vain ”haihtui”, kun oli tarkoitus järjestää elokuvailtapäivää.
Kyseessä siis joitain vuosia vanha, Help! -DVD-boksi. Tämä oli vielä muoveissa, mutta nyt tuli avattua. Deluxe Edition painaa paljon ja sisältää kaikenlaista tavaraa: Kirja, joka on alkuperäinen kopio käsikirjoituksesta, alkuperäisine mustekynämerkintöineen. Booklet, jossa on kaksi DVD:tä, juliste, kortteja ja itse nidoksessa, kohtuullisen paljon hienoja kuvia ja stooria. Paketti on kääritty muoviin ja koko pakkaus sitten vahvaan pahvikoteloon, joka vielä sekin muovitettu. Laadukas paketti.
DVD-levyjä ei voi soittaa parhaassakaan vinyylisoittimessa, joten laitoin ne toisenlaiseen (johonkin) soittimeen. Elokuvan musiikki ja laatu on käsittämättömän hyvää, ainakin verrattuna kaikkiin aikaisempiin versioihin, mitä olen ajan saatossa katsellut. En taida tämän enempää selvittää sisältöä, joka varmaan kaikille tuttu.
Kuka kumma jaksaa lukea elokuvan 200-sivuista käsikirjoitusta, edes parin jouluglögin jälkeen? Hyvä, että jaksaa katsoa elokuvan loppuun. Mielestäni sen olisi voinut korvata Help! –VINYYLI-tuotteella tai jopa useammalla. Miksi ihmeessä tässä ei ole soundtrackia VINYYLINÄ? Olisi ollut edes yksi single. Ei  ole paljon vaadittu. No, olkoon tällainen sitten... 

Kokonaisuus on kuitenkin laadukas ja elokuvan katselu menee sujuvasti ilman tietyissä pahimmissa kohdissa väkisinkin tulevaa myötähäpeää, kun lukee ja katselee liitteitä. Musiikkiosuudet ovat tietenkin hienoja.

Harvinaisuus: 0+



Boksin etupuoli

Boksin etupuoli

Boksin takakansi

Boksin sisältö