perjantai 28. huhtikuuta 2017

Wings: Wild Life -LP (UK 1st pressing)

UK 1st pressing 1971, Apple PCS 7142
mothers, stampers: 2RD, 1OA
YEX871-11 / YEX872-1
disc weight: 134 g
inner sleeve: Yellow (original custom)

Soolotuotantojen levyjä ja niihin rinnastettavia julkaisuja hankitaan levyhyllyyn sillä periaatteella, että jos sellainen sopivasti tulee vastaan, sopivaan hintaan ja kyseessä on lähes poikkeuksetta oltava UK-painos. Systemaattisuus puuttuu, mutta se ei haittaa vaan tämä tasapainottaa joskus kyllästymispisteeseen asti vietyä UK 60-luvun painosten eri variaatioiden metsästystä.

Vaikka olin melko varma, että nyt on kyseessä Wingsin UK 1. painos vuodelta 1971, niin todentaminen oli loppujen lopuksi aikaa vievää puuhaa. Erot UK 2. painokseen on varsin hankala löytää. UK 2. painosta painettiin 1973-1974 ja sen jälkeen etiketti vaihtui kokonaan.

Näitä asioita voi tarkastella kun selvittää UK 1. painosta, mutta ei ole varmaa mitkä kaikki näistä esiintyvät vuoden 1973-1974 UK 2. painoksessakin:


MATRIISI: Yksi tunniste on 1-puolen matriisi, joka ilmeisen lyöntivirheen ansiosta on -11 päättyvä,  Todennäköisesti toinen ykkönen prässättiin erehdyksessä. 

MOTHER, STAMPER: Koodista selviää onko kyseessä alkupään painos vaiko huomattavasti myöhäisempi. Tässä levyssä on 2RD, 1OA, joka viittaa kohtuullisen aikaiseen prässäykseen. Etenkin siis tuo 2-puolen 1OA viittaa ihan alkupäähän.
LEVYN PAINO: Kokemusperäinen tieto. Vuonna 1971 EMI:n levyt painoivat yleensä haarukassa 132-147 g joista valtaosa lienee 141-143 g (esim. Imagine 142 g ja RAM 147 g) ja viimeistään vuonna 1974 eteenpäin vinyyli keveni tuostakin (esim. Rock 'n' Roll 117 g, Imagine 121 g). Tämä kiekko painaa: 134 g.
ETIKETTI: Ensimmäisen painoksen etiketti on mattapintainen. Matta vaihtui  1973 kiiltävämmäksi, mutta oli edelleen "semi-glossy" eli puolikiiltävä. Etiketissä on teksti: "Published by Northern Songs Also claimed by Kidney Punch Music."
KANSI: Selkämys on "pinched spine", eli keskeltään leveä ja reunoistaa puristettu kasaan. Takannessa lukee "Printed and made in England".
SISÄPUSSI: UK 1. painoksen sisäpussi on keltainen, mutta en tiedä oliko se jatkossakin sellainen.

Kyllä tässä on siis UK 1. painos. Keräilymielessä tästä ei oikeen muuta saa irti. Mukava tätä levyä on muuten ihan kuunnellakin.

Harvinaisuus: 1,5-



Kannen etupuoli

Takakansi

Takakansi

Sisäpussi

1-puoli

1-puoli, matriisi

2-puoli

2-puoli, matriisi

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

The Beatles' First -LP (UK 1st pressing) mono labels MCPS

UK 1st pressing 1967, Polydor MCPS 236201
Mothers, stampers: 5, 5
236201 237632-2 A-1 5GG♢V / 236201 237632-2 B 5GG♢V
disc weight: 142 g
Inner sleeve: plain

The Beatlesin & Tony Sheridanin Hampurissa 1961 levytettyjä biisejä julkaistiin pitkäsoittona Saksassa jo vuonna 1964 albumilla The Beatles' First , mutta Englannissa samansisältöinen LP ilmestyi ensimmäisen kerran vasta elokuussa 1967. Saksalaiset painokset sai aikanaan monona tai stereona, mutta tämä UK-painos julkaistiin Polydor Special-levymerkillä vain stereona, sillä stereo oli tuolloin jo syrjäyttämässä monoa. 
Vaikka UK 1. ja 2. painoksen etiketeissä on viittaus monolevyyn, todellisuudessa kaikki UK-levyt ovat stereoita. Polydor teki päätöksen vasta viime hetkellä vuonna 1967, ettei monona tätä julkaista.

UK 1. painos (1967)
Kansi:  “Stereo also playable mono”, seitsemän biisin alla lukee "THE BEATLES"
Etiketti: mono, MCPS

UK 2. painos (1967-1968)
Kansi: biisien alla ei lue missään "THE BEATLES"
Etiketti: mono, M.C.P.S

UK 3. painos (1969)
Kansi: “stereo record can be played on mono reproducers” ja “If in doubt, consult your dealer”seitsemän biisin alla lukee "THE BEATLES", eli tekstit tulivat takaisin.
Etiketti: stereo, MCPS

Tämän levyn sisältö on ajalta ennen varsinaista The Beatlesia, joten ei ihan sieltä ihan halutuimmasta päästä, mutta sopii tämäkin UK 1. painos toki levyhyllyyn. Polydorin tuotanto on jäänyt hyllyssä varsin vähälle. Tämä on ikään kuin pään avaus. Muutaman kerran olen yrittänyt saada My Bonnie -singlen UK 1. painosta. Sen voikin sitten luokitella hieman harvinaisemmaksi ja on tunnetumpi pala yhtyeen historiaa.

Harvinaisuus: 1,5


Kannen etupuoli

Takakansi

Takakansi, EJD

1-puoli

1-puoli, Polydorin keskiö

2-puoli

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Rubber Soul -LP (UK 2nd pressing) MONO EJD

UK 2nd pressing 1965, Parlophone PMC1267
Mothers, stampers: 13RLG, 4RPL
XEX 579-4 / XEX 580-4
disc weight: 151 g
Inner sleeve: Emitex polythene

Varsinaisten vinyylien, niiden eri  painosten ja etikettivariaatioiden lisäksi UK-diskografian keräämisessä on otettava huomioon levyjen kannet. UK-kansia valmisti kaksi hovitoimittajaa: Ernest J. Day & Co. Ltd. ja Garrod & Lofthouse Ltd.
G&Lvalmisti kaikkia 60-luvun The Beatlesin levykansia kun taas EJD vain osaan julkaisusista. EJD on usein vähän harvinaisempi kuin G&L, mutta poikkeuksiakin on.
Levyhyllyn puutteita pienennettiin marginaalisesti ja Tampereen The Beatles Happeningin yhteydessä järjestetyiltä Vinylmanian levymessuilta löytyi yksi hyllystä puuttuva EJD. Rubber Soulissa tämä kansi on selkeästi harvinaisempi kuin G&L. Kannen etupuolella on pieni ero G&L painotuotokseen: oikean alakulman Parlophone-logon alta puuttuu pienellä kirjoitettu teksti "TRADE MARK OF THE GRAMOPHONE CO. LTD". Musta teksti on varsin huomaamaton myös G&L-painoksissa, ellei sitä nimenomaisesti tiedä katsoa.
EJD valmisti kahdella eri tekniikalla, joista tunnetumpi on ns. straight-cut corner. Straight-cut kannen flipbackit ovat huomattavasti altiimpia vaurioitumiselle kuin round-cut cornerit, joita EJD teki A Hard Day's Night albumiin ja siitä eteenpäin. Garrod käytti pelkästään round-cutia. Round-cutissa on ainevahvuudeltaan paksummat ja kestävämmät flipbackit. EJD:n straight-cutit ovat ohuempaa materiaalia ja varsin usein esimerkiksi Please Please Me:n 1963 EJD-kansien flipbackit ovat irtoilleet, katkenneet tai muutoin vaurioituneet.

Harvinaisemmaksi luokiteltavat Ernest J. Day kannet:

A Hard Day's Night (1964 mono) (straight-cut corner huomattavan harvinainen)
With The Beatles (1963 mono ja stereo)
Rubber Soul (1965 mono)
Revolver (1966 mono ja stereo) (stereo on erityisen harvinainen ja mono yleisempi)
Please Please Me (1964, keskikokoinen stereo-logo)

Yleisimmät Ernest J. Day kannet:

Please Please Me (1963 mono ja stereo)
A Collection Of Oldies But Goldies (stereo)

Nyt hankittu levy oli siis vain kannen perusteella tehty ostos. Sisällä oleva levy oli etikettivariaationa jo aiemmin hyllyssä, joten sitä ei tarvitse analysoida sen tarkemmin. Matriisit päättyvät -4 ja -4 joten loud cutin sijaan ihan soittokelpoinen levy.

Harvinaisuus: 1,5++

Kannen etupuoli

Kannen etupuoli, logon alta puuttuu tekstit

Takakansi

Takakansi, EJD

1-puoli

2-puoli


torstai 13. huhtikuuta 2017

Abbey Road -LP (UK pressing) GREEN VINYL EXPORT contract pressing in shrink

UK export pressing 1978, Apple PCS 7088
mothers, stampers: n/a
YEX-749 PCS 7088 - SIDE 1  / YEX-750 PCS 7088 - SIDE 2 HTM
disc weight: 148 g
inner sleeve: plain white

Viime vuonna annoin periksi sille, että vuoden 1978 UK export-värivinyylit voivat sittenkin olla osa levyhyllyä. Aiemmin pidin niitä ylihinnoiteltuina ja jotka vuoden 1978 julkaisuksi olivat varsin outoja. Edelleen on hämärän peitossa, että miksi juuri nuo (MMT, AR, LIB ja WA) albumit julkaistiin väruvinyyleinä ja vieläpä pääosin vain vientitarkoituksessa. Yhtä kaikki, se lienee irrelevanttia ja hyllyyn nämä hankitaan.
Hyllyä täydennetään siis nyt Abbey Roadin vihreän vinyylin UK export '78 painoksella. Levy on osittain vielä suojamuoveissa ja jopa originaali Sam Goodyn hintalappu $15.99 on suojamuovissa. Sam Goody oli jälleenmyyntiä harjoittava musiikkiliikeketju, joka meni konkurssiin 2006. Vaikuttaa siltä, että suurin osa näistä AR-exporteista toimitettiin USA:han. Tämäkin kappale saapui Philadelphiasta. Suomen tulli päästi vapaasti läpi, eli tullauksen aiheuttamalta viiveeltä, vaivalta ja maksuilta tällä kertaa säästyin.
Osa näistä 1978 exporteista jäi aikanaan jo Englantiin, siitä kertoo joissain kansissa oleva valkoinen punnan merkillä varustettu "EXTRA CHARGE £1"-tarra. Levy voi tulla ilman mitään tarroja kannessa ja silti kansi on originaali. Osa tarroista on varmaan saatu otettua sivistyneesti pois, osa meni suojamuovien mukana tai sitten kaikkia ei tarroitettu ollenkaan. Yleensä takakannessa on tuo mainittu "MADE IN ENGLAND" -tarra. Varsinaisen vinyylilevyn aitoiden voi helpoiten tarkastaa matriisista, joka on ykköspuolella: YEX-749 PCS 7088 - SIDE 1  ja kakkospuolella YEX-750 PCS 7088 - SIDE 2 HTM. Kuten monesti aiemminkin tullut todettua, HTM tarkoittaa EMI:n levymasteroijaa Harry T. Mossia.

Levyn kannessa voi siis olla useampia tarravaihtoehtoja, jotka ehkä kertovat maista, joihin levyjä toimitettiin. Osa on liimattu aikanaan suojamuoveihin ja osa suoraan laminoituun kanteen. Kannen etupuolella voi olla:

- Keltainen tarra, jossa punaisella: "COLOURED VINYL"
- Kullanvärinen tai valkoinen tarra, jossa mustalla: "COLOURED VINYL INCL. EXTRA CHARGE £1."
- Valkoinen tarra, jossa mustalla: "LIMITED EDITION COLOURED VINYL"

Lähes kaikissa näissä on lisäksi takakannessa:
-Valkoinen tarra, jossa mustalla: "MADE IN ENGLAND", joka voi olla kulmistaan reilusti pyöristetty tai sitten kulmia on vain hieman pyöristetty.

Abbey Road UK exportin lisäksi hyvin usein näkee Australian ja Ranskan AR vihreän vinyylin painoksia. Etenkin tuo Australian painos on yleinen ja sitä on ilmeisesti painettu vuosien varrella ikään kuin uusintapainoksena. Uusintapainokset lienevät kuitenkin epävirallisia (counterfeit). Jos haluaa UK-painoksen niin noita pitää siis välttää. Matriisista ja etiketeistä huomaa kyllä varsin helposti eron. Lisäksi Australiassa on painettu epävirallisia (counterfeit) pinkkejä, punaisia, oransseja ja keltaisia Abbey Road-vinyylejä.
Australialaisen punaisen lisäksi on kyllä olemassa punainen UK-levykin, joka on EMI:n tehdastuote. Se on varustettu matriiseilla: YEX 749-7-1-1 / YEX 750-5-1-1 ja on ilmeisesti tehty koemielessä. Niitä on painettu tiettävästi vain neljä kappaletta EMI:n omaan käyttöön ja jos ja kun niitä on ollut myynnissä, niin hinta on ollut kevyesti nelinumeroinen. Japanissa toisaalta tehtiin jo aikanaan punainen vinyyli, joka on tietty aito.

Tästä 1978 värivinyylisarjasta olen jo aiemmin raapustanut oleelliset asiat, joten jätän tässä etiketin ja sopimusprässäyksen analysoinnin vähemmälle. Tässä, kuten kahdessa aiemmin hankitussa LIB ja MMT -levyissä on tavanomaisesta EMI Hayesin tehtaan tuotoksesta poikkeava keskiö. Kyseessä on mitä ilmeisimmin sopimuspainos Orlaken tehtaalta.


Harvinaisuus: 2,5 (muoveissa hieman harvinaisempi)


Kannen etupuoli, osittain vielä muoveissa


Kannen etupuoli


Takakansi, osittain vielä muoveissa


Takakansi, Made In England -tarra


Takakansi, Sam Goodyn hintalappu $15.99


1-puoli


1-puoli


1-puoli


1-puoli, matriisi


2-puoli


2-puoli


2-puoli


2-puoli, matriisi

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Let It Be / You Know My Name (UK 1st pressing) EXPORT P-R 5833 A-side MISPRESS

UK 1st  pressing 1970, Parlophone P-R 5833 (UK)
Mothers, stampers: 3MO, 2GHH
7YCE 21407-1U /  APPLES1002 A1  7YCE 21408-1U
sleeve: Parlophone company

Levyhyllyn pitkäsoittopuolen UK-exportit ovat varsin hyvällä mallilla, joskin tiettyjä variaatiopuutteita edelleen on. Nyt keskityttiinkin exportsingle-osaston parannukseen jossa oli enemmän oleellisia puutteita Hyllyssä olevaan export-singleosastoon pitää tehdä välikatselmus ja se lienee seuraava homma mitä teen. Tässä hyllyn UK exportsinglet:


Levyhyllyn UK exportsinglet

Let It Be P-R5833 on harvinaisuudessaan ihan omaa luokkaa kun peilaa sitä muihin 7" UK-exportteihin. Pitkään sitä olen tätä yrittänyt saada ja niitä harvoja kertoja kun on tuotetta ollut huutokaupoissa tarjolla, niin hinta on noussut silloisen harkinnan mukaan liian korkeaksi. Yllätys sitten oli, kun kööpenhaminalaisesta kivijalkakaupasta tällainen löytyi suoraan hyllystä. Suorahankintahinta oli toki samaa luokkaa kuin esimerkiksi toteutuneissa huutokaupoissa, mutta olin jo orientoitunut siihen, ettei tätä edullisesti saisi mistään. Tässä singlessä oli plussana A-puolen virheellinen etiketti.

Virhepainoksen tästä  Parlophonen exportista tekee se, että A-puolen etikettiä kiertävä teksti alkaa sanoilla: "THE PARLOPHONE CO. LTD..." joka siis vaihtui jo 60-luvun puolivälissä tekstiin: "THE GRAMOPHONE CO. LTD...". Jollain kumman tavalla UK EMI Hayesin tehdas sai taas kerran kaivettua jo monta vuotta pois olleen etikettiä kiertävän tekstin taas henkiin. Olettaisin, että A-puolen virheellinen etiketti on harvinaisempi kuin korjattu, mutta se on vain arvailua. Nopea vilkaisu Popsikestä tuotti sellaisen tuntuman, että suurimmassa osassa toteutuneista huutokaupoista etikettiä kiertävä teksti alkaa korjatulla Gramophone-tekstillä. 

Jatkan siis tätä export-singleosastoasiaa kokonaisvaltaisemmin tarkastelemalla nuo kuvan singlet ja kartoitan variaatiopuutteet.

Harvinaisuus: 3,5+


A-puoli


A-puoli


A-puoli


A-puoli, matriisi


B-puoli


B-puoli, matriisi

lauantai 11. maaliskuuta 2017

The Beatles' Second Album -LP (UK 3rd pressing) EXPORT variation

UK 3rd  pressing 1971, Parlophone CPCS103
mothers, stampers: 1A, 1A
matrix: YEEX110-A8 / YEEX111-A9
disc weight: 137 g
inner sleeve: Advertising sepia

Kuten edellisessä päivityksessä mainitsin,The Beatles' Second Albumin UK 3. painoksen exporteista on ainakin kaksi variaatiota. Nyt hyllyyn saapui Tukholman s:t Eriksgatanilta se puuttuva levy. Näiden kahden variaation erona on fontti ja etiketin vasemmassa laidassa olevat tekstit (YEEX.110) +℗ 1963, joiden kohdistus on toisistaan poikkeava. Oheisissa kuvista erot näkyvät selkeästi:


Leveä fontti +℗ 1963
Kapea fontti + ℗ 1963

Muutakin eroa näissä kahdessa levyssä on. Nyt hankitussa leveäfonttisessa on ridged label, eli etiketin reunat on nostettu hieman ylös. Kyseessä on siis erilainen prässäyskone. Nostettu reunus näkyy kuvissa. Soittoalueen ulkopuolella on EMI:lle tyypillisen matriisin ja mother/stamper-koodien lisäksi varsin omituinen koodi kaiverrettuna ja joka on myöhemmin ylipyyhitty. Koodi on 58.04.10.1199 tai ainakin lähellä sitä. Tukeuduin UK Collectorsien apuun, mutta koodi jäi silti hieman hämäräksi. Yhdellä jäsenellä oli vastaavanlainen vinyyli samalla reunuksella ja samoilla 1A, 1A mother/stamper-koodilla. Siinä levyssä ei ollut soittoalueen ulkopuolella mitään vastaavia merkintöjä, eli kyseinen kaiverrus on varsin todennäköisesti tehty sen jälkeen kun vinyyli on lähtenyt EMi Hayesin tehtaalta. Mikä taho ja missä tarkoituksessa se on tehty, jää avoimeksi. Joka tapauksessa varsin mielenkiintoinen lisä. 

Hyllyn aiemmassa oli Garrod & Lofthousen kansi jossa ei ollut 70-luvun alkupuolen tapaan enää flipbackejä, mutta tässä on. Molemmat kannet sopivat aikaan, joten kansi voi olla kumpi tahansa. Kolmen flipbackin kansi jäi kuitenkin pois vuonna 1971, joten tämä lienee niitä viimeisiä. 
Tässä 3. painoksessa on samat mother/stamper-koodit kuin edellisen hyllypäivityksen  2. painoksessa ja vinyylin painokin on tismalleen sama. Levyt on painettu samaan aikaan, mutta eri koneilla.

Harvinaisuus: 3



Kannen etupuoli


Takakansi


Sisäpussi, advertising sepia


1-puoli


1-puoli, matriisi


1-puoli, kaiverrettu numerokoodi joka on yliraaputettu


2-puoli


2-puoli, matriisi


2-puoli, kaiverrettu numerokoodi joka on yliraaputettu


2-puoli, ridged label


2-puoli, ridged label

Levyhyllyssä aiemmin ollut TBSA UK 3. painos:



1-puoli


2-puoli