The Beatles’ Greatest Hits –LP (Sweden 1st pressing) MONO ver1

Sweden 1st pressing 1965, Parlophone PMCS306
XSTX 115-1 / XSTS 116-1
disc weight: 149g

Levyhyllyyn hankittiin se toinenkin versio ruotsalaisesta kokoelmasta The Beatles’ Greatest Hits. Vaikea sanoa kumpi näistä kahdesta on ensimmäinen ja kumpi toinen painos.
Levyhyllyyn aiemmin hankitun levyn etiketissä oli tekstejä:
“All Right Of The Manufacturer…”
“Skivan först publicerad 1965”

Kun taas tässä toisenlaisessa:
”Alla Rättigheter Förbehålles…”
”Skivan först publicerad 1965”
sekä lisäksi:
“Made In Sweden”
“33 1/3”
“Skandinaviska Grammophon Aktiebolaget”

Näillä eroilla lienee joku tarkoitus. Jos joku taho omaa syvällisempää tietoa, mielelläni kuulisin. Sikäli kun harvinaisuutta pitää vertailla näiden kahden eri painoksen välillä, niin tätä nyt hankittua on kyllä yleisimmin saatavilla. Tämän levyn sisäpussistakaan ei saa viitteitä siitä, onko kyseessä juuri 1965 ensimmäinen julkaisu. Voisi kuitenkin arvata, että ensimmäistä painosta on enemmän ja toista painosta valmistettiin hillitymmin. Levyt on painettu erilaisilla koneilla, uritus on huomattavan erilainen. Kun muuta parempaakaan ei ole, niin luotan painoon:
“All Right Of The Manufacturer…” 140g
”Alla Rättigheter Förbehålles…”   149g
Oletettavaa siis, että kevyempi vinyyli on 2. painos. Saattaisi olla. Kansissa ei ole eroa.

ver2 löytyy oikealla olevasta luettelosta...

Harvinaisuus: 2+

Etupuoli

Takakansi

Sisäpussi

Sisäpussi

1-puoli

2-puoli

1-puolen matriisi XSTX 115 -1

Let It Be -LP (UK 1st pressing) EXPORT

UK 1st pressing 1970, Parlophone P-PCS7096
Mothers, stampers: PH,2G
YEX773-2U, YEX774-2U
disc weight: 134g

Osoittautui yllättävän hankalaksi saada Let It Be –LP:n 1.painoksen export osaksi levyhyllyä. Nyt se kuitenkin kokoelmassa. Ei tosin ihan niin hyväkuntoisena kuin olisin halunnut, mutta en ole mieltänyt tätä exporttia niin harvinaiseksi, että EX-VG+-kuntoisesta pitäisi maksaa hyvin lähelle 4-numeroinen euromäärä. Nyt selvisin siis kohtuullisemmalla, mutta kuntoa jonkin verran alaspäin tinkimällä. Kai se on uskottava, että tämä on paljon harvinaisempi kuin Abbey Roadin 1969 yhden EMI logon painos. Jälleen kerran, tämäkin export löytyi Portugalista. Suurin osa Abbey Roadin, Yellow Submarinen ja Let It Be:n exporteista toimittiin Portugaliin. Se on todettu jo aiemminkin.

LIB, AR ja HJ -exporteista on siis olemassa nämä yhden EMI-logon 1969 (-70) painokset. Niitä löytyy paitsi normaalina Hayesin tehtaan tuotoksena, myös Deccan tyyppisellä painoksella, jonka tunnusmerkkinä on EMI:stä poikkeava ura etiketissä. Kyseessä ei kuitenkaan ole Deccan tehtaan painama levy. Näin rajallista määrää EMI ei ikinä olisi painattanut UK-sopimustoimittajilla, vaan näitä painettiin jossain toisessa maassa, EMI:n omalla tehtaalla. EMI toimitti Englannista valmiit etiketit ja kenties stampersitkin. Näissä levyissä on mothers-numerot, mutta stampers-kirjaimet puuttuvat, kuten esim. Deccaltakin.
Niistä sitten enemmän jos joskus päätyvät levyhyllyyn.

Let It Be 2. exportpainos on normaali PCS-Apple, jossa on vain export kannet, P-PCS. Näitä on tarjolla aika paljon, eli kyseessä ei ole kovinkaan harvinainen levy. Tai no, onhan se tietenkin keräilylevy. 

Levyhyllyssä on nyt 16 erilaista UK-exportia (Barbadoksen P-PCS lasketaan pois). Äkkiseltään laskettuna niitä olisi tasan 30 kpl suhteellisen täydellisessä kokoelmassa. Siinä on mukana sitten kaikki variaatiot vuoteen 1973 asti. Vuoden 1978 värivinyylejä en laske tähän lukuun, sillä vaikka niitä kutsutaan exporteiksi, arvelen, että niitä on varmaan myyty kuten tavallisempiakin julkaisuja. Toki "limited edition" on kyseessä. Näillä levyillä ei ole selkeää exporttiin viittaavaa prefixiä.

Hankittava ei siis lopu ihan pian. Toki tuohon lukuun mahtuu ainakin 5-8 kpl sellaisia etikettejä, joiden keskinäinen ero on millimetrin tarkkaa, marginaalista tutkiskelua. 

Harvinaisuus: 3,5

Etupuoli

Takakansi

Takakansi

1-puoli

2-puoli

Please Please Me –LP (UK 4th pressing) STEREO

UK 4th pressing 1963, Parlophone PCS3042
Mothers, stampers: 1GM, 1L
YEX94-1 / YEX95-1
disc weight: 160g

Levyhyllyssä oli jo aikaisemmin hyväkuntoinen UK 4. painoksen Please Please Me stereo-LP. Levyn suhteen ei siis ollut valittamista, mutta valitettavasti levyn kansi oli ajankohtaan nähden väärä.
Vihdoin tuli sopivasti myyntiin hyväkuntoinen 4. painoksen stereokansi varustettuna vähän etikettivikaisella levyllä. Saatoin siis tarjota kannesta (melkein) kohtuullisen hinnan, kun sisällä oleva levy ei kiinnostanut.
Kansi kiinnosti, ei pelkästään sen takia, että tarvitsin sen, vaan myös harvinaisuudellaan. Kyseessä on Garrod & Lofthouse Ltd:n isolla stereo-logolla varustettu flipback-kansi. Väittäisin, että melkein poikkeuksetta kaikki PPM 1. - 4. painosten, suuren stereo-logon omaavat kannet on painanut Ernest J. Day & Co. Aivan viimeiset 1963 tai todennäköisemmin seuraavan vuoden alun, 1964 stereokannet valmisti kuitenkin G & L.
Kyseessä täytyy olla hyvin pieni painosmäärä, sillä iso stereo-logo muuttui keskikokoiseksi jo kesän alussa 1964. Kaiken kaikkiaan stereo-PPM painosmäärät ovat aika pieniä.

Vuodesta 1964 ja siitä eteenpäin vain G & L teki PPM-kansia ja oli EMI:n ykkösvalmistaja. Toki E.J.D. painoi vielä jonkin verran kansia levyihin: With The Beatles, A Hard Day’s Night, Rubber Soul, Revolver ja Oldies…But Goldies, mutta suurimman osan teki siis G & L.

1.-2. painosten PPM kannet tunnistaa parhaiten siitä, että etupuolen oikean alareunan teksti ”Photo: Angus McBean” on enemmän oikealla kuin myöhäisemmissä painoksissa. Sanan ”Photo”, kirjain P alkaa vasta yläpuolella olevan sanan ”Songs” viimeisen s-kirjaimen jälkeen. Sama on monoissa. Kaikissa kansissa, näiden kahden ensimmäisen painoksen jälkeen, teksti teksti ”Photo: Angus McBean” on siirretty hieman ylemmäksi ja enemmän vasemmalle. 

Hankittu kansi on kyllä hienokuntoinen ja se saa arvoisensa sisällön EX-kuntoisella levyllä.

Harvinaisuus: 2,5++

Etupuoli

Etupuoli

Takakansi

Takakansi, flipbackit ja G&L

1-puoli

2-puoli

I Want To Hold Your Hand / This Boy (UK ORIOLE contract pressing) SOLID CENTRE

UK 1st contract pressing 1963
Mothers, stampers: 3, 1
7XCE 17559-1N / 7XCE 17560-1N

I Want To Hold Your Hand –singleä painettiin EMI:n lisäksi ORIOLE:n ja DECCA:n toimesta jonkinlaisia määriä. Sopimuskumppaneilta pyydettiin apua vain sellaisissa tapauksissa (EMI:lle viimeinen vaihtoehto) kun oma kapasiteetti ei riittänyt painamaan nopeasti ja tarpeeksi paljon.

ORIOLE:n ja DECCA:n painokset ovat jonkin verran harvinaisia, totta kai, mutta tässä on, voisi sanoa: ultra-harvinaisuus. ORIOLE painoi pienen osan IWTHYH-singlestä kiinteällä keskiöllä. Vuonna 1963 se oli erittäin harvinaista. Tämä on yksi harvinaisimmista The Beatlesin kaupalliseen tarkoitukseen tehdyistä singleistä. Myös EMI itse painoi tätä kiinteällä keskiöllä, joita on yhtä vaikea löytää kuin tätäkin. Tiettävästi ORIOLE painoi kiinteillä keskiöillä myös singlet Can’t Buy Me Love ja I Feel Fine. 

ORIOLE:t ovat hieman painavampia kuin EMI:n painamat singlet ja levyn reuna on terävämpi. Paras tunnistus on keskiö. Oriolen push-outissa se on karhea ja reuna on "viimeistelemätön", verrattuna EMI:in. Lisäksi keskiö on kooltaan pienempi, ts. etäisyys levyn muuhun osaan on suurempi. ORIOLE solid centressä on ura, joka poikkeaa EMI:n solid centrestä, sekä juuri tuo karhea keskusta (näkyy kuvassa). DECCA:sta ja ORIOLE:sta myös puuttuvat stampers-kirjaimet soittoalueen ulkopuolelta, vain mothers-numerot löytyvät.

Tarkastin varmuuden vuoksi painot, jotta usein kuultu väittämä painosta voidaan todentaa. Levyhyllyssä olevien IWTHYH-singlejen painot:

EMI 1st pressing, PUSH OUT: 35g
EMI 1st pressing, PUSH OUT: 37g
ORIOLE PUSH-OUT: 41g
ORIOLE PUSH-OUT: 39g
ORIOLE SOLID CENTRE: 39g
DECCA PUSH OUT: 39g
DECCA PUSH OUT: 37g
DECCA PUSH OUT: 38g

Kyllä näin on, jonkin verran ovat sekä DECCA, että ORIOLE painavampia kuin EMI, mutta aika pieniä eroja.

En osaa sanoa, että julkaistiinko tämä alunperin ORIOLE:n vai Parlophonen tehdaspussilla, mutta ainakin tässä oli ostohetkellä ORIOLE.

Harvinaisuus: 3,5

Oriolen tehdaspussi

A-puoli

A-puoli, Oriolen keskiö

B-puoli