mothers, stampers: 4GHH, 2GPT
7YCE21511-1U / 7YCE21512-1U
Sleeve: Picture sleeve
Levyhyllyä on viimeaikoina täydennetty Johnin ja Paulin soolodebyyteillä, joten luontevaa oli hankkia lisäksi Georgen ensimmäinen soolosingle. Näitä löytyy kahdella erilaisella etiketillä, joista on lisäksi olemassa variaatioita. Ensimmäisen etiketin vasemmassa laidassa on krediitit merkitty pelkistetysti:
Harrisongs
ja toisessa laajemmin:
Harrisongs
Essex Int.
MCPS
Britico
NCB
Tuo on siis oleellisin ero kahden etiketin välillä. Olettaisin, että pelkistetty ”Harrisongs” on ihan ensimmäinen julkaisu. Molempia löytyy Push-out centrenä ja solid centrenä. Harrisongs –versiota löytyy demona, push-outina (vain yksi etiketti ilman variaatioita) ja solidina, josta löytyy kaksi variaatiota. Jälkimmäisestä versiosta löytyykin sitten 7 variaatiota push-outina ja 19 variaatiota solid-centrenä. Lisäksi sopimuskumppanit Decca ja Pye painoivat oman osansa. Decca sekä irroitettavalla että kiinteällä keskiöllä etikettivariaatioineen ja Pye kiinteällä keskiöllä, joissa myös variaatioita.
Kaikki nuo variaatiot selittyvät kaiketi sillä, että kyseessä on kautta aikain yksi myydyimmistä The Beatlesin jäsenten soololevyistä, yli 5 miljoonaa kappaletta.
Levyjä painettiin suuren kysynnän seurauksena useita kertoja lisää. Jos haluaisi kerätä kaikki em. originaalit variaatiot, se tarkoittasi, että hyllystä pitäisi löytyä vähintään 49 kappaletta My Sweeet Lordi -singleä. Ja sitten on tietysti lisäksi jälkipainokset. En viitsi arvailla montako niitä on.
Tässä on siis noista originaaleista yleisin, eli Harrisongs Essex Int MCPS Britico NCB –teksteillä varustettu solid centre. Kai tämä pitää luokitella UK 1. painokseksi vaikka epäilys on, että Harrisongs olisi ainoa UK 1. painos ja tämä sitten toinen. Yleisesti näitä molempia pidetään originaalina UK 1. painoksena. Täytyisi varmaan joskus siirtyä nykyaikaan ja puhua 1. etiketistä ja 2. etiketistä. Pressing eli painos on vaan niin syvästi iskoutunut alitajuntaan.
Kuinka harvinainen sitten on kuvakannellisena? Kuvakannellisia ei löydy 5 miljoonaa kappaletta. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka kauan kansia riitti ja paljon niitä ylipäätänsä painettiin.
Ei kovin relevanttia Levyhyllyn mielestä, mutta todettakoon, että George Harrison hävisi My Sweet Lord plagiaattioikeudenkäynnin ja joutui maksamaan korvauksia reilut puoli miljoonaa dollaria. MSL on osin The Chiffons yhtyeen biisiä He’s So Fine muistuttava kappale. Onhan niissä kieltämättä samaa, mutta korvakuulolta ovat eri biisejä ja erityisesti ihan eri tunnelma. Kuuntelen mielelläni molempia, eri aikaan ja eri fiiliksessä.
Harvinaisuus: 1+
