Paul McCartney: Ram-LP (UK/EU/US pressing) limited, numbered edition MONO

UK pressing 2012, HRM-33452-01
mothers, stampers: n/a
BC71355-01 A1 / BC71355-01 B1
disc weight: 187 g (ilmoitettu: 180 g)

Kuten aikaisemminkin lienen maininnut, RAM on mielestäni Paul McCartneyn paras sooloalbumi. RAM levytettiin aikanaan vanhaan tyyliin, eli monona ja stereona erikseen, kuten aiemmin 60-luvulla oli tapana. Monoalbumin biisit ovat siis hieman erilaisia verrattuna tavalliseen stereo-versioon. Monoa ei koskaan virallisesti julkaistu levyn ilmestymisvuonna 1971. USA:ssa prässättiin mono, mutta levyt toimitettiin pelkästään promootiotarkoitukseen.

Tämä on siis remasteroitu alkuperäisistä mono-mastereista.

Levyä markkinoidaan aika yleisesti promona ja sen ulkoasukin on siihen viittaava, mutta tämä oli kyllä ihan yleisessä myynnissä esim. herra PM:n virallisella WEB-sivustolla hintaan £16.49. Rajattu painos tämä toki on ja jokainen levy yksilöllisesti numeroitu levyn 1-puolen etikettiin.
Suurin numero, jonka pienellä hakemisella löysin etiketistä on 13241. Kyllä näitä siis on julkaistu jonkin verran.
Kannessa olevat keltaiset läiskät ja hieman suttuinen ulkoasu kuuluu levyn kanteen, se ei ole puhtaan valkoinen.
Mukana on pieni tiedoteliite. Alkuperäisissä muoveissa pitäisi olla tarra, mutta tästä on muovit poistettu. Matriisi on kirjoitettu harvinaisen epäselvällä käsialalla. 

Tämä on ihan mukava soittolevy, hieman erilaiselta kuulostaa RAM ja ulkoasukin on tylyn pelkistetty, ja josta saa vaikutelman promosta sekä lisänä painava vinyyli. Rahalle vastinetta, kyllä.

Harvinaisuus: 1,5-

Kannen etupuoli, "tahrat" ovat tarkoituksella painettu

Kannen etupuoli

Takakansi

Liite, biisiluettelo

Liite, kääntöpuoli

Sisäpussi

1-puoli, yksilöllinen numero, joka on tässä 4333

1-puoli, matriisi

2-puoli

2-puoli, matriisi

Something / Come Together (Brazil 1st pressing) MONO

Brazil 1st pressing 1969, 7BT-26

mothers, stampers: n/a
7BT-26-A / 7BT-26-B
Sleeve: Apple black matt wavy

Tämä oli kyllä ihan heräteostos, ei harkittu. Toki Brasilian painoksia on ennenkin hankittu hyllyyn. Abbey Road ja Let It Be ilmestyivät siellä monona, toisin kuin muualla maailmassa. Pitäähän ne monotkin olla ko. klassikoista, vaikkakin brasilian 60-luvun lopun ja 70-luvun monolevyt ookin tehty stereolevyn mastereista, vain yhdistämällä kanavat monoksi.

Satuin huomaamaan, että eräällä alan keskustelusaitilla oli ns. asiantuntijan kommentti brasilialaisista painoksista, ja ilmeisesti jonkinlainen trauma siitä että ne levyt kuulostavat pikkuoravilta. Ensimmäisiä brasilialaisia levyjä ylikierrostettiin (speed up) vinyylilevylle. Tuntemattomaksi jäävän asiantuntijan mukaan enimmillään jopa 10 %.

En ole itse sellaista huomannut, joten ajoin ko. foorumilla esimerkiksi mainitun Beatlemania mono-LP:n Brasilian ensimmäisen painoksen molemmat puolet PC:lle, Audacityyn.

Vertasin Brasiliapainoksen biisejä rinnakkain UK vastaaviin monoihin. Eroa ei juuri ole. Esimerkiksi IWTHYH-biisissä oli kenties hieman enemmän kohinaa, eipä juuri muuta. Nopeudessa ei ole kyllä mitään eroa. 
Jos monoa vertaa stereolevyyn niin sittenhän eroa on jo biisin kestossakin. Aikanaan kun monot ja stereot todellakin äänitettiin eri sessioissa. Mono IWTHYH on lyhyempi. Testikaiuttimena käytän suhteellisen laadukasta Genelec 8030 A -sarjaa, joten kyllä suurimmat erot pitäisi selvitä ihan korvakuulolla.

Kyseinen asiantuntija oppi kuulemma kuuntelemaan "oikeata" ja "oikeakierroksista" The Beatlesia lopulta US-levyjen kautta. Pitäisikö esittää pahoittelut vai onnitella?

Kun hommaan ryhdyin, niin ajoin samalla tämän nyt hankitun monosinglen Something-biisin Audacityyn ja heti perään UK 1. painoksen vinyylisinglen, joka on stereo. Ero on toki havaittavissa. Stereo kuulostaa paremmalta, ei niin ”samealta” kuin mono. Ero on kuitenkin aika pieni. Yhteenvetona, brasilialaiset levyt ovat tämän pienen testin mukaan ihan ok. Ei niitä huonolaatuiseksi voi sanoa. Monista US-stereomiksauksista sen sijaan sen voisi sanoa kaikenlaistakin.

Yhtä kaikki, levyhyllyyn Something mono, joka on sama versio kuin Brasilian Abbey Road albumillakin. Tämä single pyörii samalla kierrosnopeudellakin, eli 33 1/3. Aluksi en muistanut tätä kun sitä ei etiketissä lue. 45 r.p.m. soitettuna something kuulosti kyllä tosiaankin aika speed upilta. 

Harvinaisuus: 1,5-

UK ja Brasilian Something -singlet

Apple company sleeve

A-puoli

A-puoli, matriisi

B-puoli

B-puoli, matriisi

The Beatles' Hottest Hits –LP (Danish 1st pressing) ESKIMO COVER

Denmark 1st pressing 1965, Parlophone PMCS 306
mothers, stampers: n/a
matrix: XSTX 115-1 / XSTX 116-1
disc weight: 165 g

Yksi harvinaisimmista ja kuuluisimmista The Beatles-keräilyalbumeista saatiin viimein hyllyyn. Kaiketi aina ennen on ollut jotain tärkeämpää hankittavaa UK-diskografian tiimoilta, joka on kuitenkin se suurin intresti. Monesti kaupattava Hottest Hits on ollut melko huonossa kunnossa, joten olen jäänyt odottamaan sitä parempaa. Ok, onhan niitä parempiakin aina aika-ajoin saatavilla, mutta hinta on ollut sitten jopa 4-numeroinen. Etenkin kansi on kevyttä tekoa ja helposti kuluva. Usein niissä esiintyy repeämiä suuaukolla, flipbackien irtoamisia ja tyypillistä on myös epäsiisti, sotkuinen takakansi, joka on laminoimattomana melko herkkä.

Hottest Hits on kuuluisa lähinnä ainutlaatuisesta eskimokuvakannestaan. Kuva oli Brian Epsteinin idea ja liittyi jouluesitykseen vuonna 1964. Tanskassa yksi niistä kuvista laitettiin sitten levyn kanteen. Kokoelmalevyn sisältö tietenkin kiinnosti, sillä se koostui pääosin singletuotannosta ja huhtikuussa 1965 tämä oli aika lailla ensimmäisiä sen sortin kokoelmia. Samanaikaisesti naapurissa Ruotsissa julkaistiin The Beatles Greatest Hits –kokoelma, jonka biisilistaus oli sama ja jopa matriisinumerotkin XSTX 115-1 ja XSTX 116-1.

Eskimo on kuitenkin huomattavasti harvinaisempi. En tiedä mihin perustuu niin tarkka tieto, mutta painoksen määräksi on ilmoitettu 3028 kpl. Melkoisen harvinaisesta kiekosta on siis kysymys ja kun niitä on levitelty keräilijöille pitkin maailmaa, niin pidän jo pienenä ihmeenä sitä, että tämä nyt hankittu kappale löytyi juuri alkuperämaasta: Tanskasta.

Harvinaisesta kannesta ja levystä on tehty lähivuosina kaikenlaisia epävirallisia julkaisuja. Sisällä oleva vinyyli voi olla joko musta, keltainen, sininen, punainen tai vihreä. Lisäksi on kuvalevy ja kaikenlaista CD-julkaisua. Epävirallisen vinyylin tunnistaa nopeimmin matriisista, joka ei ole koneella painettu vaan käsivaraisesti raapustettu. Lisäksi levyn kannesta puuttuu flipbackit. Originaalin, vanhan prässäyskoneen etiketin reunuksia (ridged label) lienee aika mahdotonta jäljitellä uskottavasti.

Lisäksi Eskimon haluttavuutta on nostanut se, että levyä pidetään yhtenä laadukkaimmin tuotetuista ja valmistetuista levyistä. Korkeat taajuudet ja basso ovat tiettävästi huomattavan kirkkaat. En osaa itse vielä analysoida onko näin ja onko se sama sitten ruotsalaisessa sisarlevyssä. Sekin kyllä selviää.

Takannessa on virhe. The Beatles Tanskan singleluettelossa on A Hard Day's Night / Waitin' For You. B-puoli taitaa olla näppäilyvirhe. Waitin' For You ei ole tiettävästi The Beatlesin tuotantoa, eikä sellaista singleä ole ilmestynyt. Edes Tanskassa. Kyseessä on varmaan Brian Epsteinin toisien suojattien, The Fourmostin biisi vuodelta 1964. The Fourmostin hittibiisi Hello Little Girl ja I'm In Love olivat kyllä Lennon-McCartney käsialaa, mutta Waitin' For You ei.

Levyhyllyssä tämä luultavasti menee harvinaisuudessa niukasti albumilistan TOP10 –sarjaan. Esimerkiksi PPM stereo UK 1. painos, YS UK Odeon export ja VI UK export SIUK ovat kuitenkin ihan eri sarjassa.

Huutonetin kuvalisäkset, marraskuu 2023:

Harvinaisuus: 3,5+

Kannen etupuoli

Takakansi

Takakansi

Takakansi, "Waitin' for you"

1-puoli

1-puoli

1-puoli

1-puoli, matriisi

2-puoli

2-puoli

2-puoli

2-puoli, matriisi

A Hard Day’s Night –LP (UK 2nd pressing) I Should Have KNOW better mispress, small MONO

UK 2nd pressing 1968, Parlophone PMC1230
mothers, stampers: 7ATO, 3AHR
matrix: XEX 481 3N / XEX 482 3N
disc weight: 149 g

I Should Have KNOW Better –virhe on hyvin dokumentoitu ja tunnettu stereo A Hard Day’s Night -LP:n yhtenä etikettivariaationa. Bruce Spizerin ja Frank Danielsin kirjasta Beatles For Sale On Parlophone Records löytyy kyllä stereo-painos, mutta monoa ei ole jostain syystä dokumentoitu. Popsiken toteutuneiden kauppojen osalta vaikuttaa kuitenkin siltä, että monoja on siinä missä stereoitakin. Kymmenestä löydetystä levystä viisi on monoja.

AHDN stereo kelta-musta on yleisesti huomattavasti harvinaisempi kuin vastaava mono. Tässä kannessa ei ole kuitenkaan tavanomaista keskikokoista mono-logoa vaan pieni. Pieni mono on jo hieman vaikeammin löydettävissä. 

Mielelläni tämän hyllyyn laitan, sillä KNOW-virhettä en aiemmin tiennyt olevan mono AHDN-levyissä. Muistaakseni joskus em. kirjan kirjoittaja onkin todennut, että The Beatles oli aivan liian suosittu. Etikettivariaatioita on huikea määrä. Oli vain jatkuva kiire painaa levyjä ja tyydyttää kysyntä. Kiireessä tuli sitten kaikenlaista innovatiivisuutta, variaatiota ja virhettä enemmän kuin yhdelläkään toisella artistilla tai yhtyeellä. Sikäli uskomatonta, että 2000-luvulla on löydetty paljon "uusia" variaatioita 60-luvun levyistä. Internetin kehittyminen on tietenkin ehkä suurin syy. Tietoa on helppo jakaa. 

Tässä levykannessa on alkuperäinen hintalappu paikoillaan. En kyllä siitä osaa silti sanoa kuinka paljon se aikoinaan maksoi...

Harvinaisuus: 2,5

Kannen etupuoli

Takakansi

Takaknsi, originaali hintalappu

Sisäpussi, sepia advertisement

1-puoli

1-puoli

1-puoli, I Should Have KNOW Better

1-puoli, I Should Have KNOW Better

1-puoli, I Should Have KNOW Better

2-puoli