John Lennon: Stand By Me / Move Over Ms. L (UK 3rd pressing 1975-1981) -1U, -3

UK 3rd pressing 1975-1981, Apple R6005
mothers, stampers:
7YCE 21765-1U + S-45-X-49138-A-29 MCR / 7YCE 21766-3
Sleeve: Plain

John Lennonin UK 9. soolosingle hyllyyn. Singlen tarkoituksena oli mitä ilmeisimmin saada lisäpotkua pitkäsoiton “Rock’n’Roll” myyntiin. Tämä single ilmestyi ilman kuvakansia, eli pelkässä mustassa pussissa.

SBM julkaistiin uudelleen vuonna 1981. Mistä sitten tietää, että onko kyseessä 1975 vai 1981 painos? Matriisista tietenkin ja muutamista muistakin asioista. Ensimmäisen etiketin A-puolen biisin tekijöiksi on merkitty ”King-Glick” ja vasemmassa laidassa on julkaisuoikeudet omistava ”Trio Music”. Myöhemmin tekstit vaihtuivat niin, että biisin tekijät olivat ”King-Leiber-Stoller” ja oikeudet merkittiin ”Charlin Mus. Corp” nimiin. Välissä oli kuitenkin siirtymävaiheen painos, jossa oli King-Glick ja Charlin Mus. Corp. Glick –salanimen taakse kätkeytyvät siis herrat, Jerry Leiber ja Mike Stoller.

Sanoisin siis, että UK-painokset voidaan jakaa seuraavasti:

1. painos King-Glick ja Trio Music
2. painos King-Glick ja Charlin Mus. Corp
3. painos King-Leiber-Stoller ja Charlin Mus. Corp

Ensimmäisen painoksen matriisi päättyy molemmilla puolilla -1U.

Esimerkiksi demossa on matriisit:

7YCE 21765 - 1U, S-45-X-49138-A-29 MCR
7YCE 21766 - 1U, S-45-X-49204 29

Ko. demo on mother/stamper -koodilla 1G ja 1G, joten se on ihan ensimmäisiä painettuja kappaleita. S-alkuinen, käsinkirjoitettu matriisi on Capitolin. Singlessä on siis UK ja US matriisit. Levyhyllyyn hankitussa singlessä on Capitolin matriisi vain A-puolella.

Harvinaisuus: 1+

A-puoli

A-puoli

B-puoli

I Want To Hold Your Hand / This Boy (UK 2nd pressing) “SOLD IN U.K. SUBJECT TO RESALE…”

UK 2nd pressing 1968, Parlophone R5084
mothers, stampers: 16MLA, 22MAM
7XCE 17559-1N / 7XCE 17560-1N
Sleeve: Parlophone Company sleeve

Jopa kiusallisen harvinainen I Want To Hold Your Hand UK 2.painos levyhyllyyn. Tätä on odoteltu jo jonkin aikaa.
Originaalia IWTHYH –singleä painettiin jo alun perin melkoinen määrä. UK 1. Parlophonen painoksen lisäksi sitä tilattiin lisäksi kahdelta sopimustoimittajalta, kun EMI:n oma kapasiteetti ei riittänyt. Oriole ja Decca painoivat siis oman osansa. Painokset olivat sen verran suuria, että nämä sopimussingletkin ovat  melko tavallisia, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta: kiinteän keskiön Oriolen painos on toisaalta sitten taas erityisen harvinainen.
Koska singleä painettiin niin suuria määriä heti 1963, tarvetta 2. painokselle ei ollut pitkään aikaan. Vuonna 1968 painettiin kuitenkin pieni määrä lisää, jolloin keskiössä on teksti “SOLD IN U.K. SUBJECT TO RESALE…”.
Vuoden 1969 painosta ei tästä singlestä tehty, vaan 1968 SIUK:n jälkeen levyä painettiin seuraavaksi 1972. Silloin ilmestyi hieman eriskummallinen yhden EMI-laatikon etiketti, jossa etikettiä kiertävä teksti oli ”THE GRAMOPHONE CO. LTD…”. Vuonna 1976 samantyylinen etiketti ilmestyi singlesboksia varten, mutta tällöin etikettiä kiersi ”THE EMI RECORDS LTD…”. IWTHYH on ainoa The Beatles single, joka ilmestyi tuolla ”GRAMO” –tekstillä ja yhdellä EMI-laatikolla.

Harvinaiset UK IWTHYH singlet :
Demo, Parlophone
Solid centre Parlophone 1. painos
Solid centre Oriole 1. painos
Solid centre Parlophone (“SOLD IN U.K. SUBJECT TO RESALE…”) 2. painos
Push-out centre Parlophone (“SOLD IN U.K. SUBJECT TO RESALE…”) 2. painos

Melko tavalliset UK IWTHYH singlet:
Push-out centre, Parlophone 1. painos (N.C.B. tai ilman N.C.B.) 
Push-out centre, Decca 1. painos (N.C.B. tai ilman N.C.B.)
Push-out centre, Oriole 1. painos (N.C.B. tai ilman N.C.B.)
Push-out, Parlophone 70-80-luvun painokset yhdellä EMI-laatikolla (hieman harvinaisempi on yhden EMI-laatikon etiketti 70-luvun alkupuolelta, jonka kehää ympäröivä teksti alkaa sanoilla: ”The Gramophone Co. Ltd…”)

Virheelliset (harvinaiset) UK IWTHYH singlet:
A-puolen etiketti on sama kuin 1. painoksessa ja B-puolella on yhden EMI-laatikon etiketti vuodelta 1976.
Push-out centre Parlophone (“SOLD IN U.K. SUBJECT TO RESALE…”) 2. painos. Levyn molemmilla puolilla on This Boy –etiketti.

Listan harvinaiset singlet ovat hinnaltaan kolminumeroisia, eikä ensimmäinen luku ole yleensä yksi. Tavalliset singlet ovat joistain euroista pariin kymppiin. Näiden välimaastoon voivat mennä vaikka ”FACTORY SAMPLE” –tarralla varustetut tai hyvin aikaisella mothers/stmpers –koodilla merkityt singlet. 1G, 1G saattaisi olla hyvinkin arvokas, jos sellainen löytyisi. Demo-levyn mother/stamper-koodi on monesti 3H, 1TL eli demoa ei painettu heti alussa.
Jos vertaa IWTHYH SIUK singlen harvinaisuutta vaikka Love Me Do:n SIUK-tekstillä varustettuun, niin IWTHYH on karkeasti ottaen puolet kalliimpi, mutta oikeasti vielä sitäkin enemmän harvinainen. Näitä tulee vastaan jopa harvemmin kuin solid centreä.


Harvinaisuus: 4

Levyhyllyn IWTHYH-UK singlejä. Kuvasta puuttuu singles collectionin 1976 ja 1982 painokset,

Parlophonen pussi

Parlophonen pussi

A-puoli

A-puoli

A-puoli, matriisi

B-puoli

B-puoli

B-puoli, matriisi

Tomorrow Never Knows –LP (EU counterfeit 2013) Purple vinyl

EU counterfeit pressing 2013
mothers, stampers: n/a
matrix: n/a
disc weight: 172 g

Hieman poikkeuksellinen on päivitys ja tuote Levyhyllyyn. Apple julkaisi iTunesissa sisällöltään aika paljon normaalista poikkeavan 14-biisisen kokoelman vuonna 2012. iTunesin latausjulkaisua promottiin varsin pienimuotoisesti LP-levyn muodossa. Levyä painettiin mainostamistarkoitukseen tiettävästi vain 1000 kpl. Promootiolevy sisälsi vinyylin lisäksi latauskoodin iTunesin kautta, josta biisit saattoi siis imuroida M4A-formaatissa. Latauskoodi oli voimassa vain rajatun ajan.
Jos jotain The Beatles ”uutta” ja virallista promoa painetaan vain 1000 kpl, herättää se kiinnostuksen keräilijöissä. Niin kävi tässäkin. Kun saatiin varmuus, että LP on ylipäätään olemassa, alkoi kysyntä ja sen seurauksena huutokaupat. Rajallisen määrän levystä huudettiin jopa hieman yli 1000 euroa. Tällä hetkellä niitä on edelleen tarjolla, keskihinta lienee noin 500 euroa. Eli alkuinnostus näyttää pysähtyneen ja järki on tullut hieman jälkijunassa mukaan.
Kallis ”uutuusharvinaisuus” sai tietenkin aikaan sen, että piraatteja, väärennöksiä jälkipainoksia ja uudelleenjulkaisuja (counterfeit, repressing, reissue) alettiin syytää tarjolle. Kaikki ne olivat tietenkin epävirallisia julkaisuja ja tekijänoikeusloukkauksia.
Väärennökset olivat tiettävästi kaikki painettu värivinyyliin. Värejä ovat ainakin oranssi, ruskea, punainen ja purppura.

Kun originaaleja oli vain se 1000 kpl ja niitä löytyi esim. meksikolaiselta radioasemalta, ei siinä innostuksessa kukaan keräilijä oikein osannut sanoa, miltä originaali näyttää, eikä tietoa löytynyt. Väärennökset menivät siis kaupaksi varmaan aika hyvinkin. Niitä kun markkinoitiin uudelleenjulkaisun lisäksi tietysti myös alkuperäisinä promoina. Väärää tietoa on edelleen internet pullollaan. Luotettavallakin sivulla saattaa olla kuva punaisesta vinyylistä ja sen kerrotaan olevan originaali.

Originaalin tunnistaa mm. seuraavista asioista:

Matriisit: BC 83972-01A1 3197551 A2 ja BC 81606-01B1 3197551 B1
Sisäpussissa on iTunesin yksilöllinen latauskoodi
Vinyylin väri on musta

Väärennöksen tunnistaa taasen:
Matriisit: ei ole
Sisäpussi on valkoinen standardi, ilman mitään tekstejä.
Vinyylin väri on jotain muuta kuin musta (ei ole toki poissuljettu, että mustan vinyylin väärennöksiäkin olisi)

Tämä koko juttu viimeistään todistaa, kuinka hulluksi The Beatles-keräily saattaa välillä mennä. Vaikka saisikin oikean 2012 promo-LP:n, mutta maksaa siitä 1000 eur, onko siinä enää mitään järkeä? Samalla summalla saa loistavakuntoisen UK Please Please Me kulta-mustan etiketin mono-painoksen. Tai vaikkapa jonkin exportin. Ymmärrän oston, jos omassa kokoelmassa on täydellinen UK-sarja kaikista vinyyleistä variaatioineen, mutta sellaista ei ainakaan tiettävästi vielä kukaan omista.
Syy miksi hankin tämän epävirallisen painoksen hyllyyn, on se, että yritän ymmärtää logiikkaa, millä perusteella nämä toisistaan poikkeavat biisit on mahdutettu samaan pitkäsoittoon, eli uteliaisuus ja toisaalta hinta oli suhteellisen sopiva (20 eur) uudesta vinyylistä. Käypä hinta tästä olisi kuitenkin vain 10-15 eur.

Popsiken mukaan tällaisesta purppuranvärisestä vinyylistä on maksettu yli 200 euroa ja ehkä enemmänkin, kun on jätetty mainitsematta sana purple ja myyty originaalina.

Joka tapauksessa 172g levy soi hyvin, enkä osaa laatua tietenkään verrata originaaliin promoon, kun sellaista ei hyllyssä ole. Eikä varmaan tule. Biisivalikoima on kylla aika hauska. Jostain kumman syystä sain hävitettyä vinyylin purppurasävyn melko hyvin digikuvatessa. Huono kuvaaja kun olen.

Harvinaisuus: 0+

Kannen etupuoli

Takakansi

Takakansi

Sisäpussi

1-puoli

1-puoli

2-puoli

2-puoli

A Hard Day’s Night –LP (UK 1st pressing) MONO wide font EJD-cover

UK 1st pressing 1964, Parlophone PMC1230
Mothers, stampers: 3GTD, 7RDG
XEX481-3N, XEX482-3N
disc weight: 154 g
KT-verokoodi

Aiemmin Levyhyllyssä oleva:
UK 1st pressing 1964, Parlophone PMC1230
Mothers, stampers: 3LO, 7TL
XEX481-3N, XEX482-3N
disc weight: 160 g
MT-verokoodi

AHDN-variaatio hyllyyn. Ns. chubby- tai pikemminkin wide-fontilla on painettu kaksi erilaista mono UK 1. painoksen etikettivariaatiota. Nyt hyllyyn saatiin se puuttuva. Kansiakin on kahden eri valmistajan originaaleja: Garrod & Lofthouse ja Ernest J. Day. Nyt sain samalla puuttuvan EJD:n. Voisi sanoa, että kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Wide font on ihan ensimmäinen etiketti. Sen tunnistaa helpoimmin tekstistä PMC 1230, joka on siis suuri ja leveä, verrattuna muihin kelta-mustiin etikettivariaatioihin.

Nämä kaksi wide font etikettivariaatiota eroavat siis toisistaan vain sillä, miten yhtyeen nimi on sijoitettu. Toisessa se on lähempänä tekstiä ”(Lennon-McCartney)” ja toisessa se taas on sijoitettu lähemmäksi tekstiä ”Northern Songs Music Ltd.”. 

1-puoli, THE BEATLES -teksti ylempänä

1-puoli, THE BEATLES -teksti alempana

Tämä on aika tarkkaa puuhaa kun yrittää saada mahdollisimman paljon variaatioita hyllyyn ja koittaa vielä muistaa miten ne variaatiot erosivat toisistaan...

AHDN mono UK 1. painos ei ole sinällään kovinkaan harvinainen, sillä painosmäärät olivat suuria. Hyväkuntoisena sellainen on kuitenkin jopa hieman vaikeaa saada. Hyväkuntoisella tarkoitan tässä vähintään excellent-kuntoista kappaletta.

Aiemmin hyllyssä olevassa on 1-puolen etiketissä on verokoodi MT, jota voidaan pitää virheenä. Se oli vanhentunut jo jonkin aikaa sitten. MT-verokoodi piti olla käytössä vain tammikuusta kesäkuun loppuun 1963. Se ei kuitenkaan ole mahdottoman harvinainen poikkeus. MT-koodia voi löytyä vielä stereo Help! -albumista, mono Rubber Soulista tai jopa vielä mono Collection Of Oldiesistakin. 

Harvinaisuus: 1,5

Kannen etupuoli

Takakansi

Takaknsi, Ernest J. Day

Sisäpussi, Emitex riisipaperi

1-puoli

2-puoli

2-puoli, KT-verotunnus

(aiemmin hyllyssä oleva) 1-puoli

(aiemmin hyllyssä oleva) 1-puoli, MT-verokoodi

(aiemmin hyllyssä oleva) 2-puoli