perjantai 18. heinäkuuta 2014

John Lennon Plastic Ono Band: Imagine -LP (UK 1st pressing) complete -1U / -1U

UK 1st pressing 1971, Apple PAS10004
Mothers, stampers: 4OM, 2OG
YEX865-1U PORKY / YEX866-1U PECKO
disc weight: 142g
Inner sleeve: Lyrics inner

Levyhyllyssä on yhtyeen sooloalbumeita hieman rajallisesti ja nekin vähät ovat saksalaisia painoksia tai UK uudelleenjulkaisuja, jostain 80-luvulta. Sen verran otin itseäni niskasta kiinni, että ainakin itselleni tärkeimmät albumit pitää saada UK 1. painoksina ja sellaisena kuin ne aikanaan Englannissa ilmestyivät. Tai siis ainakin John Lennonin tuotanto, joka on mielestäni ainoa merkittävä sooloura. Tästä on taatusti eriäviä mielipiteitä.
Jotenkin helpoin oli aloittaa Lennonin kuudennesta albumista: Imagine. Sitä albumia on vinyylinä kaikki paikat väärällään, varsinkin kun oli aikanaan listojen numero yksi. Tai sitten ei, kuten sain huomata.

Monenlaisia painoksia kyllä oli ja on tarjolla, mutta täydellinen UK 1. painos onkin aavistuksen harvinaisempi.

Täydellisen UK 1. painoksen ( lokakuu 1971) tunnusmerkit:

- Kannen tulee olla ”pinched spine”, eli selkämyksen ala- ja ylälaita ovat puristetut ja keskikohta on leveämpi. Seuraavissa painoksissa selkämys on yhtä leveä tai kapea koko matkalta.
- Levyn kansi on kokonaan laminoitu ja liimattu kiinni niin, että etupuolen flippi on sisältä kiinni takakannessa.
- Kuvallisessa lyrics-sisäpussissa on teksti: ”PATENT No. 1,125,555” ja ”MADE IN GREAT BRITAIN”. ”PATENT No. 1,125,555” jäi pois seuraavista painoksista.
- Sisäpussi on matta. Kuvat epäselvempiä kuin uusintapainoksissa, jotka ovat ”glossy”, eli kiiltävät.
- Levyn molempien puolien koneella painettu matriisi päättyy -1U
- Levyn soittoalueen ulkopuolella on 1-puolella teksti: PORKY ja 2-puolella PECKO. Nämä tekstit ovat käsin kaiverretut.
- Soittoalueen ulkopuolella on normaalit UK EMI mothers / stampers –koodit.
- Etiketit ovat matat ja niissä on tekstit ”An EMI Recording” ja ”Mfd. In U.K.”. Myöhäisemmät etiketit ovat kiiltäviä.
- Paketissa on suurehko poster.
- Paketissa on postikorttikokoinen kuva John Lennonista ja porsaasta.  
Johnin  huumoripitoinen vastaus Paulin levynkanteen RAM, joka ilmestyi vajaa puolivuotta aiemmin.
- Originaali levy painaa noin 142 g, varsinkin 80-luvulla vinyylin määrää kevennettiin.

Useat myynnissä olevat olivat puutteellisia etenkin posterin ja valokuvan suhteen. Jompikumpi puuttui tai jopa ne molemmat. Toisaalta myöhäisemmissä jälkipainoksissa saattoi olla ne molemmat. Usein sisäpussi oli valkoinen (plain), jollaisessa myöhäisempi painos ilmestyi. Matriisit olivat transitionaalisia -1U / -2U tai -2U / -1U ja PORKY tai PECKO puuttui. Sisäpussista puuttui kenties patenttinumero.
Valokuvasta ja posterista pitäisi olla jälkipainosten vastaavat käytössä, jotta niitä voisi itse jotenkin vertailla keskenään. Esim. painoa ja matta vs. kiiltävyys. Ei taida kyllä mielenkiinto riittää ihan sinne asti, että hankkisin myöhäisempiä painoksia tarkoituksellisesti.

Originaalia joutuu siis hieman enemmän etsimään ja kun se löytyy, hinta on muutaman kerran suurempi kuin puutteellisen 1. painoksen tai jälkipainoksen.
Saa nähdä mitä Levyhyllyyn hankitaan seuraavaksi soolotuotannoista. Ringo ainakin taitaa jäädä vähän paitsioon, samoin Paul, vaikka hän oli The Beatles aikoihin joillain levyillä jopa paras. Ehkä ensin kaivetaan levyhyllyä ja katsotaan löytyykö sieltä jotain originaalia sooloa entuudestaan, alemmilta hyllyiltä.

Harvinaisuus: 1,5+


Kannen etupuoli


Takakansi


Selkämys on ala-ja ylälaidasta litistetty, "pinched spine"


Sisäpussi


Sisäpussi


Sisäpussi


Sisäpussi


1-puoli

1-puolen matriisi


"PORKY"


2-puoli


"PECKO"


Kansi, sisäpussi, juliste ja postikortti


Postikortti

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Please Please Me -LP (UK 4th pressing) MID-SIZED MONO

UK 4th pressing 1964, Parlophone PMC1202
Mothers, stampers: 12RMT, 15ROH
XEX421-1N / XEX422-1N
disc weight: 165g
Inner sleeve: Emitex rise

Levyhyllyyn saatiin Please Please Me-albumin varmastikin yleisin painos, mitä tulee kannen sisällä olevaan levyyn. UK 4. painoksen mono ei ole harvinainen, mutta onhan siitäkin olemassa jopa ultra harvinaisuus, 2-puolen virhepainamalla. Se on luultavasti ainutlaatuinen jo tehtaalle jäänyt virhe, sillä Levyhyllyn kappaleen lisäksi toista ei ole ainakaan tietääkseni vielä tavattu.
Tämän nyt hankitun levyn tekee harvinaiseksi sen kansi. Keskikokoinen mono-logo (etupuolen oikea yläkulma) albumeissa Please Please Me ja With The Beatles on erittäin harvinainen. Alkuperäisesti vain LP A Hard Day’s Night ilmestyi keskikoisella monolla ja siihen se sitten jäikin. BFS ja Help! ilmestyivat samankokoisella, mutta outline -tyyppisellä monologolla.
PPM ja WTB keskikokoisten monojen ( ja stereoiden) tarve oli melko pieni, suuria logoja valmistettiin (suhteessa) paljon: sekä Ernest J. Day Co. että Garrod & Lofthouse painoivat niitä.
Mid-sized stereo on siis myös melko harvinainen, mutta verrattuna tähän: tämä on kenties 10 kertaa harvinaisempi. Kaikkein harvinaisin mid-sized mono on albumista With The Beatles. Sellaisen olen nähnyt vain yhden kerran viimeisen 10 vuoden aikana.
Tätä mid-sized monoa on painanut vain Ernest J. Day Co, toisin kuin Spizerin kirjassa väitetään. Kirjan mukaan mid-sized ja pieni mono ovat vain G&L painamia. WTB keskikoista monoa ei ole kirjassa ollenkaan. Eikä edes pientä monoa. Ne ovat kuitenkin olemassa, ovat vain sen verran harvinaisia, ettei juuri kuvia ole saatu jakeluun.

PPM UK 1963-1969 kannet ovat siis:


Suuri mono, 1. painos: EJD (Angus oikealla)
Suuri mono, 2. painos: EJD ja G&L
Keskikokoinen mono: EJD
Pieni mono: G&L

Suuri stereo, 1. painos: EJD (Angus oikealla)
Suuri stereo, 2. painos: EJD ja G&L (näistä G&L harvinainen)
Keskikokoinen stereo: G&L
Pieni stereo: G&L
ei stereota: G&L

Mid-sized PPM-kansia ehdittiin painaa vain 1964 puolivälistä vuoden 1965 syksyyn. Sen jälkeen mono-logo muuttui pieneksi.
Näitä keskikokoisia monokansia on arvioitu painetun maksimissaan muutamia tuhansia, joista lienee selviytynyt joku osa nykypäivään asti. Arviot ovat, että vain sadoista puhuttaisiin. On niitä varmaan enemmän. Jossain.

Harvinaisuus: 3,5 (kansi)

Etupuolet: suuri, keskikoinen ja pieni

Etupuolet: suuri, keskikoinen ja pieni

Etupuoli

Etupuoli

Takakansi

Takansi, EJD Co.

Sisäpussi, Emitex riisipaperi

1-puoli

2-puoli



Huutonet lisäkuvia marraskuu 2023 (HUOM! ei ole tämä mid-sised kansi)








perjantai 27. kesäkuuta 2014

The Beatles (white Album) 2-LP (UK 1st pressing) STEREO

UK 1st pressing 1968, Apple PCS7067/7068
YEX709-1, YEX710-1, YEX711-1, YEX712-1
mothers, stampers 4OH / 1HL / 3GAL / 2MO
disc weight: 143g, 136g
Inner sleeves: Black

Levyhyllyyn tuli hieman vahingossa hankittua remasteroitu, viivakoodilla varustettu UK stereo White Album, jostain 90-luvun puolivälistä. Kuuntelulevyksi vaikka, ajattelin, kun sain pilkkahintaan toisen kaupan kylkiäisenä. Muutoin rajailen keräilyn kyllä pääsääntöisesti vuosien 1962-1970 UK-originaaleihin..
Kannen kunto oli moitteeton ja oletin sisällönkin olevan. Mukana oli koko paketti, eli poster ja jäsenten profiilikuvat. Huomasin heti, että kaikki ei täsmää, levyjen paino kädessä oli tuntuva ja mustissa sisäpusseissa jopa. Kummallinen paketti oli totta tosiaan. Levyt olivat lähes uudenveroisia, eli lähentelevät MINT-kuntoisia. Ne olivat kuitenkin remasteroiduista kaukana, sillä kyseessä oli ihan tutut UK 1.painoksen stereolevyt, SIUK keskellä. Kannen sisältö oli siis jossain vaiheessa vaihtunut. Näin käy silloin tällöin. Lisäksi poster on UK Garrod & Lofthousen originaali vuodelta 1968. Sen tuntee näppituntumalta. Kuvia on vaikea analysoida. Tai ei oikeastaan. Punnitsin kuvat (4kpl yhdessä). Paino on tismalleen sama kuin muissakin Levyhyllyn 1. painoksen levyissä: 47 grammaa. 3. painoksen kuvat painavat noin 41 grammaa ja vuoden 1978 värivinyylin kuvat enää 24 grammaa. Ei ole 1995 painoksen kuvia käytettävissä, joten en tiedä miten painavia ne ovat. Kuvat ja poster olivat myös lähes uudenveroisia.
Onneksi hyllystä löytyi yksi ylimääräinen originaali, numeroitu WA-stereokansi. Näin paketista tuli 1968 kokonaisuudessaan.
1-levyn 2-puolen stampers on 1HL. Levy on siis lisäksi melko varhainen tuotos.
Yhtä kaikki, Levyhyllyn hienokuntoisimmat, originaalit WA-stereolevyt on laitettu hyllyyn. En viitsi vaivata myyjää reklamaatiolla, vaikka sain oikeissa kansissa väärän sisällön.

Harvinaisuus: 1,5


WA-paketti

G&L Poster

"Profiilikuvat"

Posterin kääntöpuoli

G&L originaali

Levyhyllyn "ylimääräinen" stereo-kansi

Levyhyllyn "ylimääräinen" stereo-kansi

Mustat sisäpussit

1-puoli

2-puoli

3-puoli

3-puoli, jo keskireiästä huomaa, ettei ole soitettu

4-puoli

torstai 19. kesäkuuta 2014

Something New -LP (UK 3rd pressing) STEREO

UK 3rd pressing 1969, Parlophone CPCS101
Mothers, stampers: 1R, 1R
YEEX7-B12, YEEX8-B12
disc weight: 138 g
Inner sleeve: Plain

Something New-export albumi on aina ollut yksi Levyhyllyn suosikeista. Tämä UK 3. painos on erittäin mielenkiintoinen. On kerrassaan uskomatonta, että 1969 painoksen etikettiä muokattiin kolme kertaa, erityisesti kun stamper on kaikissa 1R, 1R.
Mielenkiintoni tähän 3. painokseen on toisaalta palkittu sillä, että olen havainnut ”uuden” variaation. Siinä mielessä uuden, että se puuttui kirjasta. Aina kun puhun kirjasta, se tarkoittaa alan tärkeintä julkaisua, Bruce Spizer & Frank Daniels-opusta: Beatles For Sale.
Tämä nyt hankittu on kirjassa ja niinhän siinä kävi, että ”uusi” variaatio (hankittu levyhyllyyn aiemmin) löytyi vasta kun sain tämän tavallisemman käsiini ja vertailin etikettejä. Suurimpana erona on ”THE BEATLES” –teksti etiketin alalaidassa. Se on erikokoinen. Lisäksi luulin, että laatikoitu EMI olisi aina linjassa tekstin sijainnin suhteen, mutta Frank hieman ojensi... Laatikoitu EMI on jo valmiiksi etikettipohjassa, osa sen peruspohjaa, joten sen sijainti voi tyypillisesti hieman vaihdella tekstiin nähden. Ja järjellä ajateltuna: niinhän se totta kai onkin. Biisien nimet ja muu materiaali painettiin sitten siihen jälkeenpäin.



Nyt hankittu, THE BEATLES pienellä
Aiemmin hankittu, THE BEATLES suurella
Aiemmin hankittu 4./4. virhepainama, THE BEATLES pienellä

Ilmestymisjärjestystä ei voi oikein muuten selvittää kuin mothers/stampers-koodeilla ja kaikissa näissä se on sama. Arvelisin kuitenkin, että kuvien I ja III ovat aikaisempia. Virhepainama on siis ihan ensimmäinen. Virhepainamassahan kaksi 1-puolen biisiä on merkitty molemmat numerolla 4. Tämä löytyy aiemmista kirjoituksista.

Pienellä haullla, löysin toteutuneista kaupoista vain kaksi eri stamperia. 

1R, 1R pieni "THE BEATLES"
1A, 1R pieni "THE BEATLES"

Missä välissä tuo suurempi THE BEATLES sitten on tullut? Jossain välissä kuitenkin. Se taitaa olla harvinaisin kenties näistä kaikista.
Kaikki nämä 1969-painokset ovat tulleet Ruotsista, muualla näitä onkin ilmeisesti todella vähän. Epäilen, että kyseessä on ollut ainakin jonkinlainen täsmäisku Ruotsin ja ehkä koko Skandinavian markkinoille. Siis tarkoitan vain 1969 painosta. Kelta-mustaa ei tule todellakaan niin usein vastaan. Edelleen pitää tietenkin korostaa, että kyse on kuitenkin hyvin pienistä painosmääristä.
Levyhyllyssä on siis nyt viisi SN-exporttia. Vielä puuttuu 1. painoksen SIUK-korjattu variaatio, etikettiä kiertävällä tekstillä ”THE PARLOPHONE CO. LTD…”. Siis normaali 1. painos.
Kahden laatikoidun EMI-logon versiota (1973), ei ole tästäkään levystä ei ole painettu. Itse asiassa ainoa, mistä sellainen löytyy, on The Beatles’ Second Album.

Harvinaisuus: 3


Kannnet

Kannet

1-puoli

2-puoli

Aimmin hankittu, 1-puoli

Aiemmin hankittu virhepainama, 1-puoli


torstai 12. kesäkuuta 2014

If I Fell / Tell Me Why (UK 1st pressing) EXPORT with SOLD IN U.K. SUBJECT TO RESALE…

UK 1st pressing 1964, Parlophone DP562
Mothers, stampers: 2M, 2O
7XCE 17756-1N / 7XCE 1
7757-1N 

Jollei demosinglejä oteta huomioon, Levyhyllyn kallein UK-single saatiin työnnettyä (tai no aseteltua) singlelaatikkoon. Yllättävän vaikeaksi osoittautui saada tämä exportsingle. Tavallinen IF I Fell export on suhteellisen helppo löytää, ehkä helpoin export, mutta kun siinä keskellä on SIUK eli teksti: ”SOLD IN U.K. SUBJECT TO RESALE…”, homma vaikeutuu moninkertaisesti.
Tämän singlen olemassaoloon on kaksi teoriaa. Ensimmäisen mukaan kyseessä on virhepainama, kuten albumipuolellakin pääsi käymään (VI, Something New ja White Album). Eli teksti olisi tullut vahingossa osaan singleistä.
Toisen teorian mukaan niitä haluttiin painaa kotimaan markkinoille jonkinlainen erä, sillä The Beatlesin levyt menivät aina kaupaksi. Tarkemmin ottaen kyse saattoi olla siitä, että englantilaiset levyliikkeet alkoivat tuoda takaisin export singleä ja saattoivat myydä niitä levykaupassaan, EMI:n määrittelemää listahintaa korkeampaan hintaan. EMI kaavaili julkaisevansa tammikuussa 1965 saman singlen tekstillä SIUK, jolloin ”vapaahinnoittelu” ei enää olisi mahdollista. Tämän teorian mukaan SIUK-painos olisi siis tullut jälkeenpäin.

Kaksi teoriaa ja molemmat kuulostavat jotenkin loogisilta. Jälkimmäinen on painettu jopa kirjaan, eikä sitä esitetä teoriana vaan faktana.
Teoria 2:ta on turha analysoida kovin pitkälle, jos se on jo kirjoitettu kansiin. Toisaalta se kyllä jää mietityttämään, että jos IF I Fell exportissa EMI meni näin ”radikaaliin” ratkaisuun, miksi ei enää sen singlen jälkeen? Miksei samaa menetelmää parissa seuraavassa: Dizzy Miss Lizzy- ja Michelle-singleissä? IF I Fell ilmestyi 16. lokakuuta 1964, Dizzy lokakuussa 1965 ja Michelle jossain välissä vuoden 1966 kuluessa.
EMI ei siis pitänyt ensimmäisen julkaisun jälkeen kovinkaan tarkkaa lukua ajankohdasta. Michellestä tiedetään siis vain se, minä vuonna ilmestynyt.

Albumipuolella Something New ilmestyi heinäkuussa 1965. Siitä ilmestyi ensin SIUK-versio ja sitten se vaihtui ilman tekstiä olevaan versioon. Tämä on varma asia, sillä Levyhyllyssäkin on SIUK-versio ja sen mothers/stampers-koodi on 1G, 1G, eli aikaisin mahdollinen.

Ok. Siis tammikuussa 1965 julkaistiin tarkoituksellisesti IIF single SIUK:illa ja sen jälkeen heinäkuussa SN virheellisesti SIUK:illa. Ei ihan täsmää. No, eihän sitä tiedä mitä ajattelivat. Arvailu loppuu tähän.

Teoria 1 kuulostaa sopivalta. Ainakin sen mukaan, että albumiosastolla kaikki SIUK-exportit ovat virheellisesti painettuja. Miksi yksi single olisi poikkeus tähän kaavaan? Ja ennen kaikkea, miksi If I Fell on niin äärimäisen harvinainen single SIUK-tekstillä? EMI:n voisi kuvitella painavansa sitä säännöllisesti jonkinlaisia määriä, niin kuin kaikkia muitakin singlejä. Miksi siis vain erittäin marginaalinen painos? Saattaa olla tietty politiikkaa. Kerran varoitettu ensimmäisessä tapauksessa ja siihen se sitten jäi. Tilapäiseksi jyrähdykseksi levykauppiaita kohtaan.

No, itse levy kertoo paljon. Sen etiketti, verokoodit ja varsinkin mother/stamper-koodit. Levyhyllyn kolme IIF-singleä:

1. KT-verokoodi, stampers: 2T, 1T
2. WKT-verokoodi, stampers: 2O, 1P
3. SIUK, KT-verokoodi, stampers: 2M, 2O

Stampersit tulevat EMI:n koodista ”GRAMOPHLTD”. Sen mukaan siis järjestys on seuraava:

1. WKT-verokoodi, stampers: 2O, 1P
2. KT-verokoodi, stampers: 2T, 1T
3. SIUK, KT-verokoodi, stampers: 2M, 2O

Tämäpä sitten tukeekin teoriaa, että SIUK tuli todellakin myöhemmin. Tai, no miten tuo pitää sitten tulkita? 1-puolen 2M on aikaisempi stamper kuin kaksi muuta, mutta 2-puolen mother on mennyt uusiksi jossain välissä ja se on myöhäisin. Itse lähtisin siitä, että 2/2 on aina myöhäisempi kuin 2/1. Aika lailla samoihin aikoihin näitä Levyhyllyn vinyylejä painettiin, joten tarkastelu ei ole välttämättä oikea. Otanta on selkeästi liian pieni. Pitää tarkastella siis laajemmin kaikkia löytyviä mother/stamper-koodeja toteutuneista kaupoista. Seuraavia tuli vastaan:

1G, 1H MZT-verokoodi, tässä on ”FACTORY SAMPLE” –tarra
1H, 1G KT-verokoodi
1R, 1G KT-verokoodi
1R, 1R KT-verokoodi
1P, 2A KT-verokoodi
1P, 2A KT-verokoodi
1L, 2L KT-verokoodi
1L, 2L KT-verokoodi
2G, 1O WKT-verokoodi
2M, 1R KT-verokoodi
2M, 1R KT-verokoodi
2M, 1R KT-verokoodi
2M, 1R KT-verokoodi
2O, 1P KT-verokoodi
2O, 1P KT-verokoodi
2T, 1T KT-verokoodi
2M, 2M SIUK, KT-verokoodi
2O, 2M SIUK, KT-verokoodi

Tässä luettelossa ei enää ole mitään epäselvää. SIUK-tekstillä varustettuja löytyi vain kaksi ja ne sijoittuivat loppupäähän. Ihan ensimmäinen on siis tuolla varsin erikoisella MZT-verokoodilla ja samaan aikaan painetulla KT-verokoodilla. Ei ihme, että If I Fell on Hey Juden ohella yleisin export single. HJ saattaa olla vieläkin yleisempi.
SIUK-tekstillä varustettuja löytyy siis todennäköisesti vain 2M ja 2O stamperseilla, eli voidaan olettaa sitä painetun maksimissaan vain muutama tuhat kappaletta. Sen takia sitä tulee vastaan niin harvoin ja hinta on melkein 10-kertainen tavalliseen IIF-singleen verrattuna. EMI siis painoi sitä UK-myyntiin, mutta äärimmäisen vähän. Miksi enää 1965 alussa olisikaan? A Hard Day’s Nigt pitkäsoitto ilmestyi 10. heinäkuuta 1964, eli puoli vuotta ennen singleä IIF ja molemmat biisit löytyivät jo pitkäsoitolta. Ja edelleen samaiset biisit sisältävä A Hard Day’s Night (Extracts From The Film) -EP ilmestyi 4. marraskuuta 1964. 2-3kk ennen UK painosta. No, 1965 alusta biisit saattoi ostaa siis kaikilla eri vinyyliformaateilla.

Harvinaisuus: 3,5+



1-puoli

1-puoli

2-puoli